Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Olen vielä aika nuori rättäristi. Ikää ei ole kuin vasta vähän yli kahdenkymmenen. 2cv:llä olen ajanut tulevana kesänä yhteensä kolme vuotta. Omalla rättärillä suurimman osan tuosta ajasta, eikä ajot rajoitu vain kesään. Ostettuani oman 2cv:n vuonna 2013, on tuo ajoneuvo pysynyt toimestani ympärivuotisessa ajossa siitä lähtien. Arkiajossa kertyy suurin osa vuoden ajokilometreistä. Toki myös ympäri vuoden tulee tehtyä huviretkiäkin, lähinnä maakunnassa tutuilla alueilla. Vaellusretkiäkin on tullut tehtyä 2cv-kyydillä maakunnan luontokohteisiin. 2cv on minulla ainoana kulkuneuvona kaikissa tilanteissa, missä autoa tarvitaan. Arkiajoa ja asiointia, matkailua ja retkiä 2cv-kyydillä nauttien samalla mukavasta kyydistä, hienoista maisemista ja matkan varrella olevista nähtävyyksistä. Reissuun otan sitten aina sen taiteltavan paperisen tiekartan mukaan. Monesti katson kotona ennen lähtöä netin karttapalvelusta reittejä ja kirjoitan niitä sitten ylös matkasuunnitelmaani. Sitten matkalla seuraan muistiinpanoihin kirjaamiani reittejä kartalta. Ei ole tullut nettiä tai GPS-paikanninta ikävä retkilläni. Tähän mennessä olen aina löytänyt perille, lyhemmän tai pidemmän reitin kautta.
Mainitaan vielä eräs tekninen päivityskokeilu syksyltä 2015. Tämän 2cv:n kanssa oli käynnistysongelmia koko sen ajan, mitä se on ollut minun omistuksessani. Oireet viittasivat huonoon bensansaantiin. Luulimme vian olevan bensapumpussa, jonka sitten vaihdoimme tuliterän uuteen syksyllä 2013. Silti ongelmat jatkuivat entisenlaisina. 2015 syksyllä kokeilimme sitten sähköistä bensapumppua, jonka oli uusi ja käyttämätön. Pumppu oli kuitenkin lojunut käyttämättä muutaman vuoden ajan. Hetken aikaa sähköpumppu toimikin ja bensa kulki. Sitten pumppu mykistyi. Syytä emme tiedä, mutta pumppu ei lähtenyt pumppaamaan enää. Tämä tapahtui enintään viikon käyttökokeilun jälkeen. Kytkimme paikallaan olleen mekaanisen bensapumpun takaisin ja purimme sähköpumpun pois. Tutkimme bensalinjastoa, ja takapenkin alla olevasta tarkistusluukusta näkyi tankin päältä lähtevän letkunpätkän olevan halki. Siinä oli syy koko ongelmaan. Erikoista, että emme keksineet aiemmin katsoa tuota. Sen sijaan kokeilimme korjata kaikkea muuta ensin. Letkun vaihtamisen jälkeen mekaaninen pumppu toi bensaa kaasuttimeen aivan normaalisti. Ongelma ratkesi lopulta. Mielenkiintoisena lisätietona kerrotaan vielä, että tässä minun wanhus-2cv:ssä on uudempi tankki, eli bensamittarin anturi on. Miksipä en sitten asentaisi joskus polttoainemittaria? Siitä olisi apua kiireisessä arkiajossa, kun ei aina muista tai ehdi tarkistaa tankin täyttöaukosta sillä pitkällä mittatikulla bensan määrää. Näiden melkein kolmen vuoden aikana minulta on loppunut bensa tien päällä harvemmin, ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Viimeisin tapaus oli viime joulukuussa. Bensamittari olisi kätevä niin arkiajossa kuin pidemmilläkin matkoilla.
Kerronpa tässä vähän tämän projektin kuulumisia. Sitten viime kirjoitukseni on tapahtunut paljon edistymistä, takapakkia ja taas edistymistä. Kesällä 2015 sain takapuskurin laitettua paikalleen. Oikaisin puskuria sen mitä sain vähillä työvälineillä tehtyä, joskin pahin monttu jäi näkyviin. En saanut sitä oiottua, koska puskuri on putkimainen ontelorakenne ja siihen olisi pitänyt varmaan tehdä reikä sisäpuolelle, jotta saisi hakattua lommoa ulospäin. Jäi tekemättä ja muutenkin kunnostan tätä autoa sillä mielellä, että ikä, eletty elämä ja pienet kolhut saavat näkyä. Näyttelyautoa tästä ei minun elinaikana tehdä, vaan se on arkinen käyttöauto. Pienen suoristamisen jälkeen hioin puskurin peltikirkkaaksi ja maalasin Motipin harmaalla akryylipohjamaalilla. Tämä maali jätti hyvän ja kestävän silkkimatan pinnan. Sävy ei ole sama, mitä mm. etupuskurissa ja vanteissa on, mutta tarkoitus on maalata puskuri oikealla sävyllä myöhemmin. Tärkeintä oli saada puskuri kiinni paikalleen.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/puskuria_zpsru8y8qke.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/puskuria_zpsru8y8qke.jpg[/IMG][/URL]
Syksyllä 2015 tuli aihetta pieneen remonttiin pellin alla. Moottori oli alkanut pitkin kesää tiputella pieniä öljypisaroita. Öljyhävikki ei ollut suurta, mutta silti halusin ongelman tutkittavan, ettei vain pahenisi. Kävi ilmi, että öljynlauhduttimen vasemman putken juotos oli pettänyt ja sieltä valui öljyä pienenä norona. Jäähdytysropeli heitti öljyä moottorin päälle ja konepellin sisäpuolelle. Tuulilasillekin tuli pitkällä ajalla hieman öljysumua. Isäni kanssa aloimme korjata vuotoa. Ehjää osaa ei löytynyt, ainoa varastoista löytynyt öljynlauhdutin oli pahemmassa kunnossa kuin vanha. Päädyttiin korjaamaan se koneessa alun perin kiinni ollut osa. Isäni juotti putken takaisin kiinni lauhduttimeen ja laitoimme koneen kasaan. Enää ei vuotanut öljyä, ja vanhat öljyroiskeet siivottiin pois niin hyvin kuin saatiin.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/remonttiataas_zpsukdqga52.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/remonttiataas_zpsukdqga52.jpg[/IMG][/URL]
Talvella 2015 tehtiin kaksi tekniikkaan liittyvää korjaustyörupeamaa. Katsastusaika läheni Joulukuussa, ja valomysteeri oli ratkaistava ennen konttorille menoa. Taustalla oli keväällä 2015 sattunut pieni oikosulku konetilassa, missä kahden valojohdon eristeet olivat vaurioituneet. Johdot ottivat oikosulkua öljykorkista. Tuolloin havahduin valokatkaisijasta nousevaan savuun, ja väänsin välittömästi valot pois päältä ja virrat pois virtalukosta. Tutkimukset paljastivat, että oikosulku oli käräyttänyt valojohtoja reilusti yli metrin matkalta yhteensä. Toinen oikosulusta kärsinyt johto oli palanut tai katkennut poikki. Valokatkaisijan sisältä yksi sellainen kosketin/kieli oli taipunut ja tummunut. Korjaustoimenpiteinä vaihdoin itse tarvittavalta pituudelta uutta johtoa, väänsin sen taipuneen kielen oikeaan asentoon ja valot näyttivät toimivan. Oli kesä, joten tarvitsin vain lähivaloja ajossa. Pian kävi ilmi, etteivät kauko- ja parkkivalot toimineet ollenkaan. Siitä päästäänkin talven valoremonttiin.
Joulukuussa 2015 aloimme setäni kanssa tutkia ongelmaa. Olin vaihtanut valokatkaisijan kuluneen sisusosan, sen mikä on valoviiksessä kiinni, ehjään vastaavaan osaan. Sekään ei auttanut. Mittailimme johtoja ja etsimme sieltä syytä valojen toimimattomuuteen. Sitten setäni keksi, että entä jos vaihtaisimme valokatkaisijan pohjankin, koska oikosulku oli saattanut vauroittaa sitä. Vaihdoimme katkaisijan pohjan käytettyyn varaosaan, joka oli parempikuntoisen näköinen jo ulkoisestikin. Yllättäen valot toimivat sen jälkeen täydellisesti. Vika oli kuin olikin valokatkaisijan pohjassa. Tyytyväisenä päätin viedä autoni katsastettavaksi.
Konttorilla meni muuten hyvin, mutta jarruista tuli sanomista. Kuskin puolen takajarru ei toiminut ollenkaan. Lisäksi käsijarrukahva oli liian jäykkä. Ajoin takaisin kotiin, ja aloimme isäni kanssa tutkia jarruja. Jarru vaikutti ehjältä, ja laitoimme sen takaisin kasaan. Voitelin käsijarrukahvan liukupinnan ja sehän liikkui sen jälkeen kuin rasvattu. Ei kun takaisin konttorille ja uusi yritys. Vieläkään ei onnistanut. Menimme takaisin kotitalolle ja isä teki perusteellisen jarruremontin. Kengät irti ja vaihtoon, tarkka paikkojen puhdistaminen ja herkistely. Toisen puolenkin takajarrussa ilmeni ongelmia jarrujen koettelussa pihamaalla, ja sekin piti avata ja korjata. Sieltäpä olikin jarrujenkien vetojousi poikki ja palasina. Isä vaihtoi ehjän tilalle ja jarrut saivat silläkin puolella perusteellisen huollon osakseen. Kolmannella kerralla onnisti, ja katsastusmies kehui onnistunutta remottiamme. Oli huojentavaa kaiken sen remppaamisen jälkeen saada taas vuosi ajoaikaa ja kiva lähteä konttorilta kehujen kera kohti kotia.
Kuva jarrumittauksen tuloksista kolmannelta katsastusyritykseltä joulukuussa 2015.
[URL=http://s290.photobucket.com/user/pistoraide2008/media/Sitikkakuvia/jarrumittaus_zpsqqbeqzc1.jpg.html][IMG]http://i290.photobucket.com/albums/ll274/pistoraide2008/Sitikkakuvia/jarrumittaus_zpsqqbeqzc1.jpg[/IMG][/URL]Meillä Kontiolahdella tällä viikolla oli -30 pakkasasteen tuntumassa. Ei tullut kokeiltua 2cv:n käyntiinlähtöä noilla lämpötiloilla, kun ei ole moottorinlämmitintä tai mitään muuta lämmityslaitetta, eikä tolppapaikkaakaan ole. Tänään -17 astetta ja hyvin lähti wanhus kylmänä käyntiin. Käynnistys ryyppy auki lyhyillä starttauksilla, ja välillä pientä taukoa ettei akku tyhjene yhtä soittoa sahatessa. Ryypyllä startatessa ja kaasua sopivasti pumppaamalla alkoi hörähdellä, kunnes lähti käyntiin. Virta riitti akussa sopivasti. Pienillä kierroksilla moottorin lämmitys ja kun kone pysyi itsestään käynnissä, saatoin mennä ulos ikkunoita raaputtamaan. Kylläpä pakkashuurujää on kovaa tavaraa. Saa ihan tosissaan raapata. Mutta hyvin meni, ennen lähtöä kannattaa varata aikaa näihin em. toimenpiteisiin, jotta ehtii sitten ajoissa perille. Kauppareissu suoritettu puolenpäivän aikaan, ja kyllä oli ihmiset ihmeissään tuolla liikenteessä kun vanhalla 2cv:llä ajelin. Tuulilasin lämpimän ilman puhallus toimii ihan kohtuu hyvin, vähän jäätä jättää reunoille mutta näkymä ulos on riittävän hyvä. Puhalluksen tehoa voisi parantaa erillisellä sähköpuhaltimella, ehkä sitten joskus laitan sellaisen. Jäähdytysropelli puhaltaa tyydyttävästi ilmaa tuulilasille ja jalkatilaan. Lämmintä se ei ole, ehkä haaleaa. Mutta pitää tuulilasin sulana, eli toimii tarpeeksi hyvin. Talviajosta on nyt kokemuksia vuodesta 2013 lähtien, ja aion jatkaa vastakin 2cv:lläni ajoa ympäri vuoden.
Etulokareihin täytyi tehdä uudet roiskeläpät vanhojen rikkinäisten tilalle. Suunnittelin uusista eri malliset, kuin vanhat. Uudet roiskeläpät ovat hieman vanhoja lyhyemmät ja leveämmät. Nyt roiskeläppä yltää auton alle, kuten kuvasta näkyy. Kiinnitys suurikantaisilla pop-niiteillä ja vielä isot aluslaatat alle. Jospa ne eivät tuosta repeytyisi irti, kuten vanhoille oli käynyt. Vanhojen roiskeläppien kumi oli kovettunut ja kiinnitys petti vähitellen ja jouduin repimään ne pois siitä repsottamasta. Uusi kumi on vielä notkeaa, joten läpät joustavat tässä vaiheessa vielä sopivasti. Uusi läppämalli on osoittautunut oikein toimivaksi, sillä rapa ei roisku enää pitkin auton kylkiä.
Nyt kuljin alkaa olla koottuna. Vielä puuttuu mm. etulokarien roiskeläpät ja takapuskuri, jonka otin irti kunnostusta varten. Sisäpuolella olisi vielä jotain pientä maalattavaa ja etuovien oviverhoilujen asennus. Ovipaneelit ovat aivan alkuperäiset ja vanerin määrä on vuosien varrella kosteuden myötä vähentynyt, joten uusien tekeminen lienee tehtävälistalla. Etupenkin runkoa madallettiin viitisen senttiä, jotta tällainen pitkä mies kuin minä, näkisi kunnolla ulos. Koeajolla totesinkin madalluksen tuoneen toivottua parannusta näkymään. Loppuihan se selkä kyyryssä ajaminen. Ajomukavuus koheni huomattavasti. Meteli on edelleen yhtä kova kuin ennenkin, ja kuulosuojaimet päässä ajelin. Konepellin ja rintapellin äänieristys on suunnitteilla.
Tänään kävin vähän ajelulla ensi kertaa maalausremontin jälkeen. Olihan se mukavaa päästä taas oman ajopelin rattiin, kun viime viikon se oli osittain purettuna työn alla. Katto auki, kesä kun on ja säät kohdallaan. Uusi maali kiiltää komeasti auringossa.
Eilen aamulla alkoi ajopelin kasaus. Iltaan mennessä kaikki peltiosat olivat kiinni paikoillaan. Tässä pari kuvaa vastamaalatusta konepellistä ja ovesta. Kyllä kiiltää. Jos sitä tänään saisi viimeisteltyä kulkimen ajokuntoon.
Olemmekin kokeilleet tässä viikolla koritinaa pahimpiin lommoihin. Pari paikkaa olisi vielä tinauksen tarpeessa. Tänään täytyy vielä askarrella peltien parissa. Jospa sitä sitten pian saisi osat maalaukseen.
Toukokuussa aloitin sitten laajemman remontoinnin. Koko homma lähti konepellistä. Kaikki alumiiniset koristelistat on ruuvattu irti ja pellin hionta voi alkaa. Tarkoituksena on tässä vaiheessa maalata uudelleen vain konepelti, kaikki lokarit, etuovet sekä takaluukku. Muilta osin maalaus jäänee myöhempään ajankohtaan. Tämä siksi, ettei nyt vain pääsisi käymään niin että koko kuljin on kesän yli purettuna ja työn alla parhaaseen retkeily- ja ajeluaikaan. Remontti tehdään sillä mielellä, että yhtään kittiä ei laiteta ja pienet lommot eivät haittaa. Tarkoitus on saada kuljin ajoon kesäkuun alkuun mennessä. Saa nähdä, miten käy. Tänä päivänä kaikki peltiosat on suurin piirtein putsattu ja hiottu siisteiksi pinnoiltaan, joten pian päästäneen maalaamaan. Jotain pientä hiomista toki vielä täytyy tehdä ennen sitä.
Väliaikaiseksi konepelliksi tuli tämä.
Oman pellin putsaamisessa oli työtä kerrakseen. Onneksi paksu pakkelikerros lähti kittilastalla melko helpolla, kun ensin lämmitti hieman kuumailmapuhaltimella. Hämmästyttävän paljon pakkelia oli konepellissä. Paikoitellen 3-5 mm. Ja lommoja löytyi myös.
Lainapellin kanssa sitten ajeltiin vielä muutama päivä.
Lokasuojistakin on tässä jo maalit poistettu. Hitsattavaa löytyi lokarin kaaresta ja parista muustakin kohtaa.
Takana sisälokarit ovat hyvässä kunnossa. Ei ole ruostunut puhki.
Oma takaluukku kaipaa maalausta, joten tuuraajaksi tuli tämä 2cv6:n luukku.
Korvaavat peltiosat muuttavat kulkimen ilmettä hetkellisesti…
Etuovi apukuskin puolelta.
