Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Jiipee teki ihan oikean diagnoosin, se että ryypyllä nypytys katoaa, niin sehän kertoo vaan että laihalla oli ilman ryyppyä…
Se ettei seokset enää oikeat ole, on monen tekijän summa. Suurimpana tämä nykykura, mitä bensan nimikkeellä myydään, se on aivan laimeaa kamaa verrattuna siihen mille kaasari on säädetty ja suunniteltu 50 vuotta sitten. Rikastaa pitää, ja tyhjäkäyntisuuttimella selviää karkeasti 75-85% kaasun alueesta yksikurkkuisessa, pääsuutin sitten vaikuttaa enemmän sinne täyskaasun suunnalle…
Niin, ja tankkaathan ysikasia? Se auttaa vähän, ja monen testaamana sitä kuluu sen verran vähemmän että tulee kalliimpi aine edullisemmaksi. Mielenkiinnosta on tullut kokeiltua kaikilla kotoa löytyvillä laitteilla, ysivitonen on ylivoimaisesti p*skinta kuraa mitä on tarjolla, ysivitosella kehrää paljon mukavammin, pienkonebensalla etenkin 60-70 -lukuiset löytää kaiken voimansa käyttöön. Kohteita siis 50-luvun Jacobsen -ruohopuimurista 2000 -alun C-kaseihin, ruiskua ja kaasaria, kaikista saa eniten iloa oikealla polttoaineella eikä millekään ysivitonen kunnolla sovi…
Puslahan tulee helposti tuolta pois, jos vaihtamaan ryhdyt. Vaseliinia kolo lähes täyteen, sopivalla tapilla/pultilla/tms joka mahtuu puslan sisään, työntää vaseliinin avulla puslan pois, voi tarvita pientä houkuttelua kevyellä naputtelulla vasaralla siihen tapin päähän…
Kampiakselin stefa näyttää hyvinkin semmoiselta mikä kaverilta vaihdettiin pois. Pari vuotta kesti ajoa, halvin versio aiheesta stefa Cassiksen kautta, kovettui aivan kivikovaksi ja ilmeisesti vähän kutistuikin kovettuessaan kun omin päin liikkui kohti vauhtipyörää kiillottaen siihenkin kirkkaan alueen. Seilasi stefa siis pesässään edestakaisin kampikammiopaineen vaihdellessa, ja tuli sieltä öljyäkin ihan riesaksi asti ulos… Sitroselta uusi tilalle, joka oli sopivan tiukka paikkaansa, eikä enää sen kanssa sotkeunut paikkoja ollenkaan… Oli sille vähän kalliimmalle hinnalle kyllä katetta tuossa, ei kannattanut säästää kun piti erikseen ostaa se halpa ja hyvä…
Nelkkuun ei ole kuin yhtä korkeutta. Kutosissa ja 652 Visassa on kahta versiota, asetelman kiinnitys tasajaolla tai kolmessa kahden ryhmässä, ensinmainitussa kytkin syvällä vauhtipyörän sisällä ja asetelman kiinnitys “ylhäällä”, jälkimmäisessä enempi pinnassa asetelman kiinnityksen kanssa samassa tasossa… On myös huomattava painoero, vanha painaa kuin synti uudempaan verrattuna…
Mutta kuten sanottua, Nelkkuun on alkujaan vain se yksi vaihtoehto, käpäläkytkin, ja sille korvaavaksi on kalvojousella varustettu uudemman näköinen mutta sopii käpäläkytkimen tilalle…
Se ET on tosiaan eri, ja siksi vanne tulee sisemmäksi. Eräs harrastaja tekaisi laipat vanteen ja navan väliin, jotta sai vanteen oikeaan paikkaan napaan nähden, samalla piti tehdä pitemmät vaarnat pyöränpulteille. Onnistui noinkin, ja noin tehden jopa suikkalakkia miellyttävä ratkaisu…
Pitäisikin taas mitata vanteen ET yms, joskus niitä mittasin mutta tulokset on sitten jossakin muualla kuin paikassa mistä ne löytäisin…
Pulttijako sama, taakse menee semmoisenaan, edessä ottaa kiinni raidetankoon. Joku on siirtänyt vanteen keskiötä, siten että vanne tulee ulommaksi, toinen on porannut raidetangon “pyörän pään vänkkyrään” eli ohjausvarteen uudet reiät että menee tanko vähän edemmäksi, onnekkaat ovat löytäneet Ami Superin ohjausvarret…
Kokeilematta on sorvata 6mm paksut holkit siten että vetarin laippa tulee sen 6mm kauemmaksi laakerista, vetarissa pitäisi pituutta riittää tuon verran, tuohon omaan kohteeseen vaan kun pitää tehdä neljä niitä holkkeja ja tekijällä on “pikkasen pitkät” toimitusajat kun muun opetuksen ohella satunnaisesti opettelee sorvaamista…
Testattu, toimii. Olikin vähän helpompi ratkaisu testipenkin suhteen, kun muisti että tallista löytyy pyöväspora portaattomalla nopeussäädöllä. Vaikkakin hitaammaksi olisin toivonut matalia kierroksia, mutta kaikkea ei aina vaan saa…
Tuota kierroslukua kun tarkastelee, niin pitää muistaa jotta moottorin käyntikierroksiin nähden tuossa mennään tuplavauhtia. Kun nokka pyörii sen puolet kammen nopeudesta…
Strobolla katsoin että ennakot säätyy jokseenkin järkevästi, vaan ei tuolla matalan pään kierrosluvulla olla lähelläkään tyhjäkäyntiä eli vasta kun sammuttaa/käynnistää poran, ennakot käy siellä starttialueellakin…
Semmoista seitsemän millin kipinää tekee helposti, jäi kokeilematta paljonko enimmillään hyppäisi. Puolakin vanha, käytetty, varapuolana mukana vuosia pyörinyt yksilö, eikä tuo pikkuakkukaan tainnut edes täysi olla…
Hyvä että vika löytyi ja että korjaus etenee. Ja nyt kun saat uutta laakeria laatikkoon, niin varmasti hiljeneekin, ja toinen kun tuo lukitus nyt tulee taas kiinni niin kakkos-kolmosvaihteen tuntumastakin tullee selkeämpi…
Muutama kuva talliin saapuneesta tapauksesta, jumissa oli mutta vaihteeksi uudella tavalla..:
Tämä tuli vastaan, kun irrotti siirtotangot pois. Näkyy jo hieman epämääräisyyttä, eli ei ole ihan linjassaan tuo kytkinakselin pää..?
Mikäs se sieltä pilkistää? Kuulat sattuneet enemmän samalle reunalle, ja yksi on yrittänyt löytää reitin uloskin. Ja on muuten vieläkin jumissa, ei pyöri mihinkään eli ahdistaa tuon laakerin vikaantuminen edelleen…
Ja joo, oli renkaan lukitus tässäkin irti, sitäkään ei nähnyt ennenkuin sai osat irti, oli vielä vähän rengas paikallaan mutta herkästi pyöri auki…
Vissiin ollut kytkinakselin laakeri jo tovin huonona, kun on tämäkin akselin pää tämmöiseksi samentunut? Tähän kyllä löytyy onneksi ehjä osa kiiltävällä laakeripinnalla, eniten vaan jännittää kytkinakselin sisältä löytyvä vastapuoli…
Pihalla siirrellessä oli kuulemma jumittanut tämä. Mitähän olisi tapahtnut jos kuula olisivat halunneet vauhdissa lähteä uusille reiteille..? Iloisen ropinan ainakin olisi pitänyt öljyjä pois laskiessa, ainakin Nelkusta mahtuu nuo kuulat poistumaan ilman ahdistusta, muissa on vähän ahtaampi väli mistä pitäisi mennä. Meinaan kun kertaallen kävi itselle semmoinen hauska, kun kuvittelin Nelkun askin parantuvan öljyjä vaihtamalla, kuulia tuli kasa öljyn mukana juurikin tuosta laakerista, harvan verkon läpi suodatettiin öljyt takaisin askiin ja ajelin vaihtamaan ehjempää tilalle, isommin repimättä kaasun kanssa. Tuolloin muutamana talvena oli talvikäytössä Nelkun aski Kutosen koneen kanssa…
Vaihteeksi tuli yksi yks-kaks-kolmonen käymään. Toimiva, ei ihan uusimmasta päästä, mutta tuli toive katsoa sisään ja tehdä ennakoiva korjaus. Muutama kuva aiheesta, lopussa jotain selitystäkin…
Tässä ennen kajoamista korttiin. Iso keltainen mötikkä, on 0,22uF konkka, näitä on kuulemma irtoillut toisinaan. Tässäkin oli toinen piuha melkein irti, sormella kun tökkäsi niin irtosi. Irrotessaan kipinä heikkenee, ja osaa rikkoa muutakin mennessään…
Tässä tämä sarjavastus kuvassa, tulitikun pään kokoinen pintaliitosvastus. Lämmenneen/tummuneen oloinen, olisi saattanut kestääkin mutta kokeillaan vähentää riskiä vikaantumisesta, eli irrotin mokoman…
…ja korvasin tuommoisella muutaman watin vastuksella. Mahtuu maapiuhan juottamaan just tuohon levyn maatason reunaan, kuoressa viisto kevennys sopivasti, toisen piuhan saa tukevasti kytkintransistorin jalkaan juotettua. Tuskin tästä ainakaan menee…
Kortin kiinnitysruuvit eivät kovin kireällä olleet, ja hieman vaikutti kipinöineen ruuvien lähistöltä korttikin, tässäkin semmoinen mitä ei ehkä ole kunnolla otettu huomioon suunnittelussa. Kaikki puolan virta kulkee kortilta kuoreen, ja vain puristusliitoksella joka edellyttää että nuo ruuvit ovat kireällä. Kipinöinti tuossakin välissä lisää riskiä vikaantumiselle, ja tarpeeksi löystyessään lopettaa kyllä etenemisenkin kun sytkä ei saakaan enää maata…
Alustavasti testatessa toimii, pitää vielä kiinnittää johonkin telineeseen jossa pääsee pyörittämään magneetteja eli testata varmemmin. Sattuneesta syystä kun löytyy nokan päästä kiinnike, mihin keskipakopainot ja 123:n kanssa magneetit kiinnittyy, kun vaan sen saa vaikka akkuporaan kiinni niin eiköhän siitä tilapäinen testipenkki taas syntyne…
Kiitos hyvistä vinkeistä.
Taitaa olla viisainta ottaa laatyikko pois nokalta. Olen muutaman kerran koettanut saada kolmosen vapaalle siirtopuikon päästä vipuamalla, mutta ei onnistu, siirtäjä menee vapaata kohti, samalla liikkuu myös 1-pakki -paketti. Tuntuu kuin ne olisivat yhtä puuta
Tuoreita kokemuksia aiheesta lähipäiviltä…
Vastaavat oireet, kävin katsomassa vielä vaihteisto paikallaan jos vaikka saisi osat asettumaan paikoilleen. Aikamme pyöriteltiin, ja lopulta lähinnä päitämme, ei halunnut osat lähteä oikeille suunnille ollenkaan. Kolmonen tukevasti päällä, ykkös-pakki -osat liiku mihinkään…
No, seuraavana päivänä vaihteisto olikin irti, ja suoritti siirtymän kotitalliin. Noin tuntia myöhemmin oli takaisin nipussa ja toimivana, eli vähemmässä ajassa mitä paikallaan ihmeteltiin. Siirtotangot kun otti pois edestä, niin näkyi että kakkos-kolmos kytkentäholkki oli päästänyt ykkös-kakkos kytkentäpakan taakseen, ja synkronikynnet sopivasti urien väliin siten että ei auennut ennenkuin oli siirtohaarukat poissa jolloin osat pääsi vielä vähän vapaammin liikkumaan, ja samalla näki paremmin missä mennään. Oli tuossakin tapauksessa lukittu lisää tehtaankin jälkeen, mutta silti oli päässyt irtoamaan. Nyt on lukittu vielä lisää, pistepuikolla vähän joka uran kohdalta, toivoa sopii että nyt alkaisi pysymään…
Ja joo, on kyllä enemmän kuin kertaluokkaa helpompi pöydällä, kuin keulalla ollessaan…
Näitä nyt tuntuu ilmenevän suhteettoman tiheästi. Alta pariin viikkoon talliin tupsahti yksi vaihteisto, joka oli jumittunut pihassa siirrellessä. On siitäkin kyseinen lukitus aika löysässä, mutta tällä kertaa jumituksen, aivan totaalisen, syynä on kytkinakselin laakerin kuulahäkin hajoaminen, kuulat yhdellä laidalla ja akseli sivussa keskilinjastaan. Vähän semmoista jälkeä on paljastunut että olisi ko. laakeri ollut jo tovin hieman huonona, mutta selvinnee kun kurkistaa syvemmälle…
Mikä näitä nyt sitten on lähtenyt aukomaan, sanoisiko että reippaasti tiheämmin kuin sillon kun aktiivikäytössä kulkimet enemmälti oli? Huonoa tuuria, vai sitä että on totuttu nykyautojen vaihteistojen sulavaan toimintaan ja ei malteta siirtää sitä kepakkoa rauhallisesti? Eikä malteta peruuttaessa pysähtyä kun on jo eteenpäinmenovaihdetta menossa pesään..? Tämä lukitusjuttu on tämän askin tyyppivika, ei mikään ominaisuus, joka korostuu mitä uudemmasta askista on kyse. Ei näitä Nelkuista auennut juurikaan, vaikka niitä pitikin käskyttää vaihteen osalta paljon rankemmin, Kutosen askien lukitukset on kyllä rumasti hentosemmat mitä Nelkuista on löytynyt…
Korpilahti on vissiin vähän matkassa Pirkanmaalta, mutta täällä onnistuu…
Jokunen Sätkän rengas(kin) on tullut tasapainotettua, eräälle kaverille rengasliikkeen yritysten jälkeenkin kun jäi heiltä täristämään tietyissä nopeuksissa, loppui ne tärinät siihen kun pyöräytettiin painot kohdilleen. Ei niihin isoja määriä tarvinnut, mutta enemmän mitä “wanhaan hywään aicaan” jolloin taisi olla parempilaatuista tuotanto kuin nykyään…
Tuossa ohjainlaitteena MaxxEcu Mini, jota näkyy saatavan karvan yli kuuteen sataan, johtosarjan kanssa vajaa seitsemän satkua. Valmiita sarjoja (muunmerkkisiin) kahden tonnin kahtapuolta. Mitään kuvia en löytänyt miten on Sätkään sovellettu, ehkä niitä tulee joskus..? Monenlaista sarjaa moneen muuhun oli tarjolla, yllättävän yleinen ratkaisuna näkyy olevan “monopoint” eli kaasarin tilalle heitetään läppärunko missä yksi suutin. Tällöin pyttyjen välistä seosta ei käytännössä saa kunnolla kontrolloitu/säädettyä, toisaalta eipä kaasarikaan pyttyjä näissä erottele ja harvassa on kaasarin kurkku/pytty kuten vaikka Sm:ssä…
Hyvä että tämmöistäkin tulee, vaan paljonko näitä sitten nykymaailmaan saa menemään? Kun tuntuu tuolla “isossa maailmassakin” menevän suuntaus siihen että “vain alkuperäinen on hyväksyttävää”, se mikä on oleellisesti kuulunut sätkätouhuun eli personointi ja kaikenlainen rakentelu, saattaa hyvinkin olla äkkiä katoava luonnonvara. Siispä suosittelen, niitä joita rakentelu kiinnostaa, rakennelkaa vielä kun on sen aika. Se ettei jokaisella olekaan museokuntoinen alkuperäinen, ei ole semmoisten omistajilta mitenkään pois. Onneksi omalleen saa nykyään vielä tehdä likipitäen mitä haluaa…
Muutama Nyytinen taaksepäin, oli tarinaa Rampen ruiskusta, taitaa olla tuorein liikkuva rakentelu, jossa oli käytetty Speeduinon ohjainta. Hyvin vastaavantyylistä on se ympäristö, kuin se mitä Megaaquirt oli alkujaan, ja josta on lähtöisin ymmärtääkseni myös MaxxEcun tuotteet. Ikävänä noissa taas pidän sitä että halutaan myydä valmis purkki kaikille, eri ohjelma ja johtosarja sitten mallista riippuen, pahimmillaan ns. pohjakartta sisällä millä koneen saa käyntiin. Jää oleellinen oppiminen tapahtumatta koko systeemistä, kun ei tarvitse miettiä miksi mikäkin käyttäytyy ja miten kaikki toimii. Eikä kasvava hinnoittelu myöskään ole harrastajan kannalta kivaa, silloin 15 vuotta sitten kun tuli eka Mega hankittua, rakennussarjaa sai kaupasta 140€ hintaan, ja oli yleisesti hyväksyttävää suunnitella ja tehdä itse oma piirikorttiversionsa. Nykyään Megan kanssa on valmistajan kautta jyrkkä vastustus tällaiseen, MsExtran foorumille saa pysyvän bannauksen jos erehtyy näyttämään kuvan omavalmistepiirilevystä, ja nykyään on lisenssiehdoissakin semmoinen maininta ettei prosua saisi laittaa mihinkään muuhun kuin “virallisesti hyväksyttyyn” piirilevyyn kiinni. Entäs tämmöinen fossiili, joka on hankkinut prossuja yms aikaan kun lisenssissä ei tuommoista mainintaa ollut? Ei vaan uskalla edes kysyä suhtautumista, kun oletan että “häkki heilahtaa” siellä foorumilla jos tuommoista menee kirjailemaan…
Plug’n’pray, se on nykysuuntaus ruiskuissakin. Ja kun on asennettu, niin sitten autotunella säätöihin. On toki helppoa, jos vertaa siihen että ihan itte piti etsiä komponentit, miettiä miten ne sai imusarjaan kiinni, johtosarjan sai tekaista ihan alusta asti itte, ja aloittaa säätämisen yrityksen, erehdyksen kautta logia tulkitsemalla jne. Tiedä sitten kumpi tapa on se parempi, mutta veikkaan että kummallekin löytyy kannattajansa. Toisia kiinnostaa värkätä itte, toiset ostaa valmista kaupasta ja toivoo parasta toiminnalle…
PS. Jossian päin tätäkin blogia (ei. tämä ei ole foorumi) on tarinaa ruiskuksi muuttumisesta ja säätämisestä, saas nähdä jaksanko etsiä esille kun etsiminen on hitusen työlästä tällä alustalla…
Joo, nuo mainitut maaviat osaa kyllä sotkea latauksen myös. Laturissa tuskin on vikaa, kun lataa liikaakin, vika jää siis säätimeen tai muualle sähköihin…
Liiaksi en luottaisi siihen alkuperäiseen mittariin, on niin suuntaa antava kuin vain voi olla. Yleismittarilla saa selkeämmin vikapaikkaa haettua. Maadoitukset vaihteistosta akkuun, koriin, johtosarjan maalenkki jne säätimen maadoituksen lisäksi. Sekä Kaapelimiehen mainitsema virtalukko, jääkö sinne jännitettä. Aina tutkittava pätkä kerrallaan, esimerkkinä maadoitus moottorin eli vaihteiston ja akun välitä, mittarin toinen piuha vaihteiston kuoreen ja toinen piuha akun miinusnapaan. Ei pitäisi koneen käydessä näkyä vakiolaturin tehoilla montaakaan (kymmentä) millivolttia. Samaten se virtalukko, siitä saa suuntaa sitenkin mitaten että mittarin toinen piuha akun plussaan ja toinen puolan plusjohtoon/säätimen syöttöön, ei tässäkään saisi näkyä just mitään jännitteitä…
Vaan jos kaikki on kunnossa, niin sitten taitaa jäädä enää säätäjän vikaantuminen jäljelle. Ja se ainoa sulake, jonka kautta kulkee sähköjä virtalukon kautta pyyhkijöille, vilkuille ja sille lataussäätimelle, tähänkin sulakkeeseen jos on kehittynyt jännitehäviötä, niin sekin kyllä osaa sekottaa latausta(kin)…
Piti ihan kuva etsiä Burtonin sivuilta, että pääsi käsitykseen mahdollisesta sisällöstä. Elektroninen laite, todennäköisesti ei säätöä ole rakennettu, ja jos lataa täysillä niin ei ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa. Säädin itsessään sisältä rikki, joku komponentti pettänyt, tai säädin ei saa kunnolla maata. Tarkista ensin maadoitusruuvin tilanne, jos on hapettumaa tai huonoa kontaktia, niin se tuppaa elektronisen säätäjän kanssa tekemään tuollaista…
On kyllä katoavaista tämmöistenkin osien saatavuus. Ja sitä kautta laatukin tuntuu katoavan. Eikä se tunnu haittaavan, kun vähiin tuntuu ajotkin jäävän, kestää oletetun takuuajan ja vähän yli, vaikkei kilometreissä edes sitä mitä ennen vuoteen ajeltiin…
Onkos tämän selvittely vielä edennyt? Muistelin (maininneeni tässäkin ketjussa, mutta enpäs ollutkaan) ennenkin vastaavaan törmänneeni, eli jumittuneeseen mutta sennäköiseen että kaikki olisikin oikeilla paikoillaan, ja silti kolmonen sujuvasti kytkeytyneenä. Aikansa kun viestejä kaivoi, niin tuommoinen tuli vastaan..:
Pitää kyllä kuun asennot ja muutkin olla aika höpelösti, että saa osat ensin kiertymään auki, hyppäämään väärään järjestykseen ja vielä kiertymään takaisin kiinni. Enkä varmasti uskoisi, jos joku semmoista tulisi esittämään vaan kun on joskus hieman ihmetelty (kuvan päiväys vuodelta 2006, ratkaisu reilu vuosikymmen myöhemmin) niin pakko kai se on uskoa mitä on omin silmin ja näpein kohdannut…
Veikkaan että nyt kysytyssä, ja tuossa linkin tarinassa mainittu Jojensuulainen tapaus, ovat hyvinkin vastaavia. Ja joo, oli vallan haastava, ahdasta, huono asento metsästää osien asentoja, asentaja jumissa ja väsynyt sekä matkaan lähtevä kuski pienten lasten kanssa huolta aiheuttamassa. Mutta “pikkupatentilla” vain kolmosvaihteella kotiin asti ongelmitta kuitenkin pääsivät tuolloin… Ja jos en väärin muista, niin kyllä sekin aski akanaan palautui ajoon, kun pääsi irrallaan osat palauttamaan oikeaan järjestykseen. Olisi sen ehkä paikallaankin saanut tehtyä, mutta kun aikaa oli tärvelty jo tunteja, sekä kotimatkaa oli vielä enemmän edessä, niin jäi tuolloin “pikkupatentin” varaan…
Nimim. “mä mikään utelias ole, vaan tiedonhaluinen”
..jep, kustannukset ei päätä huimaa kunhan pitää normirekisterissä..
liikennevakuutus 6,41€ / kk
verot 18,74€ / kk
——————————
yht. 24,74€ / kkMitäs se mahtoikaan olla museorekisteröidyssä ?
Jossain vaiheessa elämää, vakuutus oli noin 30€/vuosi. Ei käyttömaksua eli sen pari satkua vuodessa vähemmän. Niin, ja tosiaan katsastus kerran neljään vuoteen…
Mutta, tuo rajaa sitten vakiosta muutetut pois. Eli ei sovellu yhteenkään kotipihasta löytyvään ajopeliin. Vaikka Wanhus-Tiinankin kohdalla tulee aika yhtenään kysymyksiä museorekisteristä, ne mustat kilvet hämää nykyihmistä, etenkin kun alkaa M-kirjaimella oltuaan Mikkelin läänissä uutena…
museorekisteröinnissä on puolensa, mutta sitä en sulata että tarkastajien (ja aika suuren yleisönkin) mielestä pitää olla jopa parempia kuin uutena. Menkääpä johonkin museoon, ja kysykää siellä intendentiltä että “miten ne museoesineet voi olla esillä, noin kuluneina”…
