- Tämä aihe sisältää 6 vastaukset, 5 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 1.11.2023 at 12:01
toimesta.
-
Artikkelit
-
Vilkut otti ja teki lopun, ei vilku ei. Ostin uuden 6V vilkkukytkimen, samanlaisen kuin siinä oli, siitä irtosi pohjamuovi, siksi uusi tilalle. Virtaa ei tule kytkimen johtoihin mihinkää, lähellä olevassa vilkkuboxissa kyllä näyttää jokin vilkkuvan kun otin rintapellistä irti ja katsoin sen taakse, vilkkuu kun kääntää virrat päälle, kuuluuko sen toimia noin? Vilkkurele on ilmeisesti Ukrainalainen tuote.
Mistähän lähtisi asiaa tutkimaan?
Kysymyksestä ei oikein selviä minkälainen vilkkukytkin kulkimessa on. Onko se rattiputkeen kiinnitetty viiksimalli vai vanhemmissa vanhuksissa käytetty “käkikello”? Myös tuo, että “vilkkuboxissa jotain vilkkuu” viittaisi siihen, että on käytetty jotain muuta kuin alkuperäisiä osia ja kytkennät voivat poiketa paljonkin alkuperäisistä. Näillä tiedoilla on ihan mahdoton antaa minkäänlaisia vastauksia. Muutama kuva voisi auttaa ongelman ratkaisussa.
Fasebookissa oli jotain arveluja, kun sinne pääsi tarinoita lukemaan. Nyt ei päästä jostakin syystä näkemään mitään ilman tunnuksia…
Kukaan ei pysty arvaamaan minkälaiseen ratkaisuun tuossa yksilössä on päädytty. Ilmeisen poikkeavasti verrattuna alkuperäiseen, Wanhuksessa on kovin erilaisia toteutuksia eri ikäisissä, eli vuosimallikin jo auttaisi arvelemaan mitä siellä voisi olla, mutta silti kaikki arvelut perustuisi siihen olettamaan että kyseessä on jonkinlainen alkuperäinen systeemi, ennenkuin nykyisestä paikallaan olevasta saa tarkempaa kuvausta, ellei jopa kuvia kuten Masa tuossa yllä esitti…
Palsta on kyllä ikävästi hiljentynyt, sille ei vaan näemmä voi mitään ettei enää päivittäin tule kymmeniä uusia viestejä, aktiivisuus on vähentynyt ja palstan aktiivisuutta vähentää vielä lisäksi nuo fasebookkiin kirjailtavat jutut “sinne kun on niin helppo kuvia laittaa” tms selityksiä, sinne vaan sitten katoaa ne tarinat kuin pieru saharaan lyhyessäkin aikaa, verrattuna tämmöiseen palstaan mistä löytyy jutut vielä vuosienkin päästä…
Mun Burunduchuk on (luulisin) valmistettu pari viikkoa Jorin Sylvin jälkeen ja siinä ei ole reletä vaan kellopeli joka surisee ja naksuttaa. Minulla on yksi ylimääräinen ilman pohjaa.
Olen aikaisemmin yrittänyt saada yhteyttä Joriin Messengerin kautta toisessa asiassa. Kun vastausta siellä ei ole tullut viestiini, olen jättänyt vastaamatta tänne foorumiin, vaikka olenkin nähnyt alkuperäisen postauksen. Täällähän on niin hiljaista, että ei uskalla kuiskatakaan, jotta ei häiritsisi herkkäkorvaisia.
Joria en varmaankaa osaa auttaa, mutta mielenkiintoiseen aiheeseen on mukava osallistua.
Käkikello on mulla nykyisessä vanhuksessani. Vanhukseen on aiempi omistaja soveltanut myös hätävilkut. Ne toimivat lieriönmuotoisella boksilla, joka lienee tyyliä VW kuplan vilkkurele. Ne toimivat riippumatta käkikellosta,
Itse käkikello on hieno laite, Siinä on kolme liitintä, tuleva virta ja kaksi lähtevää. Olisi hyvä jos joku korjaisi, jos olen ymmärtänyt väärin. Tulevan virran tappiin kai pitäisi olla tarjolla virta aina kun virta-avaimesta on laitettu virta päälle.
Kahdesta muusta tapista pitäisi tulla sykkivää virtaa aina sille puolelle, mihin keksinnön kyljessä olevasta vivusta sitä on pyydetty.
Sisällä suriseva ajastin katkaisee syötön jonkin ajan kuluttua. Kellon kyljessä on myös merkkivalo vilkuttamassa laitteen toiminnan merkiksi. Kun se sammuu, myös vilkut sammuvat. Surina ja naksutus jatkuvat vähän pitempään.
Laitteen sisällä lienee jonkinlaiset kärjet, jotka katkovat lähtevää virtaa. Alunperin vanhuksessa on vain yksi vilkkulamppu per sivu, käkikellon kärjet lienee mitoitettu sen mukaisiksi.
Nykyisessa kiihkeässä maailmassa kanssaliikkujat eivät huomaa katonrajassa himmeästi sykkivää vilkkuja. Laitetaan siis lisää vilkkuja. Yksi pari eteen ja toinen taakse. Sähkövirtaa tarvitaan kolminkesrtainen määrä. Siitä eivät sitten käkikellon kärjet tykkää, vaan menevät piloille.
Sitä monet korjaavat sitten ohittamalla kärjet ja laittamalla tilalle Volkkarin vilkkureleen. Käkikello saa jäädä paikoilleen surisemaan ja naksuttamaan. Itse olen selvinnyt ongelmasta laittamalla kaikkiin kuuteen vilkkuun laittomat led-polttimot. Ne eivät ole ihanteelliset, mutta ilmeisesti näkyvät kuitenkin, koska keskisormia ei enää näy maisemassa niinkuin yhden vilkkuparin kanssa.
Tuossa vilkkujen lisäämisessä saattaa sitten päästä tukkanuottasille suikkalakin katselmuksessa. Ehkä nykyään helpompaa, mutta tapahtuipa kerran ns. wanhaan hywään aicaan eli ennen katsastustoiminnan avautumista kilpailulle. Kohteena tuolloin oli eräs, jokseenkin tunnettu “Karvis-Paku” eli AK350 -65, jonkatakaseinään oli erään kunnostuksen yhteydessä asettuneet Nelkun takavalot. Ja tottakai ylävilkku parkkeineen edelleen kytkettynä, ja tästäpä sen aikainen, hymyilemätön ja muutenkin ilman asiakaspalveluhalukkuutta oleva suikkalakki sitten riemastui. Että laiton on tämä, vilkun tuplaamissääntö ei toteudu niin miltään osin. Hetki keskustelua että missäkö mennään ja mikäkö on järkevää, ainoa vaihtoehto leiman saannille tuntui olevan laittoman lisätyn vilkun poistaminen, ja tässä aina suikkalakki muisti osoitella sitä yläkulman vilkkua…
No, tilanne sittemmin laukesi, kun Pakun omistaja totesi että “onnistuu, otetaan lisätty vilkku pois”, osoittaen sitä alakulmaan asettunutta Nelkun valopakettia. Tässä kohtaa suikkalakki sitten hämmentyi, ja alkoi selittämään että “no ei tuota tietenkään oteta pois, kun sehän vastaa nykymääräyksiä”, niin omistaja pysyi tiukkana, “tämä ylhäällä oleva vilkun ja parkin yhdistelmä on se mikä tehtaalla vuonna 1965 on tähän kulkimeen ainoana vilkkuna laitettu, että jos tästä joku lähtee niin se on tämä nykyaikaisempi lisätty valopaketti”…
Arvannette miten tässä kävi? Leima paperiin, ja valot sai jäädä ennalleen, arvon suikkalakin unohtaessa koko vilkun tuplaamissäännön rikkomisen…
Onhan näitä muitakin kokemuksia, taisipa olla LGA:n viimeisin katsastustapahtuma, kun suikkalakki aloitti keskustelun kysymyksellä että “oletko varma että tänään haluat, kun tuolla on nuo Trafin tarkastajatkin seuraamassa katsastuksia?” Minullehan ei tuosta mitään haittaa ollut, joten jatkettiin siitä Tinskua kohti. Ojensin avaimet, opastaen mistä kaukosäätimen napista lukot saa auki, sitten etupenkeille istumaan ja kuulemaan seuraava kysymys: “mites, tarviiko tässä ryyppyä”, joka oli äkkiä käsiteltyn kun totesin yksikantaan “ei tässä yksilössä ole tarvinnut syksyn 2007 jälkeen”… Kysyvä oli katse, joka kirkastui kun käänsi virrat päälle, bensapumppu surisi pari sekuntia, muutama merkkivalo vilahti kojelaudalla ja hanskahyllyn alla, kysäisi notta “ei tainnutkaan olla enää kaasarilla tämä”… Sitten nopea kertaus vaihdekaavioon, joka siinä yksilössä onkin “perus H-kaavio” lattiavaihteella, osat GeeSusta peräisin. Tästäkin kysyi että miksi, tällä kertaa vastasin asiallisesti eli syyt “peruutusvalokatkaisija, synkronoitu ykkönenkin, vakiota isommat levyjarrut sekä huomattavasti pitemmät välitykset kompensoimaan ruiskun tuomaa alavääntölisää”. Oli siinä pikkurattiakin, mittaritauluna kavennettu BX:n nopeudennäytin, sävylasia (oikeilla leimoilla jopa), ja se kake-keskuslukko. Niin, ja peppureppu, joka sekin on ollut jo 90-luvun puolivälistä asti paikallaan. Papereissa edelleen Nelkku-Tiina, josta sitten kysymään että “mitenkäs nuo muutokset, kun ne näkyy jääneen kirjaamatta papereihin, kuutiolisäys nyt ainakin ja voimansiirto”, tässä kohtaa korjasin tilannetta että “no jarrumuutokset ainakin taitaa nykyään saada tehdä ilman lupakuvioita, mutta nuo muut. Ei ole koskaan kukaan halunnut niitä kirjata, edes erikseen kysyttäessä, ruiskunkaan kohdalla”. Seuraava vastaus viimeiseen kysymykseen sitten putsasi pöydän, “missäs tämä olikaan viimeksi katsastettu, kun nuo Trafin väijytkin semmoisia saattaa kysellä”, niin tämä keskustelu loppui yhteen sanaan eli vastaukseeni: “teillä”…
Ymmärsi tuossa kohtaa, että jos hallissa metelin muutoksissa nostaisi, niin ampuisi itseään jalkaan, ehkä useamminkin. Eikä tuossa vielä päästy jutustelemaan mistään AMI8 rungosta, joka sekin siellä alla lymyilee. Eikä näitä tekniikan eroavaisuuksia paperitietoihin kukaan niistä neljästä väijystäkään keksinyt, joita parhaimmillaan siellä alla tutkimassa pyöri. Oli kuulemma niin outoja ratkaisuja koko pohjapuoli täynnä, kun ovat tottuneet nykyteknisiin ratkaisuihin…
Niin, se ruiskuhommakin aikanaan, eli kun piti leimata just ennen Ruotsin maailmankokousreissua, ja tuolloin oli se tarkkaan määrätty katsastusaika, ja jos käytti ennakkoon niin se ei mitenkään korvannut sitä hetken päässä tulevaa eikä katsastusaika tuosta muuttunut. Niinpä heti kun Ruotsista oltiin kotiuduttu, kärjet vaihtui kärjettömään ja kaasari ruiskuun, ja sitten vuosikatsastukseen. Sattui sama katselija mikä muutamaa viikkoa aiemmin, ja totesin että “nyt siinä sit on se ruisku, mistä uhkailin”, niin tämäpä säikähti kysyen “ai näin nopsaan sen sit laitoit”. Seuraavaksi tämä sitten, nuorempi katsastaja, huuteli hallin toisessa päässä olevalle vanhemmalle katsurille, että “tää muutti tämmösen ruiskuks, saako semmosen tehdä”, niin tämä vanhempi katsoi, tunsi ajopelin sekä kuskin, ja vastasi vaan että “anna tuon tehdä mitä se haluaa”… Ja niin jäi sekin muutos leimaamatta, vaikka päästötkin mittasivat, mielenkiinnosta lähinnä. Ja kummastellen että olisi mennyt läpi tämän vuosituhannen päästörajoistakin, johon vaan totesin “kai sen pitäis mennä, kun on kunnossa eikä vielä neljää satkuakaan ajettu kone”. Eikä siinä ollut edes kattia apuna…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.