Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Pohdiskelin samaa viikkonloppuna kun jostakin mainoslärpäkkeesta saman havaitsin. Koko oli sellainen että niitä voisi pakun kattotelineellä olaa parikin rinnan. Kennon teho oli muistaakseni 39W, eli ei oikein riitä niille kylmälaukkmallisille jäähdytyskoneistoille. Eikös sillä itävaltalaisella hepulla joka taannoin Hirsalassa vieraili, ollut hillitön patteristo kennoja jotka se illaksi viritti kohti itää? Suomessahan noista kuitenkin kesäisin saa virtaa aika myöhäänkin. Etelän kesässä iltaisin ei niinkään.
Tarkistitko sytytyksen staattisesti vai strobolla? Voihan siinä olla häikkää keskipakosäätimen jousissa, jolloin oikea ennakko tulee vasta kovilla kierroksilla, ja pienillä kierroksilla on liian aikainen. Tai sitten kysessä ei ole nakutus vaan kiertokankien yläpäiden helat kulahtaneet. Ne ääntelee pienellä kuormituksella, mutta vaikenevat kun niihin kohdistuu enemmän rasitusta.
Pari kantapään kautta opittua faktaa:
1. Vihreä LHM-neste vanhanmalliisen pääsylinterin sekä pyöränsylinterien kanssa -> toimii hetken aikaa kunnes mineraaliöljypohjainen LHM pehmittää ja turvottaa tiivistekumit, eli käytännössä jarrut jää jumittamaan. Näin oli käynyt meidän toisessa kulkimessa edellisen omistajan toimesta.
2. Vanhanmallinen DOT-neste toimii LHM-jarruissa, paitsi että glykolipojainen DOT-neste hapettaa alumiinia pikkuhiljaa, eli jos on levyjarrut -> satulat hapettuvat, aiheuttaen etujarrujen jumitusta.LHM-yksipiirijarruja ei tainnut olla kun joissakin Dyaneissa mikäli en väärin muista. Kannattaa siis olla noiden liemien kanssa tarkkana. Olen kuullut silikonipohjaisista jarrunesteistä, mutta en ole viisinyt niitä em. syistä kokeilla.
Muistaakseni myös LHM takajarrusylinterit olivat hieman suuremmalla halkaisijalla.Toivottavasti en hämmentänyt liikaa 😀
En nyt jaksa tarkistaa, mutta jos franzosella on varastossa, ehdit vielä vappuajeluille. Ei noita ulkomaan tilauksia kannata arkailla. Jos sinulla on peruskoulun kielitaito ja luottokortti, anna palaa vaan. Franzosesta on minulla pelkkää hyvää sanottavana. Jos homma tuntuu silti epävarmalta, ota joku nuoremman polven edustaja avuksi, heillä nettiostaminen on jo lähes verissä 😀
Jep, niinhän se pitäisi tehdä, mutta kun niihin on jo laitettu irtokierteet jotka ovat korkanneet/korkkamaisillaan. Varmempi vaihtaa kannet ja muistaa sopiva määrä newtonia kun tulppia kiristelee.
Varsin ympäripyöreä kuvailu oireista, ja koska kyseessä on talvilevon jälkeinen käytös niin minäkin ehdotan rengaspaineiden tarkistusta. Talven aikana kun ei juuri muuta ole voinut sätkässä tapahtua kun renkaista/renkaasta paennut ilma tai jumittuneet jarrut. Jos ilmiö tuntuu nimen omaan jarruttaessa, on todennäköistä että toinen etujarru on jumissa. Helppo testata, aja soratietä hissukseen, ja tee lukkojarrutus. Jarrujäljistä on helppo todeta mikä jarru kaipaa säätöä . Jos taas toinen etupyörä lakkaa kokonaan pyörimästä, vetoakselin nivel on luultavasti päässyt ruostumaan piloille. Muita eksoottisempia vaihtoehtoja on tukivarren laakereiden yletön kuluminen tai olkatappien helojen kuluneisuus, mutta ne oireet olisi kyllä olleet jo syksyllä havaittavissa. Ja kyllä painopiste mutkissa siirtyy tangentin suuntaan eli ulkokaarteen puolelle.
Hesarin lauantaisivuilla, s. 15 Luontokuvaaja Hannu Hautala kertoo värikkäästi oikein kuvan kanssa rättärikokemuksistaan. Kannattaa lukaista.
Aikaisemmalle mekaanikolle on vissiin käynyt kuten minulle, eli huollon jälkeen on kasattu vähän sinnepäin, ja vipunen mennyt 180 astetta poskelleen. Helppo fiksata, mutta yhtälailla siihen tottuu 😀 Vähän hankalampi on vanhanmallisen koneiston automaattipysäytys. Onko siihen muuta oiketata tapaa korjata kun irroittaa jatkuva virransyöttö ja pysäyttää käsin oikeaan kohtaan? Nehän tuppaavat olemaan jo kaikki enemmän tai vähemmän loppuunajettuja eli jatkuvatoimisia.
Alla linkki Katsomoon. Samassa jaksossa Jussi saa myös leppoisaa venekyytiä Sami Seliöltä. Olen itsekin istunut Samin kyydissä, erona ainoastaan moottori joka oli silloin edellisen vuoden kisakone ilman turistisäätöjä. Kyydin jälkeistä hymyä ei meinannut millään saada pois pyyhittyä 😀
Kyllähän tuuletusluukun pinta-ala on sen verran suuri että jos vettä sateella sisään tulee, niin todennäköisesti juuri siitä. Pakua kasatessa huomasin että luukku ei ole aivan suora, mutta vasta barentsinmeren rankkasateet ruotsin-reissulla alleviivasivat asian. Vuoto loppui kokonaan ( tai ainakin etuosan kohdalta 😀 ) kun teippasin koko luukun umpeen. Myöhemmin laitoin venemiehille tuttua mustaa sikaflexiä yläosaan sekä kumin ylä – että alapuolelle (Kiitos vinkistä Hantalle!). Auttoi aikalailla, mutta vuotaa edelleen. Pidän sitä enmmän ominaisuutena kun vikana.
Sikaflex on muutenkin hyvä aine; bitumipohjaisena ja happovapaana ei vahingoita materiaaleja, tiivistää hyvin mutta on toisaalta myös hankalahko pestä pois.Ja sitten kun joudut poraamaan tai rälläköimään sen pannan poikki, voi sen korvata auton pakoputkiliittimen u-pannalla. En muista tarkkaa kokoa, mutta mittaamalla selviää Näin olen itse toiminut, ja vissiin joku muukin kun jostakin tuon vinkin olen saanut. Tuohon kohtaan ei kohdistu sellaisia voimia jotka vaatisivat erikoiskovaa- tai sitkeää terästä.
Jos kytkin on kestänyt 250 tkm, suositttelen korvaavaksi tuotteeksi täsmälleen samanlaista kun hyvinpalvellut entinen. 😀
Nyt oli kyllä ä niin veikeä katsastus, että jaan riemun kanssanne. Käväisin lauantaina katsastamassa talvikulkimen. Sattui sitten konttorin märkäkorva inssiksi. Ei ollut ikinä edes istunut kyydissä saatikka katsastanut sätkää. Pikaisen hallintalaitteiden läpikäynnin jälkeen inssi löysi kun löysikin ykkösvaihteen. Meinasi tyssätä alkumetreille kun takajarruissa oli 60 prossan ero. Ei siis ollenkaan hyvä. Nosturille ei edes uskaltanut ajaa, vaan työnsi sätkän kohdilleen. Yritin olla avulias, ja ehdotin että josko minä ajaisin. Ei apu kelvannut. Kysyin että voisinko kiristää heikomminn ottaneen takajarrun samalla kun inssi tsekkaa etupään nosturilla. Sopi oikein hyvin, ja niin sitten vedin niin kireälle kun kehtasin. Vasenta etupörää ravistellessa inssin otsaan ilmestyi ryppyjä, ja mietin että mitenkä kun pääsee oikealle puolelle jossa oikeasti on vähän klappia. Kaverin ilme oli sellainen että juuri pillahtaa itkuun, mutta itkua ei tullut, vaan parahti kolleegansa nimen. Kolleega joka on ennekin kulkimia katsastanut otti tukevan otteen pyörästä, heilutteli niin että kolina kävi ja totesi että “näissä on aina ihan h*lvetimoinset välykset” ja “tämä on ihan hyvä”. Toisella dynamometrikierroksella saatiin kun saatiinkin nippa nappa hyväksyttävä tulos 😀 .
Ai niin, kysäisipä vielä lopuksi että mitenkäs tuo puhallin. Kehotin nostamaan kierroksia, ja nauttimaan lehmänhenkäyksestä. Leima tuli.
