Juha-Matti Kivistö

Kuolinpesästä tarvitaan perunkirjoitusote, jossa näkyy kyseinen vaunu ja perillisten nimet ja määrä > ja sitten vaunun luovutustodistuksessa tarvitsee olla jokaisen perillisen allekirjoitus > ja jos heistä on joku ehtinyt kuolla, tarvitaan tämän perikunnalta samat laput ja omistussuhteiden selvitykset. Helppoa…

Omakohtaisesti koettu vuonna 1999-2000… ostin perikunnalta A (“yhdeltä” perilliseltä auton), mutta luovutuspaperien yhteydessä selvisikin, että auto oli ostettu toiselta perikunnalta B… ja niin alkoi ihmismetsästys – tuon metsästyksen aikana löytyi perikunnasta A kadoksissa ollut sisarpuoli, joka tietysti asui Tukholmassa, eikä ollut ollut yhteydessä isänsä uuteen vaimoon koskaan… jep, jep. Perikunta B oli onneksi kirjoittanut tuohon vanhaan luovariin kaikkinensa nimet, joten heiltä ei tarvittu kuin tuo kyseinen perunkirjoitusote… muutama kuukausi meni, mutta onnistuin ja auto oli käytössäni muutaman vuoden. Toivottavasti tänään on toisin, vaan kumpa pelkään ettei ole…

Tarkoitus ei ole pelotella rekisteröintiä, vaan tuoda esiin yksi kokemus elämän varrelta.

Paljonko maksoit – täällä länsirannikolla jaoslainen pisti uudet kanssa alle 240 euroa töineen…?

Vanha hyvä Niksi-Nyytiset tänne killan sivuille pdf-muodossa???

Niin se olisi kaikille avoin… ei kai siihen ole mitään estettä, ja jos sitä nyt lukisi joku ei kiltalainen, niin eikös se jotenkin mene näin “toisen sätkä ennen omaa sätkää” (johon lisäys joka ei kuulu asia yhteyteen “…, ja kukas sen mun sätkän korjaa, kun pihalla on jonossa noiden muiden… 😀 “)

Matopyörä ja laakerin “sisäosa” on samaa puuta. Avaaminen on erikoisavainjuttuja…

Puslaa löytynee myynnistä. Rasvanipan paikka on akseliputken “klontin” puolivälissä, niin että rasva menee suoraan matopyörän hampaisiin… Voi kumpa joku painaisi uusiksi tuon Niksi-Nyytisten, se on oiva lehdykkä.

Matopyörän “mutteri”:
Poralla mahd. lukkoniittaukset kierteen kohdalta pois, meistiä ja vasaraa tai sitten “sivistyneesti” erikoisavaimella = sellainen putkenpätkä jossa on kaksi piikkiä ja kannattaa vielä putkeen tehdä sopivaan kohtaan esim. rattiputken lukitusuran kohdalle kolme-neljä lukkoruuvia (malli joulukuusen jalka), jotta saa e-avaimen pysymään paikoillaan väännön aikana… ei muuten ole helppoa kuvailla työkaluja näin kirjallisesti, saati että niistä joku vielä selvän saisi, taikka sellaisen valmistettua.

Jossain päin nettiä olen joskus nähnyt 2cv:n erikoisavaimista kuvia, ken tietää missä kuvat on???

Tuli mieleen aiheeseen liittyvä omakohtainen kokemus, tuolta sätkän korjausvuosien alkuvuosilta ( 86-88 ). Isäni aina sanoi, että rasvaa pistetään niin kauan nipasta sisään, että jostakin sitä tulee ulos… no kaksi tuubia painettuani akseliputken sisään tuosta kyseisestä matopyörän nipasta niin luovutin… ei näkynyt rasvaa missään… mistäköhän johtui?
No muutaman vuoden päästä vaihdoin ohjauksen helaa ja ensimmäiseksi jouduin valmistamaan akseliputken sisään mahtuvan rasvanpoiskaapimistyökalun… nauratti jo silloin, niinkuin nytkin…

Tukivarren nippoja olen nähnyt siinä varren yläpuolella… ja ohjauksen helalle on nippa tavallisimmin rakennettu sinne raidetankojen sisäpäiden väliin (liukupeltiin???).

pistä piiriin yksi lamppu lisää kokeeksi ja voi olla että vilkku hidastuuuuuu…

Kilta (lue raati), joskus taannoin vuonna 2000 (lähes) lupasi toimittaa, jotakin aivan uskomattoman hienoa olkatappien vaihtotyökalua jaoksille… ei oo näkyny ainakaan meillä, mutt mehän oomme täällä kaukana länsirannikolla…

ystävällisesti ihan tässä kirjoittelen 😆