- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Innostuin saattamaan takavuosina maahantuomani -82 Speciaaliani takaisin alkuperäiseen beigeen kuosiinsa. Edellinen omistaja oli vaihtanut rungon, pohjapellit, etulokasuojat ja tehnyt koneremontin. Muuten hyvä tyo oli melkolailla pilattu töpöttämällä pintaan paksu kerros jotain pelkianmiranoolia. Sisätilat ja rintapelti oli kuitenkin onneksi jätetty alkupeäismaaliin eikä mitään virityksiä oltu tehty.
Kori on aivan loistavassa kunnossa. Jopa takasisälokasuojat kovat. Ovien alareunatkin priimaa. Tämä tulee olemaan enemmänkin make-up, kuin oikea vertapakkiin-entisöinti. Joitain pikkuhitsauksia on kuitenkin tiedossa, mm. molempien etulokasuojien takakiinnikkeet korkkasivat avatessa. Toisessa kynnyksessä oli kukkasia, eli hionnan jälkeen reikiä.Konehuoneessakin oli vieraita värejä ja epäsiisteyttä, joten kaikki pinnat on nyt saatettu likemmäksi alkuperäistä, ellei jopa paremmiksi. Pakosarjaan ja lämmönvaihtimiin sivelin mustaa silikonimaalia, joka tuntuu kestävän kuumaa oikein hyvin.
/foorumiin/2cv6spec-82-kone-3497.jpgPaikallisen marketin -50% korista löytyi pari spray-pulloa tummaruskeaa akryylimaalia, sävy erinomaisen lähellä alkuperäisten lämpöpeltien väriä.
Sampratti kun vuotaa vasemman brillin taaempi läpivienti. Putkessa on varmaan joku krupu. kun öljy alkaa tulla sieltä jousen sisältä.
Ajattelin koettaa jollain sopin tiukalla tangolla sorkkia sitä venttiilikannen kautta. Keinuvipu ja nostajan tanko irti. Samalla tulee tsekatuksi kiristysmomentti.
Ilokseni kulkimesta löytyi myös DGnition-merkkinen kärjetön sytytys. Toimii näemmä sekin.
http://www.ecas2cvparts.co.uk/single-module-electronic-ignition-also-known-dgnition-dgnition-ignition-details-also-p-542.html” onclick=”window.open(this.href);return false;Päätin sittenkin kursia etu- ja alareunoistaan madonsyömät takalokasuojat vielä käyttökelpoisiksi, kun kuitenkin olivat muilta osin kovaa tavaraa ja muodossaan.
Etureunaan löytyy juuri sopivan levyistä ja paksuista korjauspalaa teräksisestä pakkausvanteesta. Alareunaan voi soveltaa vaikka mistä kulmapalaa tai taivuttaa itse. Välillä tietysti sovitellaan lokaria paikalleen ja tarkistellaan, että mitat säilyvät. Aikaahan tässä tuhraantuu, mutta eikös tämä ollutkin harrastus. Säästyvätpä uudet orkkislokasuojat vielä tulevaisuuteen – kenties jopa jälkipolville.
Viikonlopun yli normaalia puurtamista pikkuhitsaustaen, pohjamaalauksen, pakkeloinnin ja hionnan parissa.
Takaluukku on aina haastellinen pienine painaumineen. Pinnan hionta paljastaa kohoumat, kun pohjamaali alkaa tulla esiin. Pientä kohoumien tasoitusta voi tehdä esim. pyöristetyllä puutikulla eri suunnista niin, että pinta tuntuu mahdollisimman suoralta ja vasta sitte ohut poakkelikerros. Olen käyttänyt Würthin pakkelia, jossa on alumiinihippuja mukana. Tuntuu vakuuttavalta tuotteelta.
Takalokasuojissa oli runsaasti hitsattavaa. Useampaan kertaan mallasin lokasuojaa paikalleen, mikä olikin hyvä, koska etureunan suora linja oli alkanutkin kaareutumaan hitsauksen kuumuudessa eteenpäin. Piti tehdä uusi viilto ja pakottaa linjaa suoremmaksi. Älä hitsaile tankin korkki auki niinkuin minä! Oneksi huomasin ajoissa.Normaalisti käsittelen vähänkin pintaruosteiset alueet fosforihapolla hionnan jälkeen ja sitten mahdollisimman hyvää pohjamaalia. Pakkelin laitan itse mieluummin vasta pohjamaalin päälle.
Olen tässä miettinyt maalityypin valintaa.
Viime kesänä kokeilin erään sitikan vanteisiin ja takaluukkuun Teknoksen “kalustemaalia” Futura 90. Kyseessä on 1-komponenttinen hyytelömäinen alkydiuretaanimaali, joka ohennetaan lakkabensiinillä. Se on etu silloin, kun autoa on aiemmin menty maalaamaan alkydi- ym. tavallisilla maaleila. Kun maali on luokiteltu “kalustemaaliksi” sen ei tarvitse täyttää EU-direktiivejä liuottimien yms. osalta. Teknokselta olen ymmärtänyt, että se sopii ok jopa auton maalaamiseen. Tuote oli mukava ruiskuttaa ja hyytelömäisyys selvästikin piti valumat kurissa ja pinta tasoittui komiasti kuivuessaan. Vuoden jälkeen maalipinta on vielä erinomaisessa kunnossa. 1-komponenttisen maalin suurin ongelma on hidas kovettuminen.
http://www.ac.teknos.fi/?pageid=H3883″ onclick=”window.open(this.href);return false;Teknoksella on myös 2-komponenttinen teollisuuspuolen polyuretaanimaali Teknodur 0090 (20-30 eur litra.), jossa myös ohenne on samatyyppistä “miedompaa”. Lakkaaminenkin on mahdollista kestävyyden lisäämiseksi (myös Futurassa). Pohjamaaliksi soveltuu Teknodur Primer 5 (2-komp.), joka on nimenomaan tarkoitettu mm. ajoneuvokaluston pohjamaalaukseen.
Onko kokemuksia tällaisista oikeiden automaalien korvaajista?
Jos saan asiassa äänestää niin en anna ääntäni Futuralle kahdesta syystä: maalausvaihe oli viheliäinen sen puolesta, että hyytelömäisyyden rikkimenoa ohenteella todella piti odottaa. Ts. jos tekee uuden satsin entisen loppuessa niin ei pääsekkään heti jatkamaan ruiskimista, vaan pitää odottaa seuraavan pinnan vetoa. Jos ei odota tarpeeksi niin tiedossa on valumia tai liian ohutta pintaa. Toinen syy on huono korroosion kesto. Minulla on nyt kolmesta eri sävystä kokemusta ruisku, pensseli ja telamaalauksen jälkeen ja kaikissa kukkiminen on alkanut liian herkästi verrattuna “oikeisiin maaleihin”. Pehmeä pinta vaikuttanee tähän.
Kun kerta teet isot pohjatyöt ja haluat kulkimesta hyvän niin maali ei ole se kohta, jossa kannattaa säästää. Mieluummin sitten vaikka peltikattomaalia (Kirjoa, Panssarimaalia tms.) ensin pohjalle mattana ja pintaan lakka kirkasteeksi. Spieshecker on hyvää tavaraa, mutta Debeer on oman kokemukseni mukaan tähän mennessä parasta maalattavuudeltaan ja kestoltaan. http://debeer.com.au/” onclick=”window.open(this.href);return false;
Työni puolesta osaan sanoa, että jopa teollisuuspuolella vesiohenteiset maalit ovat kuraa perinteisiin 2k maaleihin verrattuna. Tässäkin on menty kertakäyttökulttuurin pariin ympäristöasioiden varjolla.
Espoo-Ke-Su
[B] [color color=blue]Dyane -68, Dyane Super -73, 2cv6 -77, 2cv Super -71, 2cv6 AK XXXL -76 [/color][/B]Onhan automaalit tottakai automaaleja, ja niitäkin on tullut käytettyä, mutta en viitsisi tehdä eristemaalausta yms.
Omat kokemukseni Futuran ruiskuttamisesta olivat oikein positiivisia eikä ruostettakaan ole ilmaantunut. Tässä sinisessä on myös pohjat hyvässä kunnossa ja paksut vanhat maalikerrostumat alla, joten taidan silti kokeilla miten tässä käy. Lakkaa voisi harkita.
Kittyn vanteet ja takaluukku futuroituna:
Tytöt saunoo kuivatusuunissa:
Sinänsä OK-kuntoisten etulokareidenkin kanssakin riitti puuhastelua. Alkavia halkeamia oli havaittavissa niissä tyypillisissä paikoissa. Hitsasin alareunan alku- ja loppupäihin huomaamattomat vahvikkeet, jotka jäykistävät kokonaisuutta huomattavasti.
Puskurin osat, valopukin ja lokasuojien pintaruosteet hiekkapuhalsin tai pikemminkin hiekkapuhdistin niin pitkälle kun kotivehkeillä onnistuin. Pitäisi olla painetta, aikaa ja hiekkaa rajattomasti, jotta oikein syvät syöpymät katoaisivat.
Sen jälkeen Motonetin fosforihappomyrkkyä vaikuttamaan yön yli, hiontaa ja pohjamaalausta. Takapuskurin saa tyystin uusia.
Hiontavaiheet ovat hyvinkin loppusuoralla ja taas yllätti työn kokonaismäärä vaikka näinkin hyvää yksilöä on päässyt rappaamaan.
Kokeilin pohjamaalauksessa oheisen kuvan halpisruiskua Lidlistä ja toimi yllättävän hyvin. Siinä on tavallaan oma kompressori tuon paksun letkun päässä. Humisee vain eikä silleen päräjä niinkuin vanhat sähköruiskut ja tavaraa tulee ihan kohtuullisella nopeudella, siis ei liian nopeasti. Syytä on tässäkin muistaa käynnistää ja lopettaa ruiskutus mieluummin maalattavan alueen ulkopuolella eikä pidä päästää tavaraa liki loppumaan säiliössä. Epäilemättä tuolla maalaisi vaikka koko auton, mutta paineilmaruiskua on tarkoitus käyttää.
Värit on saatu heitettyä pintoihin. Kulkimesta tuleekin 2-värinen, joka on ok museotarkastuksessakin kunhan “värit sopivat aiakakauteen”.
10 vuoden välein kun näitä kokonaisia kulkimia maalailee, tuli oviin aikaansaatua mutamat kunnon valumat, mutta korjataan ne siten elokuussa Espanjan reissun jälkeen ja maalataan ovet vaakatasossa niinkuin ennenkin. Futura-maalin kanssa oli ihan mukava toimia ja hyvin silottui pinta. Mitään maalista johtuvia ongelmia ei ollut ja nuo valumat pitää vain laskea oman kokemattomuuden ja pintakiillon ahnehtimisen piikkin. Maali olisi tasoittunut omia aikojaan, kun olisi vain riittävän ajoissa lopettanut.
Maalaussuunnitelmaa (ehkä viininpunainen katto kruunuksi)
Onpa tämäkin projekti edennyt pikkuhiljaa, vaikka alunperin kuvittelin sen valmistuvan jo kesän lopussa. Kaikenlaista muuta kuitenkin tuli väliin.
Viimeeksi korjasin konehuoneen puolella vuotavaksi havaitun brillin. Kumi oli vain istunut huonosti ja huulloksessa oli pienenpieni vekki.
Tarkistuslistaa vielä riittää, mutta voiton puolella ollaan.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.