Wanhuspakun katsastus 27.12.04

Tarina on tosi ja sillä on onnellinen loppu.

Nuori poijjankloppi otti paperit ja marssi pihalle pakua sisälle ajelemaan.
Kuluu 5 minuuttia, sitten marssi takas konttoriin ja kysyy, mistäs se lähtee
käyntiin.
“No, virrat päälle virta-avaimesta ja sitten vaihekepin alapuolella on nuppi,
josta vetämällä kuljin starttaa”.
Vastaus poikii uuden kysymyksen, “Missäs se vaihekeppi on?”.
Keppi löytyy ja paku saadaan liikkeelle.
Virkamies ajaa pakun sisälle ja yrittää päästä dynamometrille, ei nouse.
Nylkyttää ja nylkyttää, kauhee pärinä täyttää hallin ja sitten pääsee perille.
Etujarrut ok, käsäri samoin.
Takapyörät testeriin, lukemat ihan mitä sattuu. Virkamies pyörittelee päätään
ja mie kiiruusti selittelmään, jotta “Juu, just kokeilin Ammattikoulun jarrutesterillä
ja sillä ihan sama homma. Ko. vehkeen käyttäjä sanoi jotta tässä liian kevyt on perä mittavehkeelle”.
Virkamies jotta “Juu, niin se varmaan on. No, hyvinhän tämä tuntui pysähtyvän eli kyllähän
nämä kelpaa.”
Vääntäytyy autosta ja haalari tarttuu oven sisäkahvaan ja repiää, jotta kalsarit vaan vilkkuu!
Omistajalle rupesi jo hiki nousemaan otalle, jotta tähänkö se tyssäs.
Onneks oli huumorintajuinen Virkamies ja nauro remakasti muiden Katsastuskonttorin ukkeleiden
ja asiakkaiden kanssa.
Valot kelpas, vilkut vilkkui ja tööttä ynisi hukkuvan hylkeen äänellä. Kelpasi ne.
Sitten koittikin jännittävin paikka, eli kulkimen identiteetin varmistus. Kun runkonumero oli alunperinkin
hukassa niin olin niitä sitten kaiken varalta pieksäny siihen viralliseen paikkaan, sekä etupuolen runkoaisaan.
Huonosti. Vinksin-vonksin. “Ei saa selvää kummastakaan” toteaa Virkamies. Äh-puh. Siinä sitten
neuvoteltiin oikein urakalla ja päädyttiin summaamaan numerot. Aisasta alkuosa ja lattiasta loput!
Tarkistussummana käytettiin ruuvattua peltilaattaa, joka oli onneks tallella ja ruuvattuna
etummaiseen poikkipalkkiin. Täsmäsihän ne.
Auto nosturille, ei meinaa nousta. Nylkytystä ja nousee, huh. Sitten rupiaa heiluttelemaan autoa
niin jotta meinaa pölykapselit irrota. Tässä vaiheessa hallissa
ei ollut enää muita asiakkaita ja kaikki Virkamiehet kokoontuivat paukua ihmettelemään.
Hilpeitä kommentteja ilma sakeanaan tyyliin “Elä sitten ajele tällä Pekkalan sillalla ruuhka-aikana,
siellä kun on traktorilla ajo kielletty” ja “Kukas tästä on iskunvaimentimet varastannu?”.
Ei löytynyt klapia ohjailukoneistosta, eikä pyörän laakereistakaan. Hyvä niin.
Pohjaa kattelivat porukalla, vaan eivät tohtineet piikillä tökkiä kun varoittelin sen olevan
maksalaatikkopurkin paksuista peltiä. Kelpas ne.
Hyväksi vehkeeksi kuljinta kehuivat, tosin kyseenalaistivat Omistajan täysjärkisyyden kun keskellä
talvea tämmösellä ajelen!
Virkamies tokaisee, jotta miepäs ajelen tän poijes hallista ja lyödään leimat papereihin. Mahtavata!
Kömpii autoon ja starttaa. Ja starttaa. Ja starttaa. Useita minuutteja. Sitten oli pakko mennä koputtamaan
ikkunaan ja kysyä, jotta onkos virta päällä. Ei ollut. Naama iloisesti punottaen ajelee auton ulos
hallista ja lyöpi leimat papereihin.
Näin Joensuussa!