Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Hieman ollut hiljaista melkeinpä jokaisella osa-alueella, pientä askartelua mutta jonossa on paljon. Liikaakin, ehkä, vaan josko nuo vielä saisi jossakin vaiheessa vietyä loppuun..?
Vaan ei ihan hiljaiseloa silti ole ollut, enempi sisäharrasteita kuitenkin. Tasoiteltiin tytöt-pojat voimasuhteet, ei enää toinen porukka voi määräenemmistöllä jyrätä…
Näkyy taas toimivan, kiitoksia siitä. Pientähän tämä, verrattuna siihen mitä maailmalla bitin vinoon meneminen teki pari päivää takaperin…
2 käyttäjää kiitti kirjoittajaa tästä viestistä.
Mikäs nyt..?
Yritän siis, samaan tapaan kuin niin kauan aiemminkin, lukea suoraan palstan tuoreimmat viestit. Selaimen muistissa kyseinen osoite, millä tulee palstalle mentyä. Eilen ainakin vielä toimi, tänään pyytää jotakin salasanaani, vaan en keksi mikä tuolle kelpaisi…
Isot kiitokset loistavasta tapahtumasta, mieluusti olisi jäänyt yöksikin vaan kun on noita itseaiheutettuja velvollisuuksia niin nekin vaan pitää hoitaa. Kisa oli mukavan haasteellinen, ja kaipa me sitten jotain tehtiin oikein kun oltiin vielä hetki ennen voittajan julkistusta etäisen toiveikkaita lopputuloksesta, joka sitten vastoin odotuksia päättyikin Sätkäkuntammen kannalta suosiollisesti…
Kisasta vähän kritiikkiä ekan tehtäväaseman suhteen, vaikkakin kritiikki taitaa kohdistua enemmän osallistujiin. Kyllä sieltä asemalta sai lähes täydet pisteet alle kymmeneen minuuttiin. Vaan tuosta jonotuksesta kun selvittiin, niin loput asemat sujui mukavalla tavalla. Reitti oli hienoa, kivaa katseltavaa ja juurikin Sätkälle soveliasta…
Kelitkin taisi lopulta sattua ihan hyviksi, kotimatkakin sujui kuivana viimeisen 30 kilometrin aikana kohdalle osunutta sadekuuroa lukuunottamatta. Tuli tovin tien ja taivaan täydeltä vettä, enemmän mitä “räpyttimet” ehti lasilta pois kaapia. Toivottavasti tapahtuma-alue välttyi tuon kaltaisilta kuuroilta, alle vartissa parikymmentä milliä sadetta…
Kyllähän tuonne pitää yrittää löytää, todennäköisimmin lauantaina hyvissä ajoin ennen kisaa olisi tarkoitus olla perillä…
Kelitkin näyttää hyvältä, tietenkin vähän riippuen minkä ennustajan arvausta katsoo ja miltä päivältä, mutta huonoimmillaankin vähemmän huonoa kuitenkin. Vaan sittenhän sen näkee siellä ollessa…
Näihin kyllä mahtuu monenlaisia vikavaihtoehtoja mukaan, yleensä enemmän tai vähemmän poikkeavia valtavirrasta. Kuten tekniset ratkaisutkin, monin osin aivan toisin kuin perus-corollassa tms. Onneksi myös yleensä helposti ja halvalla ratkaistavia, kun rakenteetkin on toteutettu siten että ne voi purkaa ja kasata yhä uudelleen…
Hyvä että ehjääntyi, eikä ollut lopulta edes iso vika kyseessä..!
On irrotettavissa, muistaakseni neljä klipsua/kynttä jotka auki vääntämällä lähtee metallikehys pois joka pitää lasia kiinni. Vaatii toki koko mittarin ympärysmuovin irrotuksen, että saa mittarin esille…
Mittarissa. Vaijeri pyörii sitä nopeammin mitä enemmän on kulkimella vauhtia…
On sekin tullut koettua, että mittarissa neula oli syystä tai toisesta vääntynyt, otti lasiin hentoisesti kiinni ja pysähtyi aina tiettyyn nopeuteen. Toisinaan ei itsestään edes palautunut, vaan vasta napautus lasiin tarvittiin…
Korjaus tuolloin oli helppo, mittari irti, lasin kehyksen “klipsut” auki taittaen, neulaan pieni muodonmuutos, kasaus päinvastaisessa järjestyksessä ja iloitsemista toimivasta mittarista. Kaikkea sitä olikin heti tuoreeltaan Dyanen kanssa 30 vuotta sitten…
Ihan et väärin muistellut. Vaijerin vaihteiston liitoksessa on nylonholkki, joka on samalla nopeusmittarin käyttörattaan laakeripukki. Tämän holkin kun vetää vaijerin kanssa ulos, yleensä ratas jää tai tipahtaa pois, ja jos sitä ei heti muista kaivella sieltä pois niin yhtään jos siirtämään Sätkää menee niin iso riski on että vahinkoja tulee. Se ratas kun osaa lukita vaihteiston päätymutterin, joka siinä työnnellessä haluaisi pyöriä mutta ei voi, niin sepäs sitten auki kiertyessään mieluusti työntyy vaihteiston päädystä ulos…
Mieluusti se holkki tosin haluaa vaijerin matkaan lähteä, joskus auttaa kun kiinnitysruuvin löysäämisen jälkeen vähän pyöräyttää vaijerin juuresta, siten että vaijerin alumiininen osa pyörähtää nylonholkkiin nähden, toisinaan on tullut kiinnitysruuvilla kiilattua siten ettei holkki mahdu poistumaan vaijeria pois vetäessä…
Jos sitten koko paketti tulee pois, mutta ratas jää pesään, sekään ei vielä katastrofi ole. Ohuilla kärkipihdeillä, magneetilla, yleensä sen rattaan on saanut ongittua pois pesästään. Kunhan muistaa tässä vaiheessa ettei kuvittelekaan siirtävänsä kuljinta…
1 käyttäjä kiitti kirjoittajaa tästä viestistä.
On niitä saanut ihan autosähköliikkeistä, ja jopa Motonetistäkin. Pitäisi olla hyllytavaraa, ellei maailma sitten ole pilaantunut tuoltakin osin…
Rahina todennäköisesti tulee siitä kun puslat on kuluneet ja ankkuri osuu kenttäkäämiin. Tämä osuminen syö tehoa sekä mekaanisesti että magneettikentän heikkenemisen kautta, välykset kun on aika pienet niin ei isoa kulumaa tarvitse…
Ratas on harvemmin kuluvaa osastoa, yhden sain omatoimisesti ajettua loppuun kun ympärivuotisena käyttöautona näytteli osaansa, ja starttina käytin 6v vetostarttia talven käynnistysten turvaamiseksi. Ja paljon pätkäajoa, eli runsaasti käynnistyksiä, eikä startti varmasti ihan uusi ollut silloinkaan kun mulle käyttöön tuli. Useammat hiilet ja muutamat puslat sillä tuli ajettua loppuun, vaan tuli niitä kilometrejäkin ja käynnistyksiä varsin paljon tuolloin…
Jos on mennyt vain hiilet, niiden kustannus on alle vitosen. Laakeripuslat ei paljoa tuon enempää myöskään maksa, eli käytännössä “vaihtamisen vaiva” ja taas on siltäki osin uutta tai parempaa vastaava…
Jos on kovin pitkään olleet hiilet lopun edellä, niin voi ankkurissa olla “lievää suurempaa” kipinöinnin jälkeä, pahimmillaan sorvaria vaatii, vähimmillään hienolla savipaperilla pyöritellen saa tasoiteltua taas hyväksi. Ja sitä ei kannata unohtaa, niin sorvarin kuin paperilla hieromisenkaan jälkeen, urien välit käydä mustekynällä läpi, pyöristää reunoja eikä syö uusia hiiliä ollenkaan niin nopeasti, mustekynän kärjessä oleva karbiidikuula on kovaa kamaa tuohon hommaan. Sekä tietysti kuparilamellien urat putsaten, sinne jos kovasti jää hiilipölyä tai kuparijäämiä, niin toimii vallan kehnosti…
Saa olla aika halpa se uusi, että pärjää tuossa hinnoittelussa itse askarrellen. Omalle työllehän ei hintaa lasketa. Teettämällä tarina voi ollakin hieman toisenlainen kannattavuuden suhteen, tosin tuolloin tietää paremmin mitä saa eikä ole pelkoa tarvikestartin nykylaatutason kehnoudesta…
Eiköhän se ole tuo mikä siihen kuuluu. 4mm tapit on liittimissä, ja ihan toimivia asennuksia on saatu aikaan 4mm abikoillakin, joskus jotain tarinaa Nyytisinkin noista tuli tehtyä kun tällaisia alkuperäisen kaltaisia uustuotantoliittimiä ei vaan ollut tarjolla ja alkuperäistenkin tuotanto oli jo aikoja sitten lopetettu…
Nuo liitinsarjat, eristeineen, näyttää ainakin kuvissa hyviltä, etenkin jos tykkää alkuperäistyyppisillä liittimillä tehdä, niin veikkaan että olisi helppo noihin sortua…
Tuossa vilkkujen lisäämisessä saattaa sitten päästä tukkanuottasille suikkalakin katselmuksessa. Ehkä nykyään helpompaa, mutta tapahtuipa kerran ns. wanhaan hywään aicaan eli ennen katsastustoiminnan avautumista kilpailulle. Kohteena tuolloin oli eräs, jokseenkin tunnettu “Karvis-Paku” eli AK350 -65, jonkatakaseinään oli erään kunnostuksen yhteydessä asettuneet Nelkun takavalot. Ja tottakai ylävilkku parkkeineen edelleen kytkettynä, ja tästäpä sen aikainen, hymyilemätön ja muutenkin ilman asiakaspalveluhalukkuutta oleva suikkalakki sitten riemastui. Että laiton on tämä, vilkun tuplaamissääntö ei toteudu niin miltään osin. Hetki keskustelua että missäkö mennään ja mikäkö on järkevää, ainoa vaihtoehto leiman saannille tuntui olevan laittoman lisätyn vilkun poistaminen, ja tässä aina suikkalakki muisti osoitella sitä yläkulman vilkkua…
No, tilanne sittemmin laukesi, kun Pakun omistaja totesi että “onnistuu, otetaan lisätty vilkku pois”, osoittaen sitä alakulmaan asettunutta Nelkun valopakettia. Tässä kohtaa suikkalakki sitten hämmentyi, ja alkoi selittämään että “no ei tuota tietenkään oteta pois, kun sehän vastaa nykymääräyksiä”, niin omistaja pysyi tiukkana, “tämä ylhäällä oleva vilkun ja parkin yhdistelmä on se mikä tehtaalla vuonna 1965 on tähän kulkimeen ainoana vilkkuna laitettu, että jos tästä joku lähtee niin se on tämä nykyaikaisempi lisätty valopaketti”…
Arvannette miten tässä kävi? Leima paperiin, ja valot sai jäädä ennalleen, arvon suikkalakin unohtaessa koko vilkun tuplaamissäännön rikkomisen…
Onhan näitä muitakin kokemuksia, taisipa olla LGA:n viimeisin katsastustapahtuma, kun suikkalakki aloitti keskustelun kysymyksellä että “oletko varma että tänään haluat, kun tuolla on nuo Trafin tarkastajatkin seuraamassa katsastuksia?” Minullehan ei tuosta mitään haittaa ollut, joten jatkettiin siitä Tinskua kohti. Ojensin avaimet, opastaen mistä kaukosäätimen napista lukot saa auki, sitten etupenkeille istumaan ja kuulemaan seuraava kysymys: “mites, tarviiko tässä ryyppyä”, joka oli äkkiä käsiteltyn kun totesin yksikantaan “ei tässä yksilössä ole tarvinnut syksyn 2007 jälkeen”… Kysyvä oli katse, joka kirkastui kun käänsi virrat päälle, bensapumppu surisi pari sekuntia, muutama merkkivalo vilahti kojelaudalla ja hanskahyllyn alla, kysäisi notta “ei tainnutkaan olla enää kaasarilla tämä”… Sitten nopea kertaus vaihdekaavioon, joka siinä yksilössä onkin “perus H-kaavio” lattiavaihteella, osat GeeSusta peräisin. Tästäkin kysyi että miksi, tällä kertaa vastasin asiallisesti eli syyt “peruutusvalokatkaisija, synkronoitu ykkönenkin, vakiota isommat levyjarrut sekä huomattavasti pitemmät välitykset kompensoimaan ruiskun tuomaa alavääntölisää”. Oli siinä pikkurattiakin, mittaritauluna kavennettu BX:n nopeudennäytin, sävylasia (oikeilla leimoilla jopa), ja se kake-keskuslukko. Niin, ja peppureppu, joka sekin on ollut jo 90-luvun puolivälistä asti paikallaan. Papereissa edelleen Nelkku-Tiina, josta sitten kysymään että “mitenkäs nuo muutokset, kun ne näkyy jääneen kirjaamatta papereihin, kuutiolisäys nyt ainakin ja voimansiirto”, tässä kohtaa korjasin tilannetta että “no jarrumuutokset ainakin taitaa nykyään saada tehdä ilman lupakuvioita, mutta nuo muut. Ei ole koskaan kukaan halunnut niitä kirjata, edes erikseen kysyttäessä, ruiskunkaan kohdalla”. Seuraava vastaus viimeiseen kysymykseen sitten putsasi pöydän, “missäs tämä olikaan viimeksi katsastettu, kun nuo Trafin väijytkin semmoisia saattaa kysellä”, niin tämä keskustelu loppui yhteen sanaan eli vastaukseeni: “teillä”…
Ymmärsi tuossa kohtaa, että jos hallissa metelin muutoksissa nostaisi, niin ampuisi itseään jalkaan, ehkä useamminkin. Eikä tuossa vielä päästy jutustelemaan mistään AMI8 rungosta, joka sekin siellä alla lymyilee. Eikä näitä tekniikan eroavaisuuksia paperitietoihin kukaan niistä neljästä väijystäkään keksinyt, joita parhaimmillaan siellä alla tutkimassa pyöri. Oli kuulemma niin outoja ratkaisuja koko pohjapuoli täynnä, kun ovat tottuneet nykyteknisiin ratkaisuihin…
Niin, se ruiskuhommakin aikanaan, eli kun piti leimata just ennen Ruotsin maailmankokousreissua, ja tuolloin oli se tarkkaan määrätty katsastusaika, ja jos käytti ennakkoon niin se ei mitenkään korvannut sitä hetken päässä tulevaa eikä katsastusaika tuosta muuttunut. Niinpä heti kun Ruotsista oltiin kotiuduttu, kärjet vaihtui kärjettömään ja kaasari ruiskuun, ja sitten vuosikatsastukseen. Sattui sama katselija mikä muutamaa viikkoa aiemmin, ja totesin että “nyt siinä sit on se ruisku, mistä uhkailin”, niin tämäpä säikähti kysyen “ai näin nopsaan sen sit laitoit”. Seuraavaksi tämä sitten, nuorempi katsastaja, huuteli hallin toisessa päässä olevalle vanhemmalle katsurille, että “tää muutti tämmösen ruiskuks, saako semmosen tehdä”, niin tämä vanhempi katsoi, tunsi ajopelin sekä kuskin, ja vastasi vaan että “anna tuon tehdä mitä se haluaa”… Ja niin jäi sekin muutos leimaamatta, vaikka päästötkin mittasivat, mielenkiinnosta lähinnä. Ja kummastellen että olisi mennyt läpi tämän vuosituhannen päästörajoistakin, johon vaan totesin “kai sen pitäis mennä, kun on kunnossa eikä vielä neljää satkuakaan ajettu kone”. Eikä siinä ollut edes kattia apuna…
Sillä ei väliä ole, onko kyseessä levy- vai rumpujarrut. Vaihteiston takakansi pitää vaihtaa sellaiseen jossa on mahdollista kiinnittää katkaisija peruutusvalolle, jos pitäytyy alkuperäisratkaisuissa…
https://www.mehariclub.com/en/1013004–gearbox-rear-plate/
Siis tämmöinen takakansi
https://www.mehariclub.com/en/1603265–reverse-light-contactor/
Ja siihen tämmöinen katkaisija
Mitenkähän lie kuvat asettuu viestiin, saas näkee. Ja kun esikatselumahdollisuuttakaan ei ole, niin voi olla miten sattuu…
Muita vaihtoehtoja, poraa vaihteiston kanteen (paikka reiälle on jossaki jemmassa, saattaa etsimällä ehkä löytyä? Isoo-Jukka löytää ehkä helpommin, häneltä sen aikanaan sain. On palstallakin jossakin, etsiminen ei vaan tuottanut tähän hetkeen tulosta) jarruvalokatkaisijalle paikan, ja hioo pakki-ykkös -siirtotangon pään viistoksi, täten saa myös tehtyä toimivan version aiheesta. Vaatii tosin vanhemman version (70-luvun Nelkku) katkaisijasta, metallisella käyttötapin päällä, muovinen (lopumman pään Kutonen) ei tässä tule kestämään kauaa…
Mikrokytkin telineineen, osaa olla pikkasta vaille prkleellinen saada toimimaan luotettavasti. On siinäkin joku onnistunut, mutta varmuutta sen toimintaan ei ole helppo saada. Alkuperäisratkaisu helpoin, takakannen pystyy vaihtamaan vaihteistoa irrottamatta, ainoastaan öljyt pois vaihteistosta (tulee pois jos unohtaa poistaa), takakumityyny irti (samalla voi vaihtaa senkin ehjään, mikäli pehmentynyt huonoksi), ja nostaa vaihteiston takapäätä vähän ylöspäin niin saa riittävästi tilaa kannen vaihtoon… Luulisin näitä takakansia löytyvän harrastajiltakin, itselle ei semmoista ole jäänyt mutta olenkin jostakin syystä keskittynyt muunikäisiin kuin viimeisiin Kutosiin missä näitä oli…
1 käyttäjä kiitti kirjoittajaa tästä viestistä.
Fasebookissa oli jotain arveluja, kun sinne pääsi tarinoita lukemaan. Nyt ei päästä jostakin syystä näkemään mitään ilman tunnuksia…
Kukaan ei pysty arvaamaan minkälaiseen ratkaisuun tuossa yksilössä on päädytty. Ilmeisen poikkeavasti verrattuna alkuperäiseen, Wanhuksessa on kovin erilaisia toteutuksia eri ikäisissä, eli vuosimallikin jo auttaisi arvelemaan mitä siellä voisi olla, mutta silti kaikki arvelut perustuisi siihen olettamaan että kyseessä on jonkinlainen alkuperäinen systeemi, ennenkuin nykyisestä paikallaan olevasta saa tarkempaa kuvausta, ellei jopa kuvia kuten Masa tuossa yllä esitti…
Palsta on kyllä ikävästi hiljentynyt, sille ei vaan näemmä voi mitään ettei enää päivittäin tule kymmeniä uusia viestejä, aktiivisuus on vähentynyt ja palstan aktiivisuutta vähentää vielä lisäksi nuo fasebookkiin kirjailtavat jutut “sinne kun on niin helppo kuvia laittaa” tms selityksiä, sinne vaan sitten katoaa ne tarinat kuin pieru saharaan lyhyessäkin aikaa, verrattuna tämmöiseen palstaan mistä löytyy jutut vielä vuosienkin päästä…
