Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Niin eikös muinaisessa “mankissa” ollut kierrokset rajoitettu sähköisesti sytystä katkomalla.
Vaihdevivustoon kytkin, joka kytkee rajoittimen toimintaan vain suurimmalla vaihtella ?
Silloin olisi “kaikki pelissä” rajanopeuteen asti.
Tietysti se voi sitten kulkea toiseksi suurimmalla vaihtella kovempaa, riippuu välityksistä ja paljonko rajoitetaan.Takarumpu lienee navassa kiinni vain niillä pyöränpulteilla. Rummun jos vaihtaa toiseen napaan, todenäköisesti lopputulos on epäkeskeinen.
Eli jarru alkaa täristää, tietysti jos sen sorvaamalla keskittää niin toimivan saa. Ja sitä rumpuosaa ei ihan hirveästi pidä lyödä, valurautaa kun on.Tiinassa ja sätkässä on “perusumpiot” sikäli, että 5 ja 1/4 tuuman halkaisija on jonkinmoinen standardikoko. Kiinnitykset on sitten eri juttu.
Tiinoja on joskus halogenisoitu poistamalla vanhasta umpiosta laisi ja leikkaamalla heijastimeen iso reikä. Syntyneeseen raamiin sitten liimataan halogeeni “perusumpio”, josta mahdolliset kiintyslipsut on poistettu. Ja näppärä poraa sille parkille reijän heijastimeen.Omassa on ollut kymmen vuotta “traktorinlamput”, eli tarvikvalot (H4) kuuppineen kaikkineen. Isot on eikä kaikkein kauneimmat.
Ihan vakiolaturi on, ei ole palanut, eikä virta kesken loppunut. Kannattaa kattoa ettei laturi ole täynnä likaa, ja hihnakoppa on paikallaan. Laturissa kun ei ole omaa puhallinta ja ranskalainen on vielä pultannut sen pakosarjaan kiinni.
Johtosarja on parannettu ja valot releistetty. 6mm2 laturilta, 2,5mm2 per ajovalo, 50mm2 startti ja maa.Ellei sitten satu olemaan Dyanen tuo mekanismi.
2CV:ssä menee kiinnityslinkut putken ympäri, tiinassa on erilliset “lipareet” sulkulinkuille.
Tälläinen erhe on kerran vastaan tullut.Muinaisessa -74 dyanessani oli myös 3-piste etuvyöt ilman rullamekanismia.
Tuo kierre ovitolpasta taitaa löytyä jo 60-luvun viimeisinä vuosina myös 2cv:stä.
Taka lantiovöiden paikat -74 eteenpäin. ?Vanhuksen etuvöiden kassa lähtisin kyllä turvakaarilinjalle. Vanhuksen hentoinen ovitolppa taitaa olla lisäksi vain messingillä juotettu kiinni yläpäästään. Uudemmissa on se pienoinen vahvistupala siinä takaoven yläkulman kohdalla.
Uretaania joo .. .
Isukki kokeili aikanaan Peogeotin takaluukun koteloiden täyttämistä uretaanilla, ko. vehkeessä kun kondenssivesi sitä sisältäpäin ruostutti. Ei ollu hyvä, nopeaan tahtiin malmiksi meni. Oman sätkän ovien kotelot oli myös “urtsilla” täytetty, kokeilumielessä kuulemma. Hyvin rapeat oli nekin.
Molemmissa tapauksissa ruostuminen oli tosin jo varmasti hyvällä alulla.Tukivarsihan ei sisältä ruostu niinkauan kun se on ilmatiivis. Kun on pienikin reikä, niin tuho alkaa.
Yhdessä kynkässä oli vettä siinämäärin, että loiske kävi kun heilutteli.
Jos etuvarsista saa sen rajoitinruuvin auki, niin sitäkautta voi sitä öljyä laittaa poraamatta reikää.
Sieltä laitoin nyk. kulkimeen suojaa.
Ja voishan ne varmaan vesisaavissa “koeponnistaa”, paineilman ja kumitulpan avulla. Jos kuplii nin migillä reijät tukkoon, ei ruostu (sisältä).No siinähän se tuli, suunnilleen koko virittäjän käsikirja. Hieman eri tavoin ovat ainakin tuota rintapellin osuutta toteuttaneet. Täytyy vähän tirkistellä tuota raatoa jos siitä vielä joskus tulisi kulkeva, vaikka vähän matalampikin.
Taitaa 2cv:n etupäässä käydä oikein alhaalla niinkin, että raidetanko tapaa tukivarren. Jolloin säätöholkki voi katketa. Näin tapahtui matalalle Amille jääradalla taannoin. Tai holkki ainakin katkesi. Olkatappien kulman muuttaminen taitaa autaa tähänkin vaivaan.
Ei kai se jousi sinänsä jäykisty lyhetämisestä miksikään. Jousten lyhetessä, jouston määräkin vähenee jolloin alusta “jäykistyy”.
Jousihan on progressiivinen eli jos puristetaan vaikka 10% kokoon tarvitaan voimaa X verran. Pätkäistään jousi puoliksi ja puristetaan 10% kasaan voima on sama ? Matka puolet.
Jäykkyys sinällään on sama, vaan lyhyemmällä matkalla.Jotenkin olisi mielikuva, että rintapeltiin repsikan puolelle maalattu. Ainakin jollakin ikäkaudella. Ja pyöreässä peltilätkässä olisi maalin numero.
No jos on oikeasti hyvä ja alkuperäiskunnossa, niin säilyttäminen nykyasussa olisi edottomasti kulttuuriteko. Kulahtanutkin alkuperäinen on kuitenkin arvokkaampi “museoesine” kuin 100% uudelleenrakennettu “alkuperäinen”.
Nuo muserekisteröinnin hyödyt ei tosiaan ole 2cv:n kohdalla valtavat, ainakaan tällä hetkellä.
Miten lie tulevaisuudessa, esim. Saksassa on jo käytössä “vihreitä alueita” joille ei saastuttavalla autolla ole meneminen. Museokilvillä pääsee, myös suomalaisilla jos hommaa jostainkautta museaalisuudesta kertovan tarran ikkunaan.Sattui tuo varaosakirja majailemaan tuossa tietokoneen vieressä.. .
Kertoo pöntön pituudeksi 445mm maaliskuuhun -63 asti. Siitä eespäin 463mm.
Vastaavasti kannakeholkit, jotka siis muttereilla kiinitetään. Edessä 191mm ja takana 173mm pitkä – maaliskuuhun -63. Senjälkeen 173mm molemmat, jos oikein tulkitsin.Korvien väli rungossa on käsittääkseni kaikissa henkilömalleissa sama ?
Jousien ja varpojen mitat vaihtelee malleittain ja vuosienkin kuluessa.
Isot pakut, amit yms. omaavat isot pöntöt ja väli rungossa on 80mm(?) pitempi.
Tämmöstä.Oikein muistin, Weltti on samaa aihetta tutkaillut oikein mittauksin.
Juttu löytyy Nyytiset 2/1997. Tullut silloin siihen tulokseen ettei alkuperäisestä ohjeesta tule poiketa. Tulipahan taas Nyytisarkistoakin lueskeltua.Asia, jota tässä ketjussa ei taidettu vielä käsitellä on “kiikkujen” päittäisvälys. Keinuvipujen alapuolella on aaltomaiset jousiprikat pitämässä keinuvivut ylhäällä.
Työtötankohan ei ole 90ast kulmassa kiikun akseliin nähden. Eli jos keinuvipu liikkuu päittäin muuttuu myös välys.
Tätä joskus ihmeteltiin, venttiillissä ei välystä käytännössä lainkaan – silti raplattaa. Jousiprikka poissa, kiikku pomppi ylös alas.Jotenkin on sellainen kuva, että rekisteriotteiden merkinnät on aikalailla sinnepäin. mm. teksti CAMIONONETTE on otteessa nähty.
Jos värkissä on alkuperäinen tyyppikilpi tallella, kertonee se tarkiten ajopelin alkuperäisen olemuksen.
Mixtet käsittääkseni tuotiin suomeen verosyistä pakettiautoina (ja takapenkit poistettin jo uutena), ja saattaapi olla tyypiksi otteeseen laitettu AZU.
Kyllä minullakin se säätö on aina ollut liki “lopussa”. Kytkimessähän käy niin, että kun levy kuluu.
Asetelma tulee lähemmäksi painelaakeria, eli vaijeria säädetään löysemmälle. Tosin sätkässä asetelma taitaa kulua samaan tahtiin, en muista kytkinmen säätöä juuri muuttaaneeni koskaan.
Kytkinhaarukan oikea muoto on suora. Jos haarukka vääntyy, alkaa se ottamaan kiinni kytkinkopan takaseinään, jolloin kytkintä ei saa toimimaan.Käpälämallisesta petti haarukka kerran, painelaakerin takapuolelle oli kulunu kolot. Harukan toinen sakara luiskahti pois laakerista.
Sätkän kytkinkoppaan on varattu tila myös keskipakosysteemille, sentähden vaijerissa on “ylimääräistä” säätövaraa. Oli vallinaisvaruste -7x asti. Vai peräti -80 alkuun ?Joutoviikko tosiaan vietetty on.
Kaikkiaan porukkaa paikalle eksyi viikon mittaan ihan mukavasti.Joutokämppää lähtiessä siivottaessa saunalta löytyi pari pyyhettä.
Ovat tallessa jos joku kaipailee.
Hieman yllättäen ylimäärästä evästä löytyi keittöstä melkoisesti, näitä jaettiin sitten paikallaolleiden kesken ja loput roskiin.
Jostain syystä juomattomia alkoholijuomia ei nurkista löytynyt. Ainoastaan yksi avattu, mutta juomaton olut jääkaapin päältä.Ainakin jossain vaiheessa autoon sai minkä tahansa siinä olleen tunnuksen, kilpien ja rekisteriotteen hinnalla. Edellyttäen että ko. tunnus oli vapaana.
Standardikilpeen ei kai tunnusta pääse valitsemaan lainkaan ? Ehkä ko. toimipaikassa varastossa olevista korkeintaan ?Kuusimerkkisiä mustia myytiin ainakin jossain vaiheessa vain “mustakilpi ikäisiin” jälkituotuihin ajopeleihin.
