Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Kehiminen tarkoittaa sitä että RUMPUJARRUISSA jarrukenkiä siirretään lähemmäksi rumpua. Sitä varten on sätkässä jarrukilpien takapuolella 14 mm mutterinkannat joista sopivalla avaimella kiertämällä kenkiä saadaan liikuteltua.
Toivottavaa olisi että molemmat puolet saataisiin pitämään tasaisesti ja ottamaan kiinni rumpuun yhtäaikaa kun jarrupoljinta painetaan.
Tässä yhteydessä luultavasti joudutaan myös käsijarrun vaijereita kiristämään.
Huom! jarruja ei saa jättää ns kehälle, eli pientä liikettä täytyy päästä syntymään.
Alkuperäisestä kysymyksestä päättelin (vm 79) että po. vaunussa on rumpujarrut edessä.Levyjarrujen säätäminen on sitten asia erikseen. Mikäli alkuperäisen kysyjän vaunussa on levyt edessä, katsoisin ensin että jarrupalat on kunnossa, sitten tarkistaisin että jarrusatulan mäntä liikkuu. Jarrupalat on sitten vaihdettava molemmille puolille yhtäaikaa, jos vaihtaa vain toiselle puolelle niin säässtää kyllä ihan väärässä paikassa.
Kannattaisi varmaan tutustua esim Haynesin tai Teemu Eerolan korjausoppaisiin!
Kysymys no1. luultavasti riittää kun jarrut kehitään, ei ole iso homma.
Kysymys no2. Joku Kesulainen varmaan tietä paremmin, menkää nyt ja auttakaa kiltasiskoa.
Kysymys no3. Suosittelisin kyllä että vaihdat molemmat iskarit yhtäaikaa, ovat vähän niinkuin pari, ei tämäkään mikään iso homma.– Typeriä kysymyksiä ei olekaan, on vain typeriä vastauksia –
Minulla on takapenkki ollut paikallaan tasan yhden kerran katsastuksessa. Yhden kerran on herra ingenjööri todennut: “pitäis olla kaksi jakkaraa enemmän”… neljälle rekisteröity henkilöauto tuo Rosalie silti edelleen on. 😀
Minäpäs katson illalla olisko pajalla Femsaa, Pariisin Rohmu ainakin löytyisi ja mahdollisesti Iskra.
Minulla olisi kuutostiinan muovinen putsarin kotelo ja jalat, mutta letkut ja kansi puuttuu. Otapa yhteyttä jos kiinnostaa.
Liima tasaisesti lastalla koko pinnalle, sekä peltiin että neulehuopaan. Annetaan kuivua niin ettei enää tartu sormiin ja sitten kiinni. Siinä on ja pysyy 😀 … liimaa tosin meni ihan reilusti, mutta eipähän ole tarvinnut korjailla jälkeenpäin.
Kiilto taitaa valmistaa lastalla levitettävää kontaktiliimaa, sillä on neulehuopa pysynyt pakun katossa jo 8 vuotta. Liimaa pitää sitten laittaa ihan reilusti…
Lainaus:”No tulihan se sieltä… Turhaa nykypäivän autoja on verrata keski-iässä oleviin autoihin. Täytyy aina suhteuttaa autot oman ikäisiin. Väittäisin, että sätkä on sen ikäisistä autoista taloudellisemmasta päästä. Esim. verrataan Fiat 600 jne.” lainaus loppu.
Kunhan totesin asian laidan… 🙁 nykyisellä bensan hinnalla vaan tahtoo jäädä tuo Rosalie väkisinkin pelkästään harrastekäyttöön, kun pelkkää työmatka-ajoa on noin 550 km/viikko, niin mieluummin kyllä ostan sitä naftaa… Sätkällä olen kulkenut viimeisen lähes 30 vuoden aikana varmasti ihan riittävästi. 8)
Siitä olen ihan samaa mieltä että sätkä on oman aikansa waunuista varmasti niitä kaikkein taloudellisimpiä, jos kaikkein vähäruokaisin. Paku vaan ei todellakaan ole kovin taloudellinen, vertaa vaikka tavalliseen sätkään samalla tekniikalla. Tuo ihana muotoilu ja suurempi paino tekee kulutukseen oman osansa.
Kutosen kone ja kutosen loota, kaksikurkkuinen kaasari, kulkee myötätuuleen n.115 km/h ja vastatuuleen 90…
Nopeusennätys: Kasselin mäessä ajettiin “Jaegeria…” eli mittari pohjassa.
Kuluttaa jotain 6-7 l/100km, eli suhteettoman paljon koneen kokoon nähden, varsinkin kun toinen “farkku”, eli Xsara Hdi kahden litran koneella vie vain 4,9 l/100 km…Mikäli en nyt aivan väärin muista, niin Charlestonit meni jotakuinkin näin:
1980 tehtiin alunperin vain rajoitetuksi 1500 kpl:een sarjaksi tarkoitettu puna-musta Charleston, jossa penkkien verhoilu oli musta-valkoinen pepitaruuduinen kangas.
Malli osoittautui niin suosituksi että tuotantoa jatkettiin, ihan loppuun asti.
Eli 1981 jatkettiin puna-mustan tekoa. 1982, ja vain 1982 tehtiin rinnalla kelta-mustaa. 1983 tuli mukaan harmaa-musta. Penkkien verhoilu näissä 1981 – 1990 Charlestoneissa oli yksivärinen harmaa.Puna-mustaa ja harmaa-mustaa tehtiin hamaan loppuun saakka ja viimeinen (portugalin) tehtaalta ulos rullannut 2CV oli harmaa-musta Charleston. Tämä tapahtui, kuten kaikki tiedämme ( 😉 ) 27.7.1990 klo 15.00. Pariisissa, Levallois:n tehtaalla tuotanto oli päättynyt jo helmikuussa 1988.
Summa summarun: Harvinaisin malli on mielestäni tuo alkuperäinen 1980-sarja, sitten tuo kelta-musta ja muut tulee sitten “bulkki-tuotteena” perässä.
Vuonna 1997 kun otin omalle Pakulle kaskon, tulimme vakuutusyhtiön tarkastajan kanssa siihen tulokseen että po. kinnerin arvo oli silloin 40000 mk, taitaa olla about 6500 euroa.
Vekkuli asia sinänsä; kaikki muut jtutu on vakuutuksessa, mutta hianusvakuutusta ei wanhalle pelille saa, ei sitten millään… ❓
Kuumailmapyssyllä ja teräslastalla lähti muinoin kaikki miranoolit ja sadoluksit ym kittipakkelit ja muut viritykset. Mutta homma on hirmuinen 😀
Ruoste lähtee sitten sillä porakoneen laikalla, tai sitten ei…[
Pientä sekaluutta siis noissa varusteissa, mutta sitikallahan on aina ollut tapana maanantaisin pitää palaveri: “Hei kundit, meillä on tämmöttis palikoita hyllyssä, mitäs tänään tehtäis….” :D[/quote]Kuten sanottu…
Muistaakseni Dyanea tehtiin -67-69 kaikilla mahdollisilla 2cv-koneilla, eli 18/21 hp, AYA2, eli nelkku sekä AM2 eli kuutosen koneella. Noista Muistaakseni tuo DYANE6 oli kyllä 12 voltin vehkeillä. Dyanea ei kuitenkaan Korpivaaran toimesta tuotu maahan kuin tuolla pienimmällä koneversiolla (siis 60-luvulla).
Tuo mainitsemani nelkkutiina oli tullut muuttoautona vuonna 1972. (Rekisteri alunperin KA-422, myohemmin KJX-818, lienee jossain Kuusamossa päin nykyään)
Mainittakoon vielä että ainakin yksi vuonna 1969 tuotu pikkukoneinen vanhustiina on ollut rekisterissä (voi olla vieläkin) vuosimallina 1972, koska se oli rekisteröity vasta silloin. Käsittääkseni oli ollut Korpparin esittelyautona.
Pyyhkijän koneistoja on todellakin sekä 6 että 12 volttisia, itsellänikin on jossain varastossa yksi 6 volttinen pyyhkijän moottori
