jonsbudde

Vaihdoin tuon puslan pari vuotta sitten, ja sain sellaisen käsityksen, että laakeri ja pusla ovat muuten ihan vaihtoehtoisia, mutta päälle tuleva stefa ei ole täysin samanlainen. Ulko- ja sisämitta ovat samat, mutta syvyys (paksuus?) olisi aivan pikkuisen eri.

Pakkoliikehdinnän saa myös loppumaan niin, että juuri kun pyyhkimet palaavat perusasentoon, juuri ennen odotettavissa olevaa napsausta, kiepsauttaa virta-avaimella virran nopeasti pois ja heti taas takaisin, sellainen ihan puolen sentin liike. Tuostahan seuraa matkantekoon ärsyttävä nykäisy, mutta sillä saa naksutusmeiningin loppumaan (kunnes laittaa taas pyyhkijät päälle). Itsellä on ollut tuota samaa naksutusvikaa, ja se on ilmennyt myös niin päin että pyyhkijät saattaa mennä päälle ihan ittekseenkin. Taannoin avasin pyyhkijänmoottorin kuoren ja hieman taivutin sitä liuskamaista kytkinlistaa varovasti, siten että lepoasennossa ollessa siinä ei synny kytkentää. En tarkalleen ottaen kyllä muista miten sen tein, mutta sen jälkeen on pelannut normaalisti. Kyseessä siis vanhanmallinen pyyhkijänmoottori. Kytkimen toiminta selvinnee, kun kurkkaa sinne sisuksiin. Ko. kytkinliuska tulee moottorin puolelta kosketuksiin toiseen virtanapaan.

Kiitos, ymmärrän kyllä 🙂 mutta ajatukseni olikin että onko siellä jotain tärkiää infoa jota ei muualta saa. Mutta voin tietysti liittyäkin tsekatakseni asian. Here I come

Sulkavaa varten jos pystyisi huomauttamaan kansainvälisiä vieraita suomalaisista erikoisista tavoista, esim. että kun järjestäjät antavat jostain asiasta ohjeen tai säännön, se ei ole neuvottelun alkukohta vaan loppukohta ja tähtää oikeudenmukaisuuteen ja sujuvuuteen. Kiilaaminen ei ole reilua, ja rauhallinen jonottaminen tuo tuloksen nopeammin. Torvea ei pidä soittaa ihan vaan olemisen riemusta, etenkään yöllä, koska silloin kuuluu nukkua. Vessaa käyttää joku sinun jälkeesikin, ja eiväthän ne spagetit ja lihapalat mene suomalaisestakaan lavuaarista alas, vaan seuraavan on kaivettava tukos auki.

Näin päällimmäisinä. No Salbrisin liepeillä maanteillä informaatiotyhjiössä jonotimme vain noin 7 tuntia, tiedän että monet jonottivat kauemminkin, mutta olin ihan kypsä koko systeemiin ja mentaliteettiin, ja jos en olisi sopinut kokouksen jälkeisiä kaverien tapaamisia Ranskassa ja Hollannissa, olisimme sen puistossa vietetyn ekan yön jälkeen lähteneet telttailemaan vaikka Baijeriin tai Tsekkiin ja haistattaneet pitkät p****t koko Salbrisille. Kyllä sitten leiriin lopulta päästyä oli tosi kivaa.

Ruokakojujen ja olutteltan meininkiä en myöskään tajunnut ollenkaan. Siellä oltiin varmaan kuukausipalkalla, tai sitten slow food -ideologiassa on hyveenä myyntityön tehottomuus ja epäjärjestelmällisyys. Olen yleensä aika tylsä ja rauhallinen, mutta jouduin monen monta kertaa kummallisen turhautuneen tunteen valtaan, ja kirosinpa paria myyjää helvetin pelleksi (suomeksi), mikä näin jälkeenpäin ei tietenkään tunnu kovin ylevältä. Puolustuksekseni lainaus psykan kirjasta: “Reaktiivinen aggressio on impulsiivista käyttäytymistä, yksilö reagoi vihamielisesti uhkaan tai provokaatioon. Reaktiivisen aggression teoreettinen perusta on aggressio–frustraatio-hypoteesissa. Frustroivassa tilanteessa aktivoituu autonominen hermosto ja yksilö räjähtää.” Nee!

Pariisiin ajettaessa näkyi tietullissakin se meille kummallinen ranskalainen käytös. Joka luukulle oli oma kaistansa, mutta silti porukka sai kaiken ihan sekaisin vaihtamalla koko ajan jonoa ja kiilaamalla takaa eteen. Muutaman kymmenen metrin matkaan tulliluukulle meni yli tunti, kun koko ajan oli “rynkyssä poikittaissyöttö”, tai miten sitä kuvailisi.

Mutta sen ainoan kerran, kun tarpeeksi ärsyyntyneenä käytin latinalaisia aseita eli sääntöjen kiertämistä, valehtelua ja pyhiin perhearvoihin vetoamista, sainkin asiani hoidettua. Puistossa vietetyn yön jälkeen yritin ajaa campingalueelle, mutta tuloportti oli tietenkin ihan tukossa joka suunnasta tunkevista autoista. Ajoinkin sitten ulosmenoportin eteen tukkien uloskäynnin, ja valehtelin vartijalle päin naamaa että juuri tänne nuo järkkärit käskivät minun ajaa (vale), koska perheeni oli joutunut olemaan ilman isää ekan yön ja minun pitää heti päästä heidän luokseen (vale), ja että olin joutunut nukkumaan asvaltilla (vale), ja että jos tämä yhden ainoan kerran he joustaisivat kohdallani ja päästäisivät ajamaan exit-portista sisäänpäin (sinnikästä neuvottelua säännön kiertämisestä), ja että järkkäri ei tämän jälkeen tulisi enää ikinä näkemään minua (lupaus jota tietenkään ei voi pitää). Järkkäri ei lainkaan hermostunut väittelyyn, vaan parin minsan päästä totesi “Olkoon tämän kerran”, ja päästi ajamaan alueelle. Tällaista taitaa olla turha yrittääkään suomalaiseen järjestysmieheen.

(Muuten tuolla keskivaiheilla on suomalainen ESF-632: http://www.garage2cv.de/Das_Weltreffen_der_2CV_Freunde_in_Salbris_2011.html” onclick=”window.open(this.href);return false; )