- Tämä aihe on tyhjä.
-
Artikkelit
-
Jatketaanhan taas.
Niin se liikenne merkki kertoi onnettomuudesta. Muutaman sadan metrin päässä oli täysperävaunu rekka ojassa kumossa.
Palasimme takaisin puolaan koska halusimme vierailla Auschwitz’hin keskitysleirillä. Niille joita tämä synkkä vierailu kohde
kiinnostaa, muistutetaan että puolan kartasta pitää etsiä Oświęcim nimistä kaupunkia. Auschwicz on saksankielinen nimi tälle
kaupungille. Museona toimivalle keskitysleirille oli vapaapääsy. Tämä leiri on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Asuin rakennuksiin
on tehty erilaisia näyttelyitä, esimerkiksi henkeä salpaavia kasoja uhrien omaisuutta kuten kenkiä, vaatteita, silmälaseja, hiuksia…
Joissain rakennuksissa on erimaiden muisto installaatioita. Nähtävää on todella paljon ja paikkaan kannattaakin varata reilusti aikaa.
Itse tulimme paikalle 2-3tuntia ennen sulkemista ja paikan näkeminen meni juoksuksi. Käymämme leiri oli Auschwitz I (nk. pääleiri).
Emme vierailleet enää niissä kahdessa muussa mitkä kyseissessä kaupungissa sijaitsevat, ne eivät kuulemma myöskään ole
säästyneet aivan niin hyvin kuin tämä.Pääportti. Arbeit macht frei – “työ tekee vapaaksi”
SEIS!
Aitoja:
“suihkuhuoneen” ikkuna:
Kyltti:
Taulu?
-Olli
Jossain puolan pikkukylässä jouduimme vielä poliisin pysäyttämäksi. Poliisi otti kaupungin keskustan
läpikulkevalla tiellä sivuun randomisti valittuja kulkijoita ja me satuimme olemaan yksi näistä.
Pysähdyin ja avasin ikkunan. Poliisi setä alkoi esitellä itseään, en ymmärtänyt muita sanoja kuin puola
ja poliisi. Kun poliisi ensimmäisen kerran veti henkeä kysyin asiallisesti: “anteeksi, mutta puhutteko englantia”.
Poliisi mykistyi heti, katseli hetken ympärilleen ja viittoi meidät hätääntyneesti jatkamaan matkaa.Puolan jälkeen suuntasimme etelään, kohti Slovakiaa. Uudesta itämaasta olleet luulot ja pelot osoittautuivat
turhiksi. Vietimme Slovakiassa kuitenkin vain yhden päivän, jonka aikani vierailimme Bratislavassa. Pikaisen
visiitin jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa kohti Unkaria.Slovakialainen sairasauto ei ollut aivan samalta vuosikymmeneltä kuin tavallisten ihmisten autot:
Tien varresta bongattu tyylikäs suljettu pato:
Reissumme kevyeksi sivuteemaksi oli muodostunut pääkaupunkien bongailu, joten Unkarissa ajoimme suoraan
Budapestiin. Tuo Budasta ja Pestistä koostuva suurkaupunki osoittautui niin laajaksi että päätimme siirtää paremman
tutkinnan jollekkin tulevalle reissulle. Jatkoimme vielä illan tullen kohti Itävaltaa.Kolmio:
Jani ja tuntemattomaksi jäänyt Pronssimies:
Budan Ja Pestin halkaiseva Tonava:
Paikallis pysäköintiä:
Yö sujui taas rekkaparkissa. Seuraavana päivänä satuimme kulkemaan niin läheltä erästä tuulimyllyä
että pääsimme aivan sen juurelle fiilistelemään:
-Olli
Itävallassa suuntasimme hieman Wienin yläpuolelle, jossa oli tarkoitus suorittaa yllätysvierailu rättärikaverini
Max’in luokse. Max olikin (taas) erittäin yllättynyt ja iloinen vierailustamme. Elimme torstai iltaa ja naapuri
kylässä oli juuri alkamassa pieni rock festivaali. Lähdimme katsastamaan kylän keskustassa tapahtuvaa lämmittely
juhlaa. Meininki vaikutti niin asialliselta että päätimme siirtää Pakun seuraavana päivänä fesivaali alueelle ja
jäädä viettämään viikonloppua tänne. Festivaaleilta löysimme hyvän musiikin lisäksi vanhan rättäripariskunnan
sekä suomalaisen vaihto-opiskelijan. Rättäri pariskunta kertoi lähellä olevan samana viikonloppuna myös 2cv
tapahtuman, mutta he olivat jo vuosia valinneet mielummin tämän festivaalin. He ilmoittivat kuitenkin olevansa
menossa käymään tapahtumassa sunnuntai päivällä. Lupasimme tulla perästä jos vain löytäisimme paikalle.Torstai illan menoa festivaaleilla, jotka tuntee voivat bongata kuvasta myös Maxin:
Itävallassa kellokaan ei ole aina miltä näyttää:
Perjantai aamuinen tunnelma kuva Maxin pihalta:
Hämyinen kuva festivaalin leiristä:
Sorsien seurassa hegaillut ankka tuli rohkeasti tervehtimään, näin nokkela lättäjalka sai huomattavasti
enemmän pullan muruja kuin sorsa kaverinsa.
Ulkomailla käymäni rättäritapahtumat poikkeavat kotimaisista siinä että sunnuntaina vielä 12jälkeen
paikalla on reilusti porukkaa. Ihmiset viettävät vielä sunnuntaina päivää toistensa seurassa.
Jo aiemmin tapaamamme pariskunta kutsui meidät jatkamaan sunnuntai iltaa heidän luokseen.
-Olli
Seuraava rasti itävallassa oli Graz, jonne menimme moikkaamaan Mantelia ja Khaj’ta. Koska meillä oli
Grazissa oppaat, jumituimmekin tänne moneksi päiväksi. Tämä olikin mukavaa vaihtelua kahden edellisviikon
runsaan autossa istumisen jälkeen. Tutustuimme mukavien kuppiloiden lisäksi kaupungin hienoihin nähtävyyksiin.
Kaupungin keskellä kohoaa liki 800m korkea kukkula josta aukeaa hienot näkymät kaupunkiin.Kipuaminen kukkulan laelle käy hyvin kuntoilusta:
Kaupunkin näkymää. Tuo vihertävä maksa on paikallinen Kiasma, eli Grazin modernintaiteen museo.
Takaisin kaupungin sykkeeseen:
Grazin ollessa Euroopan kulttuuri pääkaupunki vuonna 2003, rakennettiin Mur-jokeen kelluva kahvio:
Majapaikkamme lähistöllä sijaitsi hieno linnan puisto jossa oli riikinkukkoja väritettyinä ja värittöminä:
Samassa puistossa oli myös reilun kokoisia pahkoja:
Suomi rättäreiden kohtaaminen Grazin kaduilla:
-Olli
Grazin jälkeen meillä oli tarkoitus käydä tutustumassa Kotkanpesään. Kuitenkin kelien muututtua sateisiksi päätimme uudelleen
suunnitella reittiämme, sääkarttaa apuna käyttäen. Aurinkoisempaa keliä luvattiin suoraan etelässä ja sehän sopi. Starttasimme
kohti Sloveniaa. Hieman Mariborin alapuolella pakun meno moottoritiellä hyytyi. Tutkittuani tilannetta huomasin kipinää tulevan
vain puolan toisesta navasta. Yhdellä sylinterillä saimme tehtyä moottoritiellä hurjan u-käännöksen ja pääsimme edellisestä liittymästä
turvaan huoltoaseman pihaan miettimään jatkoa. Onneksi mukanamme oli Apua-Help, josta löytyikin suomalaisillekkin tuttu Peter.
Tuohon aikaan huonolla Slovenian kielentaidollani sain kuitenkin selvitettyä missä sijaitsimme. Pian Peter toikin meille eheän puolan
ja matka jatkui… noin 50kilometriä, kunnes matka hyytyi uudestaan. Uudesta puolasta oli kipinä kadonnut aivan kokonaan.
Päätin vielä kokeilla entistä puolaa ja kas, kone käynnistyi ilman ongelmia. Vika oli ollut lopulta, pakuun aikanaan tehdyt alumiiniset
puolan kiinnitykset. Nuo pellit olivat aikaa myöten syöneet puolan kuoreen reiän ja toinen kipinä pääsi karkaamaan tätä reittiä
maihin. Paikkasin tuon kuluman teipillä ja vanha puola toimi koko reissun. Illaksi pääsimme Ljubljanan pohjoispuolella sijaitsevalle
leirintä alueelle. Illan aikana Saksalaiset kaverukset tulivat hämmästelemään reissua ja ajoneuvoamme. He olivat luulleet omaa
muutaman tuhannen kilometrin reissuaan vuoden 78 volkkarilla radikaaliksi.Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Croatiaa ja siellä Pula’n kaupunkia. Tuo Adrian meren rannikko on eritäin kaunista seutua.
Adrianmeren rannikolla tuntui olevan huomattavasti kirkkaampaa kuin pohjoisemmassa euroopassa:
Pulan niemenkärjestä löytyi mukava leirintä alue jonne asetuimme. Etsiessämme teltta paikkaa
tutustuimme vahaan Kroatian ex-sotilaaseen joka oli reppumatkalla rannikolla. Tulimme hyvin juttuun
tuon erittäin mukavan herran kanssa, edes lähes olematon yhteinen kieli ei tuntunut haittaavan.
Samalla leirintä alueella kohtasimme suomalaisen perheen, joiden reissu ei ollut kovaäänisestä
jäkätyksestä päätellen mennyt yhtä hyvin kuin omamme. Ehkä he olivat joutuneet tulemaan
paikalle ahdistavassa lentävässä aluksessa. Ainoaksi keskusteluksi heidän kanssaan jäi heidän
erikoinen “kauas olette tulleet” kommentti.Näkymää rannalta. Ilmeisesti tuliperäinen kallio oli niin pistelevää että paljain jaloin oli hankaluuksia
seisoa paikoillaa:
Kirkas vesi suorastaan huutaa uimaan!
-Olli
Kroatiasta jatkoimme rannikkoa pitkin kohti Venetsiaa. Tuo pakollinen turistirysä on mukava nähdä, kerran.
Saavuimme Venetsian liepeille illalla. Nukuimme yön jollain parkkipaikalla ja heti aamusta lähdimme
tutustumaan tuohon vesikatuiseen kaupunkiin.
Gondooli:
Katunäkymää:
Metr.. eikun venekartta:
Portaat Ahdin valtakuntaan:
-Olli
Jäädään tämän kolmannen osan päätteeksi tänne venetsiaan, ennen kuin jatketaan reissua kohti etelä Ranskaa.
Nythän ollaan muuten reissattu Suomen lisäksi jo 12 eri maassa.
Laitetaan vielä Bonus kuvana yksi otos Adrian merestä:
Ja kuvathan on taas isompana TÄÄLLÄ
-Olli
Tie etelä ranskaan kulki mukavasti pohjois italian lävitse. Sattui tuo Vinadio sopivasti matkanvarrelle niin
pysähdyimme fiilistelemään maailmankokousta sinne.Linnoitus alue näytti omituiselta ilman rättäreitä..
Siinähän se tapahtuma teltta oli…
Jotain oli vielä jäljellä:
Vinadiosta jatkoimme suoraan vuorten yli kohti etelää. Kyseinen tie vuorten yli oli hurjin koetus
mitä ole vuoristossa ajanut. Aivan huipulla tie kapeni noin puolentoista auton levyiseksi ja tieltä
katosivat kaiteet. Onneksi tie oli myös hyvin hiljainen.Kuvaaja on Italiassa mutta maisema on jo Ranskaa:
Tien varrella virrannut vuoristo puro:
Jarrujen ja matkustajien lepuuttamista:
Vihdoin tuntien vuoriston ylityksen jälkeen aurinkoinen moottoritie tuntui mukavalta vaihtoehdolta:
-Olli
Seuraava tehtävä asema oli Formula radan ajelu Monacossa.
Paku radan neulansilmässä:
Yleisnäkymää rannasta:
Monacossa oli käynnissä hauska ulkoilmalehmätaidenäyttely, erilaisia kustomoituja lehmiä
oli esillä ympäri maata (kaupunkia) noin 20kpl:
-Olli
Monacon jälkeen jatkoimme matkaa pitkin Ranskanrantatietä. Tällä mm. Nizzan, Cannesin ja SanRemon
ohittavalla tiellä saattaa meno olla ajoittain aika hidasta, mutta mikäs palmurannoilla on jumitellessa.Hämyinen “oudossa valossa” kuva. Tien päässä näkyvä Negresco hotelli näytti oudon tutulta, kunnes
keksin kuvan siitä olevan karttakirjani kannessa!
Muutamia tunnelma kuvia..
tältä tieltä:
Vaikka tien varret olivat täynnä mitä huikeampia loistohotelleja:
Ei omaa “kotia” voita mikään:
Nostin pakun nukkumakorkeuden aina sisälokasuojien päälle. Tämä mahdollistaa nukkumasijan
maksimaalisen leveyden. Korkeutta ei jää niin runsaasti mutta jostain on tingittävä. Auton
muutto nukkumakuntoon ottaa noin 5-10minuuttia.-Olli
Myös Cassis’en “mehari-clubi” sattui matkalle. Pihalla oli ihmeteltävänä laaja otanta erikuntoisia mehareita
ja muutama muukin A-runkoinen. Itse ostin pakuun muutaman uuden renkaan, jotka myöhemmin jumppasin
leirintä alueella alle, edellisten olessa jo suht’ valmiita.
Tienviittojen jarjossa:
Rättäri ja kumivene rantatiellä:
Espaniaan mennessä poikkesimme minivaltio Andorraan. Tuolla veroparatiisissa huomasimme alkoholi juomien
olevan erittäin edullisia, etenkin Absinth and Pastis juomat olivat erityisen halpoja. Puolen litran absintin saattoi
saada kahdella eurolla! Kannoimme näitä pulloja autoon useampaan otteeseen. Siinä vaiheessa kun meillä
oli toisella 5 ja toisella 6litraa rupesimme miettimään, että mahtoiko täällä olla jotain rajoituksia maasta vientiin.
Hotellissa puhuttiin sen verran eglantia että vienti rajoiksi selvisi 1,5litraa per’ ukko ja rajalla oltiin kuulemma tarkkoja.
Oops.Andorra veroparatiisi:
Matkalla Andorran ja Espanian rajalle pysähdyimme ihmettelemään tilannetta levikkeelle jossa oli
komeita (villejä?) hevosia:
Päätimme jemmata ylimääräiset pullot matkatavaroiden sekaan ja ottaa näkösälle muutamat pullot
jotka menisivät 1,5litran rajoihin. Rajalla oli normaali kioski missä näytettiin passit, ohitimme tämän
ongelmitta ja ehdimme jo huokaista helpotuksesta. Kunnes… eteen tuli valtava hangaari mihin
ajettiin päästä sisään. Hangaarissa oli vinopaikoituksessa runsaasti autoja ja virkamiehet tonkivat
takaluukkuja antaumuksella. Koppalakkipäinen herra osoitti meille paikan ison matkailu auton takaa,
johon kiltisti pysähdyin. Ajattelin että “voi pa**a”. Koneen vielä käydessä ajattelin että jos kerrankin
vetäisi “typerän turistin jokeri kortin”… Eihän se virkailija ollut kertonut meille että tässä pitäisi odotella,
nostin siis kytkintä ja ajoin ulos hangaarin aukinaisesta pitkästä sivusta tielle joka johti portilla
varustetulle kioskille. Saavuin kioskille ja huusin virkailijalle “It’s okei!”, virkailija katsoi meitä ja avasi
portin.. Mitä! Pääsimme läpi, ensimmäisten kilometrien aikana hieman jännitti mutta noin 50kilometrin
päästä jännitys laantui.Valoa tunnelin päässä:
Valot?
Tauko hyljätyllä sillalla:
Maailman reunalla:
jossain päin Pohjois Espaniaa siis.-Olli
Pienen Espanian pyrähdyksen jälkeen palasimme takaisin Ranskaan. Aikomuksenamme
oli päästä harjoittelemaan Surfausta Atlantin aalloille. Meillä kävikin hyvä tuuri sillä aallot
olivat juuri palanneet parin viikon tyynen sään jälkeen.Ihmisiä rannalla:
Kaupunki minkä valitsimme oli nimeltään Hossegor, joka on yksi neljästä tuossa ryppäässä olevasta
rantakaupungista. Hossegorissa näin muutaman päivän aikana noin 15meharia ja muutaman sätkän.
Tapasimme leirintä alueella hauskan Marseillelais porukan joiden kanssa lähdimme lähikaupunkeihin
illanviettoon. Yöllä löysimme suomalaittain hauskan “Le Fin Landais” (maan loppu) baarin.
Voikukkia:
“Vauhti saattaa alamäessä ajoittain nousta yli 65 kilometriin tunnissa, älkää tällöin ryntäyttäkö konetta…”
Keski euroopassa liikkuessa saattaa öisin nähdä tuulivoimaloiden osakuljetuksia moottoriteillä.
Kerrankin satuimme samalle huoltamolle tuollaisen kuljetuksen kanssa. Kävelin “jalka metrimitalla”
tuon lavan ohi ja sain tulokseksi noin 40metriä!
-Olli
Neljäs osa päättyy tänne eteläranskaan, josta on aika pikkuhiljaa lähteä nuosemaan kohti Skotlantia.
Karttaa:
Bonus kuvana leirin purkua Hossegorissa:
Ja taas kuvat isompana täällä
-Olli
Seuraava kohde eli Schlumpf’in veljesten autokokoelma sattui kartalla taas aivan Ranskan
toiselle tuolelle. Onneksi ajo eteläranskan halki “Itärajalle” ei ole kaikkein tylsin mahdollinen reitti.
Tuo museo on varsinainen “pakko nähtävyys” kaikille vanhoista ajoneuvoista kiinostuneille.
Schlumpf’in veljekset omistivat Ranskan johtavan kangas tehtaan ja rahaa oli enemmän kuin
sitä ehti mihinkään kuluttaa. Sitten he innostuivat autoista, 50-luvulla he alkoivat kerätä talteen
vanhoja arvoautoja. Autoja kerättiin tehtaan tiloihin työntekijöiltä salaa. Veljekset sekosivat
vanhoihin autoihin niin pahasti että se ajoi aikanaan koko tehtaan konkurssiin. Salassa pidetyt
autot löytyivät vasta veljesten maasta paon jälkeen. Autoja ehti kertyä halleihin kohtuullisen
reilusti, noin 400! Ensin harkittiin autojen myyntiä jotta rästiin jääneet palkat olisi saatu maksettua,
mutta kokoelma päätettiin kuitenkin museoida.Museon ovella:
Museossa on käsittämätön määrä 1890-luvun autoja:
Linjuri:
Mersu:
Kaunis linjainen Bugatti:
Fantastinen Panhard Dynavia konsepti vuodelta 1945:
Veljekset ostivat monia Bugatti sekä Ferrari kilpa-autoja suoraan radalta autojen päästyä maaliin!
Maailman kalleimman auton titteliä pitävä Bugatti Royale. Näitä on museossa kolme!
Herra Bugattin ajatuksena oli luoda maailman mahtavin auto ja tuloksena oli yli 6metriä pitkä,
yli 3tonnia painava ja nopeutta 200km/h keräävä jättiläinen:
Museon jälkeen poikkesimme pikaisesti New Yorkissa:
Heinäkuorma Ranskalaiseen tyyliin:
Suomalaisten ei tarvitse pysähtyä täällä.. 😉
-Olli
Mulhousen jälkeen olimme sopineet treffit Mörkön ja Milkan joukkion kanssa Pariisissa, joten ajamista
riitti taas. Asetuimme leiriin muutaman kilometrin päähän Pariisin keskustasta, josta teimme muutamana
päivänä täsmä iskuja keskustaa.Leirieloa Pariisissa:
Andorran saalis yhteiskuvassa Mörkön henkilökohtaisen saaliin kera, huh. Omistani on vieläkin
jotain litkuja juomatta kaapissa:
Pariisissa kävimme tietysti katsomassa mm. Eifel tornia:
Notre Damen ulkopuolella oli kummallinen “poliisi” auto jota oli ehditty sakottaa muutaman kerran:
Pariisin Metron hieno gootti kyltti:
Pariisilainen ulkohuussi:
Eräänä päivänä vierailimme Louvren taidemuseossa. Museo oli niin valtava että yksi päiväinen
vierailumme jäi kovin laihaksi, mutta näimme kuitenkin sen kuuluisimman:
Kuten myös Venuksen:
Ja sympaattisen ratsastajan:
-Olli
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.