eki

Kangastus(ko?)

Kyllä Luoja luoduistaan huolta pitää! Kun on syntymässään saanut kohtalokseen mieltymyksen näihin hassuihin kulkuneuvoihin, joutuu myös tyynesti ottamaan vastaan kaiken mitä ylhäältä annetaan. Ja kyllä sieltä annetaankin: milloin tulee räntää sellaisella voimalla, että pyyhkijöitä pitää käydä puhdistamassa jokaisen kilometrin jälkeen ja samalla kastelet ne ohuet vaatteesi, joita ei kerta kaikkiaan ole tarkoitettu tällaiseen ilmaan. Kun sitten tulet sisälle haaleaan ohjaamoon vaatteistasi haihtuva kosteus pimentää lopunkin näkyvyyden. Jos ei sada räntää, niin sitten on jumalaton pakkanen, ja taas kiroat, että miksei tullut hyvän sään aikana laitettua kattoon lämpöeristettä ja lämpöputkiin lisäpuhallinta. Mutta kun olet aikasi itseäsi kironnut, niin annat anteeksi ja toteat, että ihminen se sinäkin vain olet, vaikka käyttämästäsi autosta sitä ei helposti voisikaan päätellä!

Kaikkien näiden koettelemusten rinnalle kertyy kyllä niitä positiivisiakin kokemuksia, ja kyllä rehellisesti puhuen ne ovat vielä enemmistönä. Ja joskus, jos oikein hyvin sattuu, niin tapahtuu sellaista, jota voi muistella vielä vanhainkodissakin. Kerron nyt yhdestä sellaisesta.

Oli taas yksi tuollainen keskitalven hyytävä pakkasaamu. Lämpömittari ei nimestään huolimatta näyttänyt lämpöä, vaan reilusti yli kahdenkymmenen asteen pakkasta. Auton ikkunat olivat puolijäässä, kun ohuissa vaatteissa en ollut tarjennut niitä lähtiessäni kunnolla puhdistaa; ironista , että sätkän piti seistä yöt ulkona, vaikka omistankin tallin. Pimeäkin oli, varmaan yksi vuoden pimeimmistä aamuista, koska kuukaan ei ollut kulkijan tietä ja mieltä valaisemassa. Kaikesta huolimatta matka sujui sukkelaan synkeistä ajatuksista ja puolinukkuvasta olotilastani huolimatta.

Siten se tapahtui: aution tien varressa oli Mersun vieressä minkkiturkkiin kääriytynyt vaaleaverikkö liftaamassa kyytiini! Nypin mielessäni päivänkakkaran terälehtiä: totta, kangastusta, syntisen mielikuvituksen tuote…Koska en herkästi usko mihinkään henkimaailman juttuun, niin suljin heti pois tuon kangastuksen, ja vaikka myönnänkin mieltymykseni kaksimielisiin vitseihin ja sen sellaiseen, totesin, että koska nyt on varhainen aamu ja vielä paukkuva pakkanen, niin tuollaisista ajatuksista ei nyt voi olla kyse. Eli tien poskessa näkemäni ilmestys on siis todellisuutta ja se todellisuus on pyrkimässä juuri minun kyytiini.

Niin pitkään tässä selvittelyssä aikaa kului, että sain Sätkän pysähtymään vasta pitkän matkan päähän. Pikainen peruutus takaisin ja tilanteen uudelleenarviointi: totta tämä on, ja itse asiassa vielä parempaa kuin ensi vilkaisu antoi ymmärtää. Tällä minkkiturkkisella ei nimittäin näyttänyt olevan turkkinsa alla juuri mitään muita vaatteita!

Ai että teki hyvää itsetunnolle: minä, sätkäkuski, poimin kyytiin puolipukeisen naispuolisen Mersukuskin! Sellaista ei jokaiselle joka päivä tapahdukaan! Sen verran täytyy kertoa lisää, että sieltä Mersusta tuli kyytiin myös hänen tyttärensä. Tytär nimittäin oli myöhästynyt koulubussista, ja äitinsä oli lähtenyt viemään häntä kouluun suoraan vuoteesta, ja vetäissyt vain turkin päälleen ja kumisaappaat jalkaan aivan kuin olisi ollut tulossa Alahärmän muotinäytöksestä. Kylmässä pakkasessa diesel sitten hyytyi kesken matkan, mutta sekä heidän että omaksi onnekseni minä saavuin paikalle.
Kun olin ensiksi vienyt tyttären kouluun, vein tämän turkkilaisen taksiasemalle. Siellä sain jo toisen positiivisen kokemuksen samana päivänä. Taksikuskin ilme oli nimittäin näkemisen arvoinen, kun pysähdyin jonon eteen, nousin ja kiersin apukuskin puolelle ja autoin daamin taksiin. Ei ollut vaikeaa lukea hänen ajatuksiaan jota aivan ilmeisesti harhailivat jossakin menneen yön tapahtumissa tai vastaavassa! Ei hänelläkään ollut vastaavaa kyydittävää aikaisemmin ollut koska ilme oli kuin O:lla aapisen laidalla eikä suusta tullut sanaakaan.

Kun joku maallikko ivallisesti kyselee että eikös tuo Sätkä ole talvella kylmä ja miksi sinä sellaisella ajelet, niin otan rennon takanojan ja aloitan: ” No, katsos, sitä ei koskaan tiedä…Kerrankin…” Sen jälkeen ei tarvitse selitellä.

Terveisin Eki

Valokuvasta voi tosiaan saada käsityksen, että jonossa kolmantena oleva Charleston on pysäköity aivan suojatien eteen, mutta niin tilanne ei todellisuudessa ole. Kuljin on aivan oikeaoppisesti pysäköintiruudussa, josta on vaadittavat 5m matkaa suojatiehen (huomaa se etureunaa osoittavan liikennemerkin paikka). Se, miksi valokuva vääristää tilannetta johtuu siitä, että kadun pinta ennen suojatietä on paljon alempana kuin suojatiellä ja sen jälkeen. Tämän huomaa hyvin, kun katsoo miten alhaalla Charlestonin etupuskuri näyttää olevan ja miten syvälle suojatien etureunaa osoittava liikennemerkki toisena olevan auton takana näyttää painuvan. Joten: Salossa kaikki edelleen hyvin!

Olen tilannut 2CV Magazinea, Planet 2CV:tä, 2CV Xperettiä ja Citroen Passion lehtiä tulostamalla tilauslomakkeen netistä ja faksaamalla sen lomakkeen osoitteeseen. Lisäksi olen muutaman kerran tilannut lehtien välissä olevilla lomakkeilla irtonumeropaketteja. Maksu on mennyt suoraan luottokortilta. Kertaakaan ei ole ollut mitään huomautettavaa.

t. Erkki R.

Kiitos järjestäjille! On tosiaan kiva tulla kerta toisensa jälkeen tapahtumaan jossa kaikkea on tarjolla niin ruumiille kuin sielullekin kohtuuhintaan!

Erkki ja Aila

Niin, mutta kyseessä näytti olevan ihan tavallinen mp-kerho, melkein kuin Volvo-klubi! Eläköön se pieni ero!!!

Niinpä! Auto on Rajalan Tiinan ja tuntee nimen Stiina. Tulevana kesänä sen varmimmin bongaa Oulussa mutta kyllä se varmaan tapahtumissakin liikkuu.

Oli todella hyvä Möötti!
Sopivasti vanhaa ja uutta ja tunnelma oli tosi välitön ja kotoisa.

Kiitokset KeSulle!

Nallen sivuilta netistä löytyy 2CV:n räjätyskuvat