gustaf

Eikös nuo tule ulos ihan terästangolla naputtelemalla.  Minulla paljon käytännössä uudenveroisia tukivarren laakereita ja laakerin asennustyökaluja. Olen todennut että jos voitelee sitkoaineisella alustavaseliinilla nin että myös laakerin ja kumitiivisteen rako täyttyy, kumitiiviste ei kulu kuten ei laakerikaan.

9:n millin pultti käy mittatikun ulosvetoon, jollei kierretappia ole niin esim. laturin pultti käy, jarrupääsylinterin kiinnityspultti tai jarrurummun kiinnityspultti (6 pulttisen rummun)

Sangen mielenkiintoista, onko tuollainen kone ollut käytössä vaiko vain piirustuspöydällä? Epäilen että toleranssit liian tiukat palopesän ulkoreunoilla ilman lisätoimenpiteitä, muile koneillehan löytyy optimivälykselle arvojakin, ei nyt heti tule mieleen tuon välyksen ingliska nimitys, muistaakseni 0,5 milliä pitäisi jo käydä.
Kutosen matalapuristeiset männäthän käyvät Ami 6:n koneeseen, saa samalla hiukan uppgreidatut puristussuhteet (1/7,9).
Olen nähnyt 18 millin yleisestä kupariputkesta sorvatut nostajaputket, asennettuna nelkun kansiin, ei tietoa käytössä. Hieman eroava lämpölaajennuskerroin verrattuna alumiiniin, tai seosmetalliahan kannet ovat. Romukaupasta saa halvalla.
Imuventtiilithän ovat edelleen magneettisia, kuten nelkun pakoventtiilit, ne kannattaa vaihtaa mieluiten kutosen venttiileihin joissa myös varsi magneettiin tarttumaton, lyijyttömälle menovedelle suunnitellut. Sätkässä ei kyllä kannata 95:ta käyttää, jo polttoainetaloudellisista syistä.

Nuo yksijousiset tulivat käyttöön muistaakseni -77 vuoden jälkeen, koneen lohkoissakin pieniä muutoksia tehtiin tuolloin. Ilmeisesti kaikissa koneissa, todennut asian myös nelkun koneissa kun on ollut originaaleja varaosakoneitakin hallussa. Ensimmäinen tällainen nelkku oli käyntiääneltään huomattavan hiljainen verrattuna vanhempiin versioihin, nokka-akseli tietenkin kulumaton mutta oma käsitykseni oli että nämä yksijousiset kannet olisivat vähämeluisammat. yli 80 t. olen ajanut nelkulla jossa kaikki sisuskalut oli uusittu, siis nokkakin, mutta vanhemmilla kansiversioilla.
Tuo viimeisin nelkku oli muutenkin ihmeellinen, kiihtyikin hämmästyttän hyvin. Kampi ilmeisesti vaurioitui kun kone sammui peruuttaessani jyrkkään mäkeen pari kertaa, sen jälkeen meno heikkeni kuten kiinnostukseni nelkkuihin.
Vanhempiin kansiin ei käy yksijousiset joiden halkaisija isompi ja jos uudempiin kansiin laittaa kaksijousisysteemin, jousen löysästä istuvuudesta voi jotain ikävää seurata.

Sinulla lienee samanlainen katto kuin kaverillani, pohjakangas keinokuitua, ei kutistu eikä repeile kuten perinteiset kangaskatot , laminointi vain ei kestänyt, murtumia taivekohdissa joita tulee katon aukaisussa, vuoti hieman vettä kuljettajan penkille vaikka sillä kohden ei ollut näkyviä pintavaurioita, pinnoite vain kulunut ja harsomaisen ohut, näkyi lampunvaloa vasten. Kestävyyttä saa varmaan vinyylipinnotteiden hoitoaineella.

`

Perusasioihin! Millä laitteella puheena olevat öljynpaineet mitattuja, epäilen etteivät kaikki mittarinäytöt ole vertailukelpoisia, mallit luku sinänsä ja toimintaperiaateet sähköinen vs. hydraulinen mittari.
Itse olen todennut entisen Silver 10/30 öljyn olleen parhainta ikinä käyttämääni, vastaava 20/50 liian paksua, sama kitkaa vähentävä komponentti kummassakin, tahmaisemmalla kertyi rautaa öljyproppuun, ei kuulosta hyvältä…
Itselläni Dyanessa ongelmana riittäviin lämpötiloihin pääsy, vaikka kuinka konetta peittelisi, Suomessa ei montaa päivää jolloin nokka pitää avata. Hyvä kone tietenkin kehittää vähemmän kitkalämpöä.
Myös lämpöjen mittaaminen ongelma, keskusteluissa olisi hyvä kertoa millä metodilla arvot saatu, mittareissa isoja eroja kalibroinnissa. Itse olen tarkistanut erinomaisen Skodan mittarin näytön öljynmittatikusta työnnettävällä digimittarila, näytöt luotettavia, ovatko esitetyt lämpötilat luotettavia? Asia huomioiden tulisi mielekkyyttä esillä olevaan keskusteluun.

Tapeissa voi olla jo kaupan tiskillä mittapoikkeamia, esim. Auto Artikkelissa todenneet asian ja jo kauan sitten mittailivat myymiään tappeja, näitten valmistajia on kirjava joukko, itse olen todennut että esim. rasvareikien mitoissa eroja, yhden tapin olen sahannut poikki kun ei muuten onnistunut poisto käsillä olevalla prässillä, oli yllätys kuinka pehmeää tavaraa tappi oli, ei taatusti ollut originaali, ilmankos oli tarpeen vaihtaa, tämä on ollutkin ainoa tappi jonka olen itselleni toistaiseksi joutunut vaihtamaan, tukivarsia on kyllä muutamia vaihdeltu, aina ei syynä kuitenkaan ole ollut tappiongelma.
Ei taida välttämättä onnistua ylikokotapillakaan ongelman lopullinen ratkaisu, löysä tappi on varmaan lonksunut silmukassa ja tehnyt epäkeskisen reiän, tietenkin ylikokoinen on parempi ratkaisu kuin alikokoinen tai vakiomitoissaan oleva. Voi tulla vielä asennusongelmia paikalleenlaittaessa. Eräs hätäapuratkaisu olisi silmukan ympärille hitsata yhtenäinen palko joka jäähtyessään kiristäisi reiän, en suosittele mutta näin voi tehdä ja on tehtykin.
Tappien heloissakin olen todennut melkoisia mittaheittoja, jotkut olleet jo valmiiksi niin löysiä että eivät sen parempia kuin kuluneet ja hylättävät.
Sillanpään Pentin kanssa aikoinaan keskustelin tappivoitelusta, hän kertoi vaihdelleensa kymmeniä tappeja, ei kuitenkaan itselleen… Kertoi käyttävänsä voiteluun grafiittirasvaa jota itsekin silloin olin ruvennut käyttämään, eron huomasin heti. Grafiittirasvassa myös molybdeenisulfidia , mutta tuo grafiitti voitelee kuivanakin, molybdeenisulfidi ei. Ei sovellu nopeasti pyöriviin laakereihin, syö tiivisteet! Siksi sitä ei myydäkään minään yleisvoiteluaineena, tiskinalustavaraa…On muuten ainoata rasvaa joka toimii kuumasinkityksessä kierteiden suojana jos kierteisiin vedetty pultit sen kanssa-rasva palaa pois, musta grafiitti jää jäljelle ja käytännössä sormivoimin saa esim. rungon iskaritapit irti!
Mm.tukivarsia löytyy, samoin runsaasti grafiittirasvaa ja valikoituja tukivarrenlaakereita ( sisempi varsinkin yleensä osoittautuu vaihdon tarpeessa olevaksi kun tukivarren irroittaa). Ö45 2Ö1 68 7Ö / Helsinki