Vanhat kaitafilmit

Minulle on ajautunut muutama kelallinen vanhaa kasimillistaä kaitafilmiä. Yksi Eerolan Teemulta ennen kaksikymppiskokouksen promomateriaalin tekoa, ja pari kelaa, ilmeisesti ääniraidalla, puolisentoista vuotta sitten mystisen mersumiehen tuomana. Nimi meni minulta totaalisen ohi, mutta ainakin maakaasu-penalla saattaa olla jokin yhteys em. persoonaan. Miehelllä oli paksu kultaketju kaulassa, ja toi filmit SL-mersulla.
Teemulle lupasin saattaa materiaali tavalla tai toisella kiltalaisten ihailtavaksi. Mystiselle persoonalle en luvannut mitään, nutta ilmeisesti materiaalilla kuitenkin on jonkinlainen merkitys Killan historiassa. Selvitin silloin digitointia, ja pääkaupunkiseudulla on parikin paikkaa jotka ossavat huonolaatuista ja haurasrtakin selluloidia käsitellä ammattitaitoisesti. Hinta oli aika kova, mutta mielestäni ei mitenkään mahdoton, varsinkin jos tekee värikorjaukset ja suodatukset itse. Kyse oli satasista, ei tuhansista.
Olin yhteydessä Oltermanniin, joka ei yksin osannut päätöstä tehdä, joten asia ilmeisesti siirtyi raadin käsiteltäväksi. Tämän puhelinkeskustelun jälkeen en ole vaivannut päätäni asialla, eikä ilmeisesti kovin moni muukaan.
Nyt kun kotona taas vaihteeksi aletaan tekemään “pientä pintaremonttia” kelat tupsahtivat kuivasta ja lämpimästä säilytystilastaan (vaatekaapista, heti farkkupinon takaa) esille, muistin asian. Kaitafilmit sisältävät todennäköisesti historiallisesti korvaamatonta materiaalia, joten olisi sääli arkistoida ne taas jonnekin pölyyntymään.

Ehdotukseni on että raati tarkistaa budjetin, lohkaisee siitä tarvittavat varat ja saa käyttönsä materiaalin. Ehdotan myös että jos kitalaisilta löytyy vastaavaa materiaalia, voisi tiedustella paljousalennusta, ja jakaa hieman kustannuksia. Selluloidia ei aika valitettavasti paranna, pikemminkin päin vastoin.

M