Tuore 2cv4/6 liikenteessä – vihdoin..

Vuonna 1991 velipojan pihakoivun alle lykkäämä tiltannut nelkku on vihdoinkin liki 20 vuoden purkamisen, hautomisen ja pikkuhiljaa töiden ohessa napertelun jäljiltä liikenteessä. Katsastaja nosti sätkän tänään ylös, katseli vähän lampun valossa ja sanoi, ettei tätä taida tarvia alkaa tarkemmin tutkia 😉 Jarrujen tasapainoa vähän epäilin, mutta hyväksi kehui. Iskunvaimennintesteri herätti lähinnä hilpeyttä – laite ei tuntenut takapyörillä tapahtuvaksi mitään

http://picasaweb.google.com/juha.janger/2cv#5511282780308748274″ onclick=”window.open(this.href);return false;

(Enpä jaksanut vääntää hankalalta tuntuvan kuvan lisäämisen kanssa..)

Homma eteni hissuksin. Yrittäjällä ei juuri ole ollut vapaa-ajan ongelmia, jos ei kunnon paikkaakaan. 5 km päässä kotoa oleva lähinnä säilytykseen tarkoitettu kimppatalli ei ole ollut oikein otollinen remppapaikka. Viime syksynä kotipihalta vapautui vajaa 50 neliötä kunnollista verstastilaa; tein siihen pariovet ja nakertelin pitkin talvea, tunnin silloin, toisen tällöin.

Tiiviisti, mitä tuli tehtyä:
– Alkulähtökohtana nelkku -71, alkuperäinen tunnus UMV-6, runkonumero 7900300. Onko kenellekään tuttu?
– Tuusannuuskan öljylingoksi ajettu kone meni metallinkierrätykseen ja tilalle hommasin 90-luvulla Kekolahden Timolta Espanjasta kuskatun levyjarrukutosen paskaisen paketin. Paloiksi, kunto yllättävän hyvä, pesu, putsaus, kasaus ja kaikki pikkuhilut uusiksi. Hyvin tuntuu käyvän. Ykkönen vähän vinkuu ja rutisee. Välitys on kyllä aika tiuha – en ole vielä tutkinut tarkemmin.
– Runkoon meni pari neliötä peltiä. Uuden hommaaminen olisi ollut järkevämpää, mutta sitä korjatessa oli käytössä viimeisen päälle varustettu metalliverstas Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksella – kanttarit, pistehitsit, tigit ja migit + kaikki mahdollinen. Jousipöntöt rosteriputkesta (kiitos Holapan Markun).
– Kori oli ainakin yhtä harso kuin runko. Homma olisi ollut toivoton, ellei Matti M.E. olisi kiikuttanut Rovaniemeltä Hiirolaan lähtiessään joutilaaksi jäänyttä koria raaka-aineiksi ja vaihto-osiksi. Kiitos Matille! Silti hopeasepän opeilla oli käyttöä, kun palapeliä kasailin. 0,6mm lankaa polttava Kempin pikkumiggeri on oiva peli sätkän peltitöihin. Uutta osaa tuli kuitenkin melkoisesti; takalokarit niin sisä- kuin ulkopuolelle, etulokarit, kynnykset, pohjat, puskurit.. Itse tein takapenkin aluskotelon ja tavaratilan pohjan, rintapellin alakulman ja lukuisan määrän paikkoja ja palasia. Pohjatyöt ja maalaus pihalle rakentamassani pressuteltassa. Mustakeltaisen olin päättänyt tehdä siitä jo hommaan ryhtyessäni – montakohan näitä maassa nyt lieneekään? Uusi katto vielä pään päälle.
– Muuta sälää on tullut hankittua niin paljon, ettei projektin kirjanpitoa ole tohtinut harrastaa enää moneen vuoteen. Penkinpäälliset ja monet muut osat niin Franzosenilta kuin Sitroseltakin. Holapan Markun vintti on ollut ehtymätön varaosa-aitta. Samoin monelta kiltaveljeltä on avuliaasti löytynyt milloin mitäkin pisteosaa – siitä kiitos kaikille vuosien myötä jeesanneille! Renkaat hain Haaparannalta; Hankookin 135×15″, 5 kpl sisärenkaineen vanteille laitettuna 297 euroa (alv 0%).
– Peltitöistä jopa nautin; ovathan ne kultasepän leipätyölle sopivan rouvia vastapainoa. Vaikka joskus joutuukin itselleen muistuttamaan, ettei hitsisaumoja tarvitse luupit päässä tehdä 😉 Hankalin homma oli saada kahden eri vuosikerran johtosarjoista aikaiseksi toimivat sähköt. Kumpaakin oli melkoisesti “räätälöity ja viritelty”. Sitkeästi piuha kerrallaan, suunnilleen puolet johdotuksista kokonaan uusien sähköt sitten löytyivät, monen illan tuumailujen jälkeen. Kiitos yleismittarin ja kokeneempien foorumilaisten auliiden neuvojen. Kiitos mustahattuiselle Manulle erityisesti!

Rekisteröintikatsastus sujui leppoisasti. Prosentiksi säädettiin 28. Trafin ohjelmat eivät vaan meinanneet ymmärtää, että joku todellakin rekisteröi uudestaan 40 vuotta vanhan auton, joka on jo kertaalleen poistettu rekisteristä 20-vuoden iässä. Monta puhelinkonsultaatiota kuuluivat niin katsastusmies kuin toimiston virkailijaneitokin Helsinkiin käyvän, ennen kuin paperit olivat selvät. Nyt on kilpinä FJU-516, mutta tilasin samantien alkuperäiset mustat UMV-6.

Tyttärille annettu lupaus sätkän valmistumisesta tämän kesän aikana siis piti niukin naukin. Jos ei mitään mahottomia eteen tule, ajelen RuskaJotoksella ensi viikonloppuna kokeilemassa, josko kilometrit kelpaavat ja kyyti tuo takaisinkin.

Nyt kun on paremmat tilat, käyn välipaloiksi isävainaan Heinkel Tourist vm -62 nelitahtiskootterin kimppuun. Ja josko sitten ottaisi projektiksi toivottavasti tulevan 60-vuotislahjan itselleni; Elon Ristolta aikanaan hankkimani itseni ikäisen -56 sätkän saattamisen museorekisteriin – sekin on jo “vaiheessa”..

Sormet haralleen, kun ajellaan vastakkain!

Jussi Janger, Rovaniemi

http://www.taigakoru.fi” onclick=”window.open(this.href);return false;