Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Minulla menee käytännössä bensaa alle kuuden, epäilen jotain vikaa jos
tuo raja ylittyy. Käytän Boschin 5 AC-tulppia ja transistorisytytyslaitetta ja preferoin
98 oktaanista. Kerran vein sata tiiltä Vääksystä Puolangalle, auto ei kulkenut edes
90 km/t kun rengaspaineet olivat 1,7 ja2,0. Oli pakko lisätä paineita, eteen 2,0 ja
taakse 2,5. Mittarissa näkyi sitten jopa 115 km/t ajoittain ja kulutus oli matkalla
6,5 l/100 !!! Jälkeenpäin laskin että ylikuormaa oli n.200 kg (rikos lienee vanhentunut),
lastasin auton niin että runko oli edestä ja takaa 10cm maasta. Olen ruvennut tuolloisia
paineita käyttämään nyt ihan vakiona-tiet ovat nykyään niin hyvät ja renkaat kuluvat tasaisesti.
Hiekkatiellä tuollainen paineistus on kyllä vaarallinen, on kuin jäällä ajaisi.
Kaksikurkkuinen kannattaa säätää siten että nestepinta mieluiten vähän alempi: itse en mittaile
vaan katson kansi ylösalaisin käännettynä kohoa ja säädän kohon niin että se näkyy
kokonaisena “horisontissa”. Muistelisin että tällöin koho on jo millin pari suosituksia ylempänä.
Tuosta ei sitten ole varaa paljon poiketa, suuttimet jäävät muuten nestepinnan yläpuolelle.
Auto voi saada aivan erilaiset menohalut näin säätäen , useamman kerran on tullut
asiaa ihmeteltyä.
Tekniikan Maailma kokeili 80-luvun alkupuolella eri bensansäästökonsteja, paljolti huolto-ja säätö
keinoja. Loppupäätelmä: ainostaan rengaspaineiden nosto merkittävästi vähensi kulutusta.
Niin ja itse ajelen 125 Michelineillä, tietty. Monihan nykyään ajelee leveillä “säästörenkailla”,
luulisin niiden vierintävastuksen olevan suurempi kuin alkuperäisrengastuksella. Onko kellään
kokemusta asiasta?
GustafOnko kukaan kokeillut lisäjousien asentamista vakiojousipönttöjen sisälle?
Esim. takajousien vahvistamiseksi.
GustafItse olen aina käyttänyt 80/90 Gl-5 öljyä ja nyt olen ruvennut lisäämään
0w20-öljyä puolisen desiä. poikani autossa tätä ensin kokeiltiin ja öljynvaihdon
yhteydessä saattoi todeta proppumagneetin olleen käytännössä puhdas. En tällaista
ilmiötä muista aiemmin nähneeni, yli 30 laatikkoa on tullut purettuakin .Onkohan
tässä keskustelussa kaikilla selvillä mitä ovat synkronilukkorenkaat ja synkronikartiot.
Laatikonhan saa pikavauhtia rusahtelemaan räväkästi vaihtamalla, lukkorenkaista
lähtee tällöin helposti hitunen metallia. Erityisesti nelkun laatikot ovat lukkorenkaiden osalta
kuluneita mikä sinänsä ymmärrettävää:tiheä vaihtamistarve ja operaation täytyy olla nopea
jottei kulku hyydy. Minusta tuntuu että vahva lisäaineistus suojelee lukkorenkaita ja rittävä
viskositeetti pitää öljykalvoa paremmin yllä yläakselilla. Itse pyrin vaihtamaan tavallaan
kaksivaiheisesti jolloin syntyy lyhyt viive kesken vaihtamisen. Ei synny tätä lukkorenkaan
lastuamisilmiötä ja vaihde muljahtaa pemeästi päälle.
Eräs mielenkiintoinen ilmiö on kondenssivesi. Sätkä on tehtaalla suunniteltu siten että etuvaimentaja lämmittää omalta osaltaan laatikkoa. Varaosarungothan ovat avonaisia moottoritilasta la jos ei pohjalevyjä asenna(rungon alakanteissa on pultinreiät valmiina), on suuri todennäköisyys että laatikko ei saavuta
optimilämpötilaa jossa kondenssivesi haihtuisi. Tuntuu että Suomessa ei ole kuin yksi kk vuodesta sellaista
aikaa jolloin pohjalevyä ei tarvitsisi. Olen yhden tällaisen laatikon korjannut: kesällä kantta avatessa
siitä tippui vettä ja kytkinakselin hampaiston ympäristö umpiruosteessa.
Ja kaikkihan tietävät että laatikon saa jumiin kun kiskaisee pakin päälle auton liikkuessa vielä eteenpäin.
GustafTunnen parikin ystävää jolla näitä on useampi, voin autella jos tarvetta
on. Koneet ovat Riihimäellä ja Joutsassa ja itse Gustahvi Hakaniemessä.
Kokemusta näistä ja kutosesta kyllä on, joten minulla on kyllä “silmää”
valita. Ehdottaisin silti jonkinlaista km takuuta jos itse ostaisin ellei hinta ole hulvattoman halpa.
Elikkä jonkinlainen km hinta sovittuna ja sen mukaan mahd. palautuksia.Useamman rungon olen sinkittänyt. Kerran kokeilin B-teeman kuumankestävää alumiinitahnaa,
muistaakseni 1100 C, parempi kuin ei mitään mutta en voi mitenkään suositella.
Grafiittirasva kierteissä ehdoton juttu. Kun poistin kiinni olleet iskarintapit ne eivät olleet
yhtään jumissa, rasva oli palanut ja harmaa grafiitti peitti kauniisti pultin kierteet.
GustafEräs ongelma olkatappien vaihdossa on rasvatiiviyden saavuttaminen
tapin yläpäässä, olenkohan nähnyt yhtään tässä suhteessa onnistunutta
tapinvaihdosta, melkein neuvoisin kaikki tapinvaihtajat koulunpenkille.
On aika turhaa keskustella tappien kestävyydestä jos perusasia,
voitelujärjestelmän toimivuus on heikko. Jos systeemi vuotaa yläosasta
tiivistekupin reunoista, ei synny riittävää painetta jotta rasva pursuisi
ahtaampiin paikkoihin.
Toinen asia on käytettävän rasvan laatu: itse olen käyttänyt grafiittirasvaa
joka ei muuten sovellu paikkoihin joissa on kumiset laakeritiivisteet.
Sillanpään Pentti kertoi vaihtaneensa kymmeniä olkatappeja, ei koskaan
omaan autoonsa jonka hän voiteli grafiittirasvalla.
GustafItse olen käynyt kaikki putkiin kiinnittyvät osat läpi kierretapilla
ja asentaessa laittanut jarrurasvaa kierteisiin. Nykyään minulla on
silikoninesteet jotka estävät ruostumisenkin ja lisäksi messinkimutterit
jarruputkissa, joten nuo irroitusongelmat ovat raskasta mutta taaksejäänyttä elämää.
GustafKitkaillut olen 30 vuotta. Minulla on “Itäsaksalaisesta panssarivaunutyökalusta”
leikattu 41 mm hylsy, jolla olen onnistuneesti kiristänyt “momenttiin” , laskien
kierroksia. Ei kannata yrittää momenttiavaimella, en kuitenkaan kiellä kokeilemasta,
kokemuksistahan vakuuttuu omakohtaisesti. Juuri avasin kitkani, olin kiertänyt kummatkin
säätömutterit tasan kuusi kierrosta ympäri siitä laskien kun jousi alkaa ottaa vastaan.
Syy avaamiseen ei ollut huollon tarve, ovat toimineet erinomaisesti. Kysymyksessä
käytetyt kitkat joiden vastinpinnat huoltohiottu. Uusia en kiristäisi noin kireelle, sellaisten
ollessa kyseessä kokeilisin kolmea kierrosta. Minulta löytyisi muuten muutama uusi kitka,
ken tarvinnee. Ja ehdoton juttu!: Suojakumit pitää tiivistää kaulastaan akselin ympärille
jollain käsillä olevalla tiivisteaineella, pääasia kun vesi ei pääse kitkoille, ja kiristysside
ympärille. Itse olen käyttänyt muovipäällysteistä sähköjohtoa pari kierrosta. Näillä
eväillä ovat mielestäni hämmästyttävän huoltovapaat ja helppotöiset.
GUSTAFMinulla on kuparinikkelistä tehtyjä jarruputkisarjoja parisen
kappaletta ylimääräisenä (messinkimuttereilla) ja saattaisin luopua
jarruputkityökalustakin jos kenkään tällaista halajaa. Myös tarveaineiden
saannissa avustaa voinen.
GustafTässähän on tullut koko joukko hyviksi toteamiani neuvoja. Mikäli hitsaa
mutterit, kannattaa valita muistaakaseni 16 mm reiällä varustettu joka menee lyömällä
vanhan mutterin päälle (ulkokantti muistaakseni 22 mm). Tämän voi vielä sahata
kahtia jolloin hitsaus helpottuu ja maailma ja oma talous pelastuu! Hommaan suosittelen
puikkovehkeitä, vastaan on tullut useita epäonnistuneita mig-pilottien laukaisuja.
Tuntuu kuin hitsaus polttaisi (puikolla) vanhat ruosteet ja tuloksena on tosi herkästi säädettävät
jarrut. Mikäli mitkään aiemmin luetellut neuvot eivät ole käytössä, lyödään sopivan
painoisella astalolla säätömutterin kantaan. Oikeastaan tästä konstista kannattaa aloittaa
kohdattaessa vastoinkäymisiä ottaen huomioon mitä laki sanoo astalonkäytöstä! SYY:
Pultin kannan alla on kaksi jousilevyä ja riittävän napakka isku irrottaa jumittuneen
pultin. Juuri nämä jousilevyt hankaloittavat pultin vaihtoa, joka on muuten 9 mm (esim.
jarrupääsylinterissä ja jarrurummuissa). Tehdaskireyden saavuttaminen voi olla vaikeaa
mutta vähäisellä kokemuksella voin sanoa että se ei käytännössä ole tarpeenkaan.
Niittaamallahan siihen päästään ja tällaisia osiahan ei oikeaoppisesti saisi hitsaillakaan.Ihamäen Riston aikoinaan rakentama, olen noilla ajellut, laitteessa ei taida olla omaa
kondensaattoria joten siinä tapauksessa toimisi ja tarvitsisi auton oman kondensaattorin
asennukseen, en enää muista mutta kokeilemalla pian selviää. Erääseen laitteeseen
tuli toimintahäiriö, piirilevyn kiinnitysmutterit löystyivät. Vellemanin laite modernimpaa suunnittelua
piirilevyn ja komponenttien osalta. Risto näki suuren vaivan löytääkseen korvaavia
komponenteja vanhaan saksalaiseen shapluunaan. Vellemanin laitteessa oma kondensaattori.Laittesta kokemusta parinkymmenen vuoden ajalta, antaa mielestäni selvästi paremman kipinän:
kun vertailee alkupräisen systeemin ja tämän eroja pitämällä sytytyskaapeleiden päitä käynnistettäessä
erossa toisistaan alkuper. systeemi jaksaa antaa n. puolen sentin kipinän, transist.syt. laitteella n.1,5cm. Varoituksen sana! Tumput käteen ken ei kokeilematta usko!
Tästä syystä sateella voi tulla sytytyshäiriöitä ja syy voi olla huonoissa kaapeleissa: korkeampijännitteinen
kipinä karkaa helpommin. Kokemusta on ja ilmiö on helppo ja kaunis diagnosoitava hämärässä.
Itse laite ei heti sammu vaikka kirjaimellisesti ämpäriin upottaisi, on tullut kokeiltua, ja toimii kuivuttuaan.
Kärkien bakeliitin kuluman saa minimoitua käyttämällä voiteluun synteettistä vaseliinia tai Wurthin ALUMIINIpastaa, toimivat pakkasellakin, kuluma olematonta. Tuo W:n pasta limautuu kiinni nokkaan eikä huuhtoudu pois. Kyseinen aine erinomaista myös sähköliitoksiin, tulppiin, muttereihin jne.
Ja varoituksen sana: älkää missään nimessä voidelko kärkiä molybdeenirasvalla kuten ei kumitiivisteisiä laakereita grafiittirasvalla, joista jälkimmäinen esim. olkatapeissa tuntuu olevan taas aivan lyömätöntä tavaraa.
GustafNyrkkisääntönä varvan kierrosten vaikutuksesta maavaraan olen pitänyt
suhdetta kolme kierrosta=1cm, varvan kierteiden loppuessa kannattaa
huomata että jousipöntön päässä on kumitopparit! Nämä eivät tykkää
esim öljystä, aikakin otsonin kera voi haurastuttaa niitä. Että kun puristuvat
pehmetessään kasaan loppuvat säätövarat.
