Akaile

2010 syksyllä lähdin pihasta aivan normaalisti ja vajaan 150m ajon jälkeen veto katkesi ja nopeusmittari vain nosti neulaa, jos painoi vaihde päällä kaasua. Olin aivan varma, että lootasta hajosi tasauspyörästö tms. Käsijarru päällä huomasin kuitenkin, että toisen puolen vetarin alapää pyörii suojakumeineen päivineen. Ei muuta kuin vetari vaihtoon. Tätä tutkittuani totesin, että ko. vetoakselista oli murtunut se rinkula, joka pitää sitä rakennetta kasassa. Ainut hajoamisen ääni oli pamaus ja vetari ei varoitellut ennakkoon napinalla. Olin tämän rasvan kanssa kasannut uusin kumein noin vuotta aiemmin.

Olen jo vuosia sitten yrittänyt kampanjoida, että romutettavien GS:ien rattiakseleita ei kannattaisi heittää lavalle sillä yhdestä sellaisesta rattiakselista saa tarvittaessa kahteen sätkään apuja…Ei kiusaa korin muutos- tai virheasemoinnit, eikä myöskään yllä kuvattu tilanne. Kumpi on todennäköisempää: vanhan putken väsyminen, vai amnattihitsarin sauman pettäminen?

Tämä vastine ei ole tarkoitettu lällättelyksi Esalle, vaan päinvastoin; esilletuotu aihe on tärkeä ja tarkoitan tätä ratkaisuksi monelle saman ongelman kanssa painivalle. Tiedän useita kulkimia, joilla on ajettu satoja tuhansia tällaisen lisätyn nivelen kanssa.

Ps. Se lisätty liitos mielellään varmistetaan tapituksella ja em. amnattilaisen saumalla.

Yhdessä saksantulijaisessa oli varsin tehoton kone, johon en saanut vetoa toisella kaasarilla, sytkällä, venttiilien säädöillä jne. Päädyin vaihtoon. Samalla kun purin tuota konetta pois niin huomasin propellista tai vauhtipyörästä sellaisen reilun 2mm päittäisvälyksen kampiakselilla. Tuossa oli muutenkin vähän kolarin jälkiä niin epäilin, että se on ottanut iskun, jonka seurauksena nuo ratastukset ovat päässeet liikahtamaan. En ole tuota avannut, mutta tuli mieleen kuvaustasi lukiessa.

Mulla on sulle huonoja uutisia: Se johtonippu siellä mittariston sisällä omaa sellaisen määrän tehdastekoisia ryöstöjä, että niitä ei muistaakseni sen ihmeemmin ole eroteltu sähkökaaviossa. Samasta syystä on tullut vedettyä aika monta metriä uutta piuhaa noihin omiin kuljettimiin. Se, että kulkimeesi on jo rusikoitu johtonippua niin en näkisi niin suurena vahinkona jatkaa samaa tietä ja uusia niitä mitkä siellä on epämääräisiä. Muutama lisäsulake ja releet valoille saa aikaan jo melkoisen muutoksen näillä syyspimeillä…

Tämä on hieno kestoaihe, jossa pitäydytään tehtaan määrittämässä ilmavälissä ottamatta huomioon sitä, että siellä ei tuon taivaallista ole välitetty Suomen olosuhteista opuksia raapustaessa. Joo, 0.6, 0.7mm on varmasti kesäkäytössä ihan tuttu ja turvallinen välys. Mitä kylmempää tulee, sen alhaisemmaksi käy jännite. Jotta tämä kipinä muodustuisi mahdollisimman herkästi niin tuota ilmavälin pituutta lyhentämällä, eli tulpankärkiväliä pienentämällä se kipinä syntyy herkemmin. Olen ajanut vuosia 0.4mm välyksellä juuri näistä em. syistä ja havainnut, että erityisesti yksikurkkuisissa herkästi tulpia kastelevissa vehkeissä tästä on paljon apua kylmästarttiin. Sytkinä kärkiä, syttybokseja ja 123:sia. Mitään haittaa en ole ko. muutoksesta havainnut! Samoilla tulpilla ajan juuri kilometreistä välittämättä, vaihdan jos vikaantuu. Yli 0.6mm en laita tulppaan missään tilanteessa.