Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Samaisen magnetisoinnin pystyy tekemään helposti, kun kone on käynnissä niin nokkatongeilla yhdistää releessä kaksi liitosta hetkeksi.
Kyllä meidän taloudessa kaksikin Citroen laturia toimii ihan dusellierin lataus releellä jotka saman näköisiä ovat kuin se ikä vääksyssä.
En olekkaan sitä relettä tutkinut, että mitkä arvot siinä seisoo. Eli pitänee uusi jostain etsiä.
No niin. Pidempi koe ajo suoritettu. Mutta mikäpä pitää mielen virkeämpänä kuin, että saa nostaa tuon kyseisen tekniikan uudestaan pois nokalta. Se paha ääni mikä siinä oli kyllä hävisi, mutta takaisin asentaessa tuli sitten tölmäistyä loodan takapäätä ja siellä akselin pää osuu nyt siihen koppaan. Sitten liiallinen öljyn täyttö ja seurauksena luistava kytkin ja liukkaat etujarrut. No ei muutakuin askartelemaan.
Eka koeajo rempatulla loodalla suoritettu (400m). Oli kiva ajaa kun ei tuota kiljuntaa kuulunut tuolta loodasta. Sitten olisi vielä niitä pieniä juttuja jotta liikenteensekaan viitsii lähteä, eli jarrujen ilmaus, valopukki, puskuri/kilpi loksut jo kenepelti
Samalla tuli vaihdettua toinen kytkin levy, jonka kesällä käsiini sain. Tämä siitäsyystä, notta tässä oli kireämmät boorit akseliin nähden, kuin viime syksynä motonetistä ostetussa vastaavassa.
Ja jos tuolle ei ensi syksyyn asti pääse ilman remonttia, niin sitten täytynee jo mietiskellä uusia ratkaisuja tuon tekniikan sijoitteluun, mutta toistaiseksi näillä mennään mitä käsiin annettu on.
Joo eiköhän tuo tuosta asetu. Eniten vaan harmittaa kaikenmaailman takaiskut. Laatikko oli jo viittävaille kasattuna mutta sitten ei mennytkään toinen vetarin laippa paikalleen. No kytkin koppi pois ja asettelemaan tasauspyörästön rattaita oikeaan asentoon. Sit uusi yritys ja sainkin vetarit paikoilleen ja loodan muuten kasaan mutta vaisteistossa pykälä päällä vaikkei keppi ollut paikalla. No takapään koppa auki ja poistaa vitosvaihde päältä (ihan kiva tehä kun öljyt jo loodassa). No sitten sovittamaan loodaa nokalle ja eipäs mene millään. Looda uudestaan pois joskaan ei halunnut tulla. Sitten huomasin, että kytkinakseli halusi jäädä koneeseen kiinni. No pakosarja irti kuskinpuolelta et saa mahdollisuuden poistaa vaihteisto. No nyt kun on looda taas lattialla niin kytkin koppa pois (öljyt edelleen sisällä) ja kytkin akseli pois. Toisesta akselista parempikuntoinen lukitus sokka akseliin ja takaisin paikoilleen. Sitten vielä pieni vingutus kytkin koppaan, ettei ota kiinni moottorin kumityynyjen kiinnitys pulttien kantoihin kiinni. Sitten laatikko koneeseen kiinni ja nytpä ei sitten enää tullutkaan lisää murheita lukuunottamatta valoisan ajan loppuminen. Noo josko sitä saisi jo huomenna sen rykäistyä nokalle ja kokeilemaan kuinka huonoksi tuo tuli.
Tämmöistä tälläkertaa.
No katsotaan nyt saanko tuon loodan kuntoon tuolla. enää olisi laatikon sovittelu koneeseen ja nokalle nosto ja koe ajo. Sitten olen viisaampi hiljenikö looda.
Tuota laakeriasiaa yritin eilen selvitellä omista kirjoista, mutten siitä mitään selvyyttä saanut. No onneksi kolmannessa laatikossa sitten olikin oikea laakeri ja oli vieläpä parempikuntoinen, kuin se jonka talvella tuonne loodaan jätin. Nyt vaikuttaa jo asialliselta, kunhan saa loppuunasti tuon niputettua. Sitten olis muutama muu korjaus kohde samalla kun on tekniikka nokalta pois.
No nytten on sit kaksi loodaa levällään tuolla pajan lattialla. Ja vain todetakseen, että eipäs käynytkään se ajattelemani laakeri tuohon omaani. Ko laakeria kun talvella käsissäni pyörittelin, niin totesin sen olevan jo ehtoopuolen osa. Nyt kun sitä pyöritteli uudestaan, niin nyt se on jo entinen. Ei tosin se akselin kohtakaan mikään uusi enää ole mihin ne neulat osuvat.
Ja kyllä siellä vitosella on öly kiertänyt. Siitä pitää huolen loodaöljy jota tarjosin oikeaa määrää enemmän.
Nyt sitten aukomaan kolmatta loodaa, josko sieltä oikeankokoinen laakeri löytyisi. Tai sitten minun tuuriani, että viislovisessa on ko. kohdassa aivan oma laakerinsa.
Melkein on kesä sudittu pakulla ja vielä ei ole tielle jättänyt. Pikku huoltoja, remontteja ja huolestumisia on kyllä kesään kasautunut. Koko ajan on kone käynyt laihalla, jota en vielä kuntoon ole saanut. Ennen juhannusta alkoi painelaakeri kiljua joten se tuli vaihdettua ennen Le Manseen lähtöä. Nyt sitten Poho reissulla alkoi jo mennessä vaihdelatikosta kuulua kummaa ääntä pienillä vaihteilla ajaessa. No kotiinpäin kun lähdin ja Tuurin kyläkaupalla poikkesin ja sieltä kotiin päin niin johan alkoi laatikko huutaa kun viitapiru. Sitten löytyi se viidesvaihde ja aski oli hiljaa.seuraavan kerran kun pienempää vaihtaa piti oli ääni taas sama sydäntä raastava ja taas vitonen hiljaa. Siinä sitten mietiskelemään, notta mikähän mahtaa synä olla. Päädyin ratkaisuun, että se on se kytkinakselin neulalaakeri. Illalla sitten purin jo elinten luovuttaja vaihteiston ja tänään kun pikkuisen kipeänä olen, niin on hyvää aikaa suorittaa loodan kunnostus.
No jos ne vielä palaa, niin sitten jo kannattaisi miettiä tiivistepintojen plaanaamista. pakosarjan laipat ovat vielä helpot, mutta hieman enemmän työtä tuottaa kansien pinnat. Ei tosin mahdoton tehtävä ole se.
Tietääkseni tiivisteet ovat jo vaihdettu ja kaiketi käytetty kannet löysällä silloin. Itselläni ei ole kertaakaan palanut nuo tiivisteet ja jokakerran olen ensin kirrannut hieman kansia. Sitten inupakosarja paikoilleen ja kannen pultit löysälle. imupakosarjan kiristys momenttiin ja sit senjälkeen kannet momenttiin. Tällä kaavalla on lähdetty hyvää tekeen, mut onkin tullut priimaa.
Crisu
Muista katsoa tuosta rungosta niiden iskarin tappien kiinnitykset. Kuulin tuossa juttua kun eräällä raidilla tänä kesänä oli katkennut neljä irkarin tappia rungosta. Kaikille oli yksi yhteinen syy. Kaikissa joista ko tappi oli katkennut oli alla Brittirn valmistama palkkirunko. Näissä ei kuulemma se tappi pohjaa siitä kuusio kannasta vaan siellä joko loppuu kierteet tai sitten on liian lyhyt holkki (jos se on umpinainen). Tällöin se tappi pääsee elämään siellä kokoajan ja kun tunnit tulee täyteen se napsahtaa poikki ja sitten onkin mukava onkia se katkennut tappi sieltä pois.
Niin no onhan tuokin kipattu sätkä jo 22 vuotta vanha. Jos nyt ajatellaan, että tekee korityöt uudestaan ja toden näköisestisillä ei ajeta enään talvisin, niin se kestää varmasti toiset 22 vuotta.
Kaikki tuollaiset piste saumat joita olen tehnyt onkin maalattu jo ennen kuin olen ne kasaan hitsannut. Piste saumoissa pystyy käyttämään kahta eri maalia. Spies heckerin priomat ja sitten löytyy jokin hitsauspohjamaali. Näistä kummastakin menee pistehitsaus läpi. Joten todennäköisesti tuolla ratkaisulla saan jopa kestävämmät saumat, kuin tehtaan tekemät vaikka ne kitillä vielä peitänkin.
