Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Tämmöisiä tuli vastaan, lehdestä “Purje ja Moottori”, tammikuun 1974 numerossa..:
Ensin tämmöisiä perusohjeita, kukakohan lie tuon nimimerkin takana olikaan..?
Entäs tämmöinen rakennettu yksilö? Muistaako kukaan, liekö säilynytkään..?Joo, omia muistikuvia ei tuolta ajalta oikein ole, kun tuli vasta muutamaa kuukautta myöhemmin synnyttyä. Tuollaista lehteäkään en ollut koskaan nähnyt, tiennyt olemassaolostakaan. Naapuri löysi vintiltään, ja meinasi että “saattaisi olla jotain kiinnostavaakin siellä”…
Oot sit reilun 10 vuotta edellä, mun tusaamiset tuli aloteltua ekan kerran noin 40 vuotta sitten. Koulun lennokkikerhossa jotakin, kotona samoihin aikoihin tutustumista lennokkiliiman tuoksuun. Ehti sitä olla monenlaista vapaasti lentävää, kymmenen vuotta myöhemmin pari radiohäirittävää liidokkia ja sit eka polttiskopteri. Yksi Old Timer -projekti on seurannut muutoissa mukana, tikuista veistelty sen verran että on runko ja peräsimet valmiina, moottoripukki 3,5 kuutioiselle nelitahtimosalle, tuli vaan muuta elämää häiritsemään sen rakentamista tuota pitemmälle, vaan eipä ole hennonut hävittääkään vielä… Vastahan tässä tuli toissakesänä kokeiltua vieläkö se moottori suostuu käymään, pikku houkuttelulla sai taas pihaan risiiniöljyn tuoksun nitron häivähdyksellä…
Nyt sitten näitä sähkökoptereita, vähän helpompia kuin metanolikoneiset, ja hinnat ihan mitättömiä vanhoihin aikoihin verrattuna. Orastavaa kiinnostusta osalla jälkikasvuakin, jos heitä alkaa tosissaan kiinnostamaan niin siihenkin on lääkkeitä jo olemassa eli pieniä koptereita ja sitä ennen simulaattorilla opettelua. Pojat kaikki on jo vähän simulla lentäneet, ja jopa tuo kuus vuotias pitää välillä hallussa sen. Mutta vain sen verran välillä, ettei ihan arvaa minkäänlaista lentävää kokeilla, mutta ehkä tässä joskus vielä? Seiskaluokkalainen on pari akullista käynyt pihallakin kokeilemassa, isointa kiinnostaisi mutta ei vielä ole uskaltanut lähteä testaamaan…
Hyvää vastapainoa muulle elämälle, unohtuu ihan kaikki ylimääräiset kun tuommoisen pyöriväsiipisen nostaa ilmaan. Ja jos erehtyy jotain muuta mieleen, niin siitä kyllä seuraa heti ohjelmaa. Jonkinlaista kuntoutustakin aivolaatikolle tämä…
Lisätääs vielä tuommoinen kuva eiliseltä. Mitähän tuon neiti yks veen kanssa vielä tulee, kummasti kiinnostaa kaikki missä vaan joku pyörii…
On näpeille tosiaan hieman turhan viileää vielä, mutta nämä alta kymmenminuuttiset menee vielä muutaman asteen pakkasessa. Kuuden asteen jälkeen tuntui ettei montaa minuuttia enää kestä, vaan hyytyy akutkin aika paljon nopeammin pakkasen kiriessä…
Onkin pitänyt kysyä, mutta aina unohtunut, että sinäkö se olet jolla on silloin tällöin lennokkikamaa myynnissä torissa. Nimi ja paikkakunta kun täsmää, niin tuskin niin täyskaimaa löytyy…
Kummasti auttaa näkyvyyteen huomiovärit. Syksyn hämärtyessä alkoi sulautumaan taustaan tummansinisellä ja harmaalla maalattu yksilö. Sitten kuulin vihjauksen huomioväreistä, ja kummasti tuli näkyvyyttä lisää. Kuvassa yksi viimeisiä hankintoja, taas pykälää isompi kuin aiemmat 450-kokoiset, 550-kokoon venytetty Gaui Hurricane ekan lennon jälkeen eli kumma kyllä ehjänä…
Ja ettei ihan sananhelinäksi menisi, niin on tuossa takapihan valvontakamerasta todiste, että lentää se. Ihan liian ahtaassa paikassa, mutta kyse oli vain testauksesta, naapuritontilla eli pois puretun päiväkodin paikalla on oikeampi lentotoimialue jossa on tilaa muttei pelkoa ylimääräisistä kulkijoista. Kylillä kävellessä tuli kyllä mieleen mennä satamaan jäälle, sielläkin olisi kummasti tilaa mutta varmasti yleisöäkin paikalla…Löytyyköhän täältä vielä muita lennättäjiä? Kempeleessä ainakin yksi hurja on ollut, vieläköhän Timppa lentelee..?
Suoritin ulosajon, eli siirsin nelikon tallista ulkoilmaan. Tokihan se piti kokeilla toimintaa, ahtaalla takapihalla, vaan kyllä se vielä tottelee kaasua ja ohjausta, hienosti ovi edellä kulkee kuten ennenkin niin halutessa…
Säät sentään sallineet varovasti taas kokeilla kopterihommia, yhteen yksilöön tuli vaihdettua nupit jotta sai kolmannet lavat niin pää- kuin pyrstöroottorillekin. Muuttui luonne, mielestäni pelkästään positiiviseen suuntaan… Ei vaan tuuli eikä pakkanen, varsinkaan yhdessä, ole suotuisaa tälle lajille, kylmän ottaessa sormiin turhankin tehokkaasti…
^Saako utelias olla? Vihjaatko vähäsen Superin aiempaa elämää..? Vaikka yksityisviestillä jos et julkisesti halua…
Jostain syystä kaikenlaiset rakennellut on aina kiinnostaneet alkuperäisiä enemmän…
On tosiaan menny kumilaadut huonoksi. Suorastaan ärsyttävän huonoksi…
Vielä en ulos siirtänyt, olkoon vielä sisällä lumimyräkän ajan, ottaa pihalle kun tulee tarve ajella. Kuvaustelineenä sitten toimi tuolle isoimmalle uusvanhalle harrastekohteelle, ne millä on nyt tullut opeteltua on aika paljon pienempiä, ja reilun puolta kevyempiä noin kilon painoisia, kuvassa oleva kaks-puol kiloinen tapaus, moottorissa tehoja rapiat 1,6kW jatkuvaa kuormaa, ja reilun puoli kW enemmän lyhytaikaisesti…Hauska, haastava, vaikea ja palkitseva laji tuokin. Ja koukuttava, voimakkaasti…
Hiljaista on ollut, mutta hissukseen jotain omiakin välillä. Pitäisi tuo aiemmin mainittu vaihteisto vielä niputtaa, mutta sen vuoro on seuraavaksi kun sai vihdoin Dyanen vetarin kumit vaihdettua…
Olihan huo hieman jo rikki. Sekä sisä- että ulkonivelten kumit, asennettu 28.4.2016
. Eteen olikin toiselle puolelle vaihdettu jo kerran, toiselle kahdesti, toivotaan että nyt ja viimeksi eteenkin asennetut on kestävämpiä. Ainakin enemmän kumisen tuntuiset mitä tuolloin laitetut…Huomionarvoista se että etuvetareissa on edelleen tehtaalla asennetut kumit paikallaan, eli semmoiset 50 vuotiaat. Jätin tuolloin vaihtamatta, mitäpä sitä ehjiä uusimaan, ja näemmä kannatti. Kilometrejä näille ei ole paljoakaan tullut, tosin pääosin talvella mutta ei kuitenkaan mahdottomissa pakkasissa…
Nyt sisäpäihin toiseen tuli 2CV-tarvike, toiselle puolelle jonkun isomman keksinnön ulkonivelen kumi. Kuvasta näkyy osanumero, sekä se paljonko piti leikata että paksumpi osuus osui oikeaan mittaan…
Otin ja porasin sitten reiän uudelle täyttötulpalle. Muutaman millin alkuperäistä ylemmäksi, kierteenä G1/4″ kun semmoiseen tiivisteellisiä tulppia on kourallinen tallissa. Muutenhan tuota ei olisi tarvinnut tehdä, vaan kun unohtui takaperän ympärille lattiapeltiä tehdessä toisinaan tarvittava öljynvaihto. Sen verran tiukka asennus, ettei mahdu tulppa edes pois kun peltiä tulee vastaan. Ja huoltoluukkua ei sille puolelle oikein saa, kun on tankki myös siinä kohdalla…
Vähän tuoretta massaa pohjaan, ja tukivarsiin, josko tuolla taas lopputalven terveiset ajelisi..?Pikkasen taas aiheesta. Tässä talven mittaan on käynyt pari tapausta “ennakoivassa huollossa” eli pintaliitosvastukset olen vaihtanut massavastukseen. Eri ikäisiä, toinen 2004 ja toinen 2009 valmistetulla kortilla, tai ainakin semmoinen vuosiluku on kortissa. Vanhempi oli jo selkeästi lämmittänyt levyä allaan, uudemmassa vain pieni värjäytymä. Kumpikin toimi pylväsporalla testatessa kuten pitää, puolan virta asettui kierrosluvusta riippien puolen ampeerin kahta puolta, mutta kumpikin teki senkin että sammutuksen jälkeen, ja joskus virtojen kytkennän jälkeen, otti hetken 2,6 ampeerin virtaa. Eihän tuossakaan vastukselle tule kuin vajaa watti lämmöksi hävitettävää, mutta sopivasti paistetulle vastukselle sekin voi olla liikaa…
Komponentin hinta on hieman kohonnut, nyt oli vaatimattomasti moninkertaistunut, mutta edelleen siedettävä 1,20€ kipale. Muutaman kymmenen sentin hinnasta aika reilu nousu, tästä voi kuulemma kiittää maailmanlaajuista komponenttien saatavuusongelmaa, kriisit tekee tehtävänsä…
Ilmeisesti yksi mitä aiemmin kirjoittelin, eli löystyneet kortin kiinnitysruuvit, on koettu ongelmaksi. Vanhoissa oli ristipääruuvit ilman prikkoja, uudemmissa on tullut vastaan kuusiokoloruuveja lukkoprikan kanssa. Tuo jousimainen lukkoprikka antaa vähä pelivaraa, niin lämpöjen kuin muunkin elämisen suhteen, ei maayhteys kortista runkoon katoa kerrasta jos eläessään ruuvit löystyy. Eli on tuotekehitystä tuoltakin osin tapahtunut. Eikä kipinöintiä näy tapahtuneen prikallisissa yksilöissä mitä on tullut käpisteltyä, muutamassa prikattomassa kylläkin…
Rampan sytkää, sitä “huolella poltettua EVOa”, on tullut tutkailtua, korvaava kytkinkomponentti löytyi jo jemmasta, testaan miten lähtee toimimaan BIP373 kikkareella, joita on Megasquirtin kanssa käytetty ihan paljon. On siellä vielä vähän muutakin kärventynyttä, mutta ne on helpompia löydettäviä, ihan perus vastuksia joita on vieressä olleen lämpölähteen ansiosta mennyt vähän huonoksi. Testataan läpiladottavilla ensin, laittelen siitä sitten enemmän tarinaa kun saa testattua, jos vaikka kuviakin osaisi ottaa…
Niitä pumppuja on ollut ruuveilla ja niiteillä kasattuja. Arvaa kumpi on helpompi purkaa vaikka venttiilien putsaamista, tai kalvon vaihtoa varten? Niin, ja siinä niittaamalla kasatussa on sisälle kurkistuksen jälkeen yleensä ruuvit…
Niin. Kalvo jos on venynyt, niin sitten ei pumppaa enää kunnolla. Joskus pumppuun sai irrallisena kalvoakin, nykytilannetta en tiedä. Paljonko sitten uusi pumppu maksaa vs. kalvo, ja kauanko nykylaatuinen pumppu mahtaa kestää..?
Nykylaadusta ei mitään hajua, omissa kun ei mekaanista punppua ole ollut sitten Ruotsin maailmankokouseissun, sieltä palattuamme loppui myös kaasarin kanssa ajelut…
Tuohon talouden viimeiseen Brittiin ostin hätäpäissäni uuden pumpun, kun vanhasta vuoti solkenaan bensaa ulos. Sen parin viikon aikana, mitä saapumista odottelin, päätin kuitenkin kurkistaa paikallaan olleen olotilaa, ja tuosta oli todennäköisesti kalvo vain kuivahtanut sen 30 vuoden aikana mitä oli käyttämättä, ja kaikki pumpun kuusi ruuvia oli löysällä (rakenne hyvinkin sama mitä Sätkän pumpussa) ja nämä kiristämällä alkoikin menovesi pysymään pumpun sisällä. Hyvin toimi siihen asti kunnes ei tankista irronnut sakka enää sakkakuppiin sopinut, vaan päästi sitten roskaa läpi, ja sinne jommankumman tai molemman venttiilin väliin meni joku roska ja pumppaus muuttui lähinnä edestakaiseksi bensan siirtelyksi. Ehkä tuokin vielä tulee putsattua, uuden vaihdoin tilalle ja kummasti lähti taas bensaa liikkumaan… Käsipumpulla varustettu lasisella sakkakupilla, posteineen alle parin kympin oli se…
Pumpussa oikein muuta olekaan, kuin takaiskuventtiilit. Se kammio missä kalvon liikkuessa tilavuus muuttuu, sen kummallakin puolella on venttiilit. Kammion kasvaessa tankin puoleinen venttiili päästää bensaa kammioon, ja pienentyessä bensa menee toisen venttiilin kautta kaasaria kohti. Vallan yksinkertainen väkkärä, vaan jos on venttiiln (kumman tahansa) välissä roskaa, niin se tuntuu toiminnassa heti…
Nyt se on taas etusivulla. Edelleen hämmentää missä piilossa se oli kun yritin eilen ja tänään sitä etsiä…
No, tilanne hallussa, keskustelu löytynyt ja jatkettu… Kiitoksia Kari vielä kerran…
Ihmettelin taas hetken, talliin pari kuukautta takaperin saapunutta vaihteistoa. Pieninä hetkinä saanut sille jotakin, oli totaalisen jumissa, edelleen vaikka purin pois kytkinakselin jatkeena olleet hilut. Eka tuolla tavalla jumittanut tuli vastaan, oli toki se perinteinen siirtäjän holkki auki pyörinyt, sekä päätymutterit löysällä, mutta jossain vaiheessa otti silmään että kytkinakselin jämät ovat vähän vinossa, ja kuula kurkistaa kummallisesti hampaan välistä…
Oli sitten päättänyt purkautua tämä kytkinakselin laakeri, muovinen kuulapidin sulanut, kaikki kuulat samalla laidalla, ja yksi kuula lähtenyt omille teilleen jumittaen koko akselin. Kytkinkopan kun irrotti, niin iloinen ropina kuului kun kuulat poistuivat askin alla olleeseen astiaan…
Pitää jossain vaiheessa ottaa kuvia, kun saa akkuihin virtaa, niin kameran kuin asentajankin…
Tällä kertaa olikin kyseessä semmoinen mitä ei vielä ollutkaan nähnyt, kytkinakselin päässä yksi ura mutta taaempana mitä AMI8 askissa, eli semmoinen mitä on ollut ainakin Mehari/AK/AKS -kokoonpanoissa, pitää jossain vaiheessa koostaa hammaslukemat näistä kaikista, siis “moderneista” versioista, Wanhuksen askit ovat oma lukunsa…
Mitähän tässä muuta on tullut touhuttua? Bensarosvoja tuli vähennettyä ihan huolella, molemmat Ranget lähti maailmalle, V6 C8 sai ajokiellon niin sen korvaa jatkossa “mopokoneinen” C8. 4×4 Dyane on edelleen nosturilla, takaperästä laskin öljyt pois, mutta siihen on jämähtänyt vetarinkumien vaihto ja täyttöpropun uudelleenasemointi. Uudelleenherätelty harraste eli “radiohäirittävät” helikopterit, nekin ovat olleet maassa sen pari kuukautta. Ihan ei lääkekokeilu onnistunut, lähti kyllä kivut, eikä tullut telottua itteensä, kun sivuvaikutuksena oli että nukkuu jatkuvasti eikä sillä hetkellä mitä hereillä on saa tehtyä mitään. Onneksi alkaa sivuoireet hiljalleen poistua, mutta ei tässä vielä entisellään olla, vaan oikeaan suuntaan tuntuu menevän kun hiljalleen alkaa taas kiinnostaa asiat…
Talvea varten pitäisi varautua vielä, katos purkaa pihasta, niputtaa Dyane takaisin käyttöön, kasvihuonetta varustella talven koitoksiin jne, purkaa C-kasia että saa kourakyydin sille tilata, pihaan kulkeutunut Valmet 20 laitella käyntikuntoon jotta saa lumia töniä yms yms…
Kiitos. Just tuo. Mitenkähän en sitä löytänyt..?
Oliko kesäkuuta viimeiset jutut siellä, jostain syystä ei löytynyt kun viimeisimpiä viestiketjuja selasi…
Hiljaista on taas ollut näköhavaintojen kanssa, mutta tänään oli iloinen yllätys samaan suuntaan matkalla. Oranssi Acadiane, olikohan kilvessä ainakin J ja O muut merkit unohtui tyystin. Semmoinen neliskanttinen kilpi. Puutavaraa kyydissä, vauhti vallan maltillista, äkkiä keräsi jonoa perään. Jäin sitten siihen taakse, semmoisen matkan päähän “puskuriksi” että hätäisemmät mahtui meidän väliin jos ei rahkeet molempien ohitteluun riittäneet, Tampereelta Orivettä kohti, olinkohan jotain parikymmentä kilometriä siinä perässä. Joo, sillä punaisella C-kasilla olin liikkeellä, Acadianen kuskia en tunnistanut…
