Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Joria en varmaankaa osaa auttaa, mutta mielenkiintoiseen aiheeseen on mukava osallistua.
Käkikello on mulla nykyisessä vanhuksessani. Vanhukseen on aiempi omistaja soveltanut myös hätävilkut. Ne toimivat lieriönmuotoisella boksilla, joka lienee tyyliä VW kuplan vilkkurele. Ne toimivat riippumatta käkikellosta,
Itse käkikello on hieno laite, Siinä on kolme liitintä, tuleva virta ja kaksi lähtevää. Olisi hyvä jos joku korjaisi, jos olen ymmärtänyt väärin. Tulevan virran tappiin kai pitäisi olla tarjolla virta aina kun virta-avaimesta on laitettu virta päälle.
Kahdesta muusta tapista pitäisi tulla sykkivää virtaa aina sille puolelle, mihin keksinnön kyljessä olevasta vivusta sitä on pyydetty.
Sisällä suriseva ajastin katkaisee syötön jonkin ajan kuluttua. Kellon kyljessä on myös merkkivalo vilkuttamassa laitteen toiminnan merkiksi. Kun se sammuu, myös vilkut sammuvat. Surina ja naksutus jatkuvat vähän pitempään.
Laitteen sisällä lienee jonkinlaiset kärjet, jotka katkovat lähtevää virtaa. Alunperin vanhuksessa on vain yksi vilkkulamppu per sivu, käkikellon kärjet lienee mitoitettu sen mukaisiksi.
Nykyisessa kiihkeässä maailmassa kanssaliikkujat eivät huomaa katonrajassa himmeästi sykkivää vilkkuja. Laitetaan siis lisää vilkkuja. Yksi pari eteen ja toinen taakse. Sähkövirtaa tarvitaan kolminkesrtainen määrä. Siitä eivät sitten käkikellon kärjet tykkää, vaan menevät piloille.
Sitä monet korjaavat sitten ohittamalla kärjet ja laittamalla tilalle Volkkarin vilkkureleen. Käkikello saa jäädä paikoilleen surisemaan ja naksuttamaan. Itse olen selvinnyt ongelmasta laittamalla kaikkiin kuuteen vilkkuun laittomat led-polttimot. Ne eivät ole ihanteelliset, mutta ilmeisesti näkyvät kuitenkin, koska keskisormia ei enää näy maisemassa niinkuin yhden vilkkuparin kanssa.
Kiitos! Löysään siis. Jos en saa asteikosta selvää, kiristän käsin niinkuin olen aina tehdyt.
Tarkoittaako tuo 6 kpm suurin piirtein kuuden kilon punnusta metrin vaakatasoisella varrella, lyhyemmällä varrella vastaavasti lisää voimaa? Jos, niin tarkoittaa jo tuokin aikamoista ponnistusta tunkkikammella.
Eko
Vihkonen Dater Identifier Restaurer kertoo että 2cv 4 vuosimallit 1975 / 09 asti ovat tyyppiä AZ-A2 ja siitä eteenpäin AZ-KB
Ehkä noista jompikumpi on näkyvillä? Mulla on muistissa vain kuutosen AZ-KA, joka oli rungossa numerosarjan edessä.
Nyt kun tuo ongelma on luultavasti jo hoidettu, voin kertoa oman tarinani. Ostin ensimmäisen sätkäni Helsingin Maalaiskunnasta trokarilta. Alle kymmenvuotiasta 12-heppaista tarjottiin Hesarin pikkuilmoituksella. Soitin numeroon ja sain osoitteen. Saavuin kai hiukan yllättäen, koska myyjä oli juuri kuumentamassa hitsipillillä tukivarren reikää. Oli hiukan ärtynyt ja sanoi vaihtavansa olkatappia.
Muutaman päivän päästä kävin hakemassa keksinnön. Jo ensimmäisessä alamäkikaarteessa alkoi se vanhuksille tyypillinen valtava ravistus. Tuomiona myöhemmin väljä olkatappi. Työpäikan viisaat kertoivat että hitsipillillä tukivarren reikä saadaan soikeaksi. Katsastuksesta sillä selvitään, mutta muuten toiminta vastaa sahajauhoja vaihdelaatikossa.
Kiitos neuvoista! Nyt luulisin pärjääväni. Se pahvihaitari jää siis varalle. Ja voinhan kokeilla mitä vaikuttaa käyntiin.
Eko
Ei ollut tarkoitukseni lykätä vastuuta kenellekään.
Ajattelin vain että jos joku tietäisi mahdollisia haittoja pahvisuodattimen käytöstä vanhuksessa. Oma ratkaisuni: Leikkasin nokalla olleen vaahtomuovipuhdistimen metallisesta sisäkaarreverkosta sentin korkeudesta pois, oikaisin sen, käsittelin vaahtomuovin putsarin kannessa olevan ohjeen mukaan. Kokosin ja laitoin takaisin paikalleen. Kiitos google-kääntäjä!
Varmaankin olet huomannut englantilaisen pajan joka vielä korjaa vanhoja latureita. Tuskailin oman Ducellierini kanssa pitkään ja lopulta lähetin sen tuonne pajalle säätimineen. Tuli takaisin 3kk päästä käämittynä ja kollektori uusittuna. Myös säätäjän sisuskalut oli uusittu. Nyt lataa hyvin.
