Visan Weber

Paineilma teki tehtävänsä ja taas mennään. Luulen löytäneeni tyhjäkäyntisuuttimen ylärajan ja seuraavaksi pitäisi haeskella urakalla vielä ykköskurkkua kohdalleen.

Kävin pohjalla

En henkisesti, vaan ykköskurkun osalta. Kuten olen jo tähän mennessä opettanut, ilmasuuttimella voi myös rikastaa tai laihentaa seosta vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin varsinaisella bensasuuttimella. Senpä vuoksi oli erittäin suuri houkutus kokeilla ykköskurkun pääsuuttimena kokoa 90 ja pistää sen pariksi ilmasuutin 145, kun Bemmissä se on kokoa 180. Ja kyllä, tuolla kombinaatiolla seos pysyy tärkeimmällä vedätysalueella vähintäänkin riittävän rikkaalla, mutta jälleen pintakaasuajeluun se on liian pieni ja kakkoskurkkukin aloitti taas ajoittaiset köhimiset vastaan. Siitä sitten vielä varmuudeksi kokeilemaan komboa 90/160, 95/160, 95/165, 95/175 ja näistä ei mikään käyttäytynyt yhtä hyvin kuin 100/190, johon olin päätynyt jo edellisellä kierroksella. 100:n kanssa oli pakko kokeilla vielä, mikäli 210 ilmasuuttimella saisi seosta sen verran laihemmaksi, että oltaisiin lähempänä oranssia aluetta kuin rikasta punaista. Tämäpä taasen ei toiminut ainakaan yhtään paremmin, joten epäilen, että tietyillä komboilla emulsioputkien tyyppi korostuu erityisesti, eli huolimatta runsaasta ilmasta bensapisarat eivät kaasuunnu sopivasti moottorin imussa. Näin ollen palasin kokoon 100/190 ja se voi olla hyvä suuntaviiva jollekulle samaan ryhtyvälle. Ainakaan tässä vaiheessa en tämän parempaa vinkkiä voi kenellekkään antaa ja voin taata, että aika monenlaista yhdistelmää tässä on jo kokeiltu 😀

Tuossa yllä kirjailin noiden balanssiputkien/jalan lämmittimien poistosta. Nyt on jo riittävästi kokemusta kylmässäkin (-20-33c astetta tuulesta riippuen) ja voin todeta ainakin tämän kaasarimallin osalta, että ei, niitä ei tarvita.

Sen sijaan sillä, mitä tein tilalle, on suurtakin hyötyä kylmässä.
Eli, tuohon jalkaan saa pyöräytettyä tavalliset LVI-osista tutut tuuma-kierteet tai jopa hitsattua/juotettua jotkut nipat. Toiselle puolen nippaan kiinni kuulaventtiili, eli hana pienellä kahvalla varustettuna. Ja toiseen nippaan teräspunoskuorinen PEX-letku. Mitä näillä tekee? Kylmäkäynnistystä varten hanan voi sulkea ja lorotella putkea pitkin kuumaa vettä kaasarinjalkaan ja antaa hetken vaikuttaa. Sen jälkeen starttaus, joka onnistuu ilman ryyppyä kuin palmun alta. Sen jälkeen hana auki-asentoon, jotta vesi valuu kiltisti pois, eikä unohdu ja jäätyessään pullista jalkaa halki.

Tämä on erittäin hyvä systeemi senkin osalta, että varsin alkeellisissa oloissa saa kyllä vaikka trangialla kuumaa vettä keitettyä, mutta esimerkiksi toista tyypillistä kikkaa; kuumailmapuhaltimella esilämmittämistä ei välttämättä pysty tekemään. Kun käynnistyminen tapahtuu ihan ensimmäisillä pyörähdyksillä niin akku voi olla hyvinkin tyhjä, mutta haluttuun lopputulokseen päästään silti.

Vielä lopuksi muistutuksena, että “Miksei sitä vettä voi ihan yhtälailla lorotella kaasarin päälle?”. Kyllä voi, mutta siinä on riskinsä: Mikäli kammen takastefalle päätyy liikaa vettä ja se jäätyy köntiksi niin on vaarana aikaansaada merkittävä öljyvuoto. Toisaalta myös kaasarin vivuston jäätyminen tämän päälle kaatamisen seurauksena on melko ärsyttävää, varsinkin jos kuljin ei starttaakaan tämän tempun jälkeen…

7 baria ahtopaineita.
SE oli päivän suunnitelma. Ensin päätin kuitenkin pestä viime vuoden synnit pois pinnasta ja antaa oikein kunnon vahahoitoa kulkimelle. Se kannatti, konepelti vaati 3 käsittelykertaa ennenkö siitä tuli edes jokseenkin kelvollinen…Aurinko ja aika tekee tehtävänsä, maalarikin jo Sätkätaivaassa..

Sitten koitti ilta. Hilasin ison kompuran kellarista pihamaalle. Kompura itsessään ei meinannut lähteä käyntiin ja napsutteli ylikuumenemissuojaa päälle. Alkoi jo vähän naurattamaan, kokoajan koetellaan ns. pienilläkin vtuiluilla. Tovin raplattuani hörähtihän se käyntiin.

Sitten kaasaria auki. “Ilma menee tuosta tuonne, eli siis ykkönen vasemmalla, kakkonen oikealla..hmmm..” Arvatkaas oliko edellinen asentamani DMTL samoin päin konehuoneessa, kun kävin kurkkaamassa? No eipä ollut. Mutta sekään ei ollut tämän seikkailun puuttuva tekijä tahi pääpahis. Kaikkia kanavia täysillä paineilla puhalleltuani havaitsen, että ykkösen kanavista ilma ei etene loogisesti. “Pitäisköhän noita sisäkurkkuja vielä nypätä ylös, kun näyttää olevan vaihdettavat?” Nyt ollaan asian ytimessä! Katsokaas, kun tähän kaasarimalliin voi vaihtaa myös erikokoisia sisäkurkkuja niin tässäpä on edellisellä tekijällä käynyt niin kertakaikkisen hieno moka, että ykkösen sisäkurkku oli 180 astetta väärin päin ja silloin kurkulle ei mene mitään läpi!! Kaasari muutoin oli niin räpeltämättömän oloinen, että miettikääpä; Visa-poloinen on todennäköisesti joskus jäänyt pois liikenteestä moisen expertin kohelluksen vuoksi…?

Vähän bensanpintaa säätäen ja kansi kiinni…ei prkl, nyt se tulvii. Pinnankorkeus takaisin ja starttausta. Jumaliste! Sehän käy! Pari suutinvaihtoa äkkiseltään ja löytyi oikein kelpo tyhjäkäynti.

Nyt kun vielä joku ratkaisisi kuinka saan 123 Tuneen yhteyden niin tämä projekti etenisi kohisten!

Osiossamme: Vaikeuksien kautta voittoon!

Jasu kirjoitti:

Tuota vikapaikkaa ei olisi tosiaankaan ihan heti tullut mieleen.

Juu kyllä tämä sinänsä oli hyvä, että nyt sattui eteen, koska kun esim. Mikko soitteli tässä keväämmällä vähän samojen oireiden osalta niin en ikimaailmassa olisi osannut vinkata moisesta vikamahdollisuudesta. Tämä on myös siitä hyvä juttu, että jos joku purkaa esim. ultraäänipesua varten vastaavan kaasarin niin osaa huomioida tämän sisäkurkkuasian jatkossa.

Anna sen olla! Edes yksi vuodenaika loppuun…

Kävi nimittäin niin, että kevään Weber-säätösession aikana ja päätteeksi tuli jokunen tuhatkilometriä ajettua ja tyydyttyä tuloksiin. Sen jälkeen annoin huomiota toiselle kulkimelle ja sitten vielä kolmannellekin…mutta nyt syksyn tultua olen halunnut lämpöä kioskiin ja siinä hyvin on palvellut jälleen Dyane, tuorein Weber keulillaan.

Siinä säädöt jo aikalailla “kartalla”, mutta nyt viileämmässä syyskelissä on korostunut se suurin ongelma, eli aivan hiuksenhieno pintakaasu, jossa on nypyttelyä. Tänään töistä ajellessa neljänkympin taajamaa totesin, että ei hienosteleva hanuridynoni tätä jaksa. Kotipihassa kaivoin huoltokirjan esille ja pläräsin suuttimia ja viimeisintä kombinaatiota, joista tulin tulokseen, että bensaan en koske, mutta ilmaa voisi supistaa (=rikastaa) ykköskurkulta. 185–>175 ja käyntiin. Reagointi muuttui heti, parempaan suuntaan.

Lähdin koeajolle ja suunta oli selvästi oikea; paljon tasaisempi veto todella kevyellä pintakaasulla ja reagointi rankempaan painallukseen hyvä. Se suurempi yllätys tuli koeajon rivakammalla osuudella, sillä tämä kone ei oikein irvistelemättä ole ottanut paljoa 5000 kierrosta enempää kiekkamittariinsa, mutta nyt meni heittäen 6000 kierrosta, josta jouduin ottamaan vielä uusinnan nähdäkseni näinkö ihan oikein! Kyllä, nyt se kiertää kiltisti visertäen kuuteentonniin seokset vihreällä, pitkävälitteisellä lootalla vedättäen kolmosella sinne asti, ja sitten nelosella suoraan jatkaen….meno on vähintäänkin rivakkaa 😀

Seuraavaksi pienennän kakkosen bensasuutinta, sillä mittarin mukaan siihen olisi varaa…sitten joskus.

Toiminta kokonaisuudessaan on hyvällä tasolla; pikkupakkasessa laakista käyntiin ja kylmäkäynti löytyy nopeasti. Kulkupuolesta paras esimerkki on lisääntynyt sitkeys verrattuna entiseen Sohloon: Koivuhaan Vehon vierestä löytyy ns. Köyhämäki, joka on Tuusulanväylällä pitkä ja “uuvuttava” ylämäki sätkälle. Tämä noustiin ennen 80km/h nipin napin, mutta nyt sama mäki taittuu satkua. Hyvä käytännön vertailupaikka ns. ennen ja jälkeen säädön. Tarkennettakoon, että lähtökiihdytys kehä 3 rampista rajoituksen vaihduttua, eikä mistään Käpylästä vauhtia kelaten 😉

Olen tämän kesän testannut DMTC:tä, eli Visan weberiä 602cc jatkeena, enkä ole takaisin vaihtamassa.

Oletko katsonut Britanniasta DMTL:ää, kun siellähän sitä on Lantikassa paljonkin? Kannattaa ennen brexittiä tilata, ehkä…kuka näistä tietää.

Uskoisin, että DMTL:n saa toimimaan 602:n kanssa, kunhan tietää mitä tekee ja jos ei tiedä niin kysyy 😉