Pia

@psuutari wrote:

vinkkejä verhoilukankaista otetaan vastaan

Verhoilukankaaksi kannattaa aina valita auton penkkiin tarkoitettu kangas, ns. plyysi on mielestäni paras, kestää kulutusta, auringon porotusta, ei veny pussille eikä kerää kosteutta. Niissä on pariakin paksuutta valittavana perusväreissä. Näitä saavat ammattilaiset omista lähteistään, tuskin kangaskaupoista löytyy.

Huonekaluverhoomot varmaan torppaavat kyselysi mutta vene-, moottoripyörä-, matkailuauto-, tai vaikka invalaitealalta joku suostuu ehkä näitä tekemään siellä Karjalankin suunnallakin. Kysy ammattikoulusta.

Keikkuvaan pönttöön vedetty silikonit, renkaat painona.

Vai voisko se olla siellä Ruotsissa 🙄

Ainakin kun selaa Autogënial:ia niin saa sellaisen kuvan ettei se kulttuuri aiheesta puutu sieltäkään. Ehkä päinvastoin.

http://citroenklubben.se/news.php” onclick=”window.open(this.href);return false;

Kylläpä meillä oli taas hauskaa!

Kiitos järjestäjille.

On sama ilmiö minulla.

Tulee mielestäni kattoa pitkin, valuu takaluukun saranan sivuista sitä reunaa pitkin jota vasten luukku on, lorisee sisään (varsinkin jos siinä on reikiä peppurepun kiinnittämistä varten) ja sitä enemmän mitä vinommassa sätkä seisoo. Sitten pohjaa pitkin takaluukun etuosaan, siihen pohjassa olevien tyhjennysreikien viereen, etupuolelle (ei vahingossakaan niiden kohdalle).

Olen päätynyt pitämään sanomalehden arkkia juuri siinä kohdassa vararenkaan alla. Se pitää sitten ihan viikoittain tsekata ettei makaa kosteana.

Täytyypä itsekin tsiikata nuo takaluukun tiivisteet että missä kunnossa ovat jos painautuisivat paremmin siihen reunaan. Ja tukkia jollain ne ruuvirei’ät.

Huimaavan hienoja kuvia. Postikortteja.

Mulla on näitä enemmänkin, ja vartissa tulee uusia jos tarvitsee jos runosuoni on sillä päällä. En aio laulaa koska en sitä puolta taida. Mutta sanoja tulee!

Kuolleet kumit (Kuolleet lehdet)

Kun venyy niin,
mun kumit penkin
se istumaan mun alas saa.

Kun ikkunaan,
on vaikeaa yltää
voi yrittää kurottaa vaan

Hetken kumit nuo vielä kestää.
On jousto tuo jo viimeinen.
Ovat sätkänpenkin kumit kai kuolleet.
Ne ehkä uusia vois sitronen.

Ranskalaiset vehkeet (Ranskalaiset korot)

Näin leiman sai sätkäsein
Ja hyväksyntä taskussa on
Taas rullataan kattoaan
Kun pakoputki
Jo paukahtaa
Niin tuttu on ääni tuo
Sen joka päivä kuulla mä saan
Ei töistäkään tulla saa –
Ja kaupallakin
Se pamahtaa
Män toivon että edes yhden kerran
Nuo ranskalaiset vehkeet pelittäis
Ja että edes pienen hetken verran
Tuon sätkän
Kun nähdä sais
Näin katsastuskuntoisen
Se ainut auto minulla on
Oi miten on muodot sen –
On korin pohja
Hitsaamaton
Näin pummin luona puistonportin pielen
Nuo pamaukset hän kuuli yllättäin
Hän taisi yhden sanan ranskankielen
Citroën! hän rääkäs näin
Taas sävel soi jousien
Mut kaasupoljin lattiaan jää
Vei loikka pois sätkän sen
Ja pakoputki
Näin pamahtaa
Ja pakoputki
Näin pamahtaa

Häspyytteri hätyytteli mun runosuonen poksasduspisteeseen… tää pullahti juuri tuolla äskön sätkällä ajellessa niin pläjäytän sen tähän vaikkei teidän murrtehellla olekaan:

Pohjanmaan kautta
Täytyy maksaa nää laskut
Vaikkei tosiaan täynnä oo taskut

Jälkeen tän työn
Ehkä jotain syön

Puhelin soi aina
Ai niin se asuntolaina

Mä en kauaa kestä
Ja se rättärikin piti pestä

Miksei voi harrastaa muuta kuin sitikoita
Vois vain istua portailla ja läpsiä itikoita

Tai pelata pasianssia, vääntää kranssia
Tanssia vaikka tankotanssia

Melkein kuin pakkomielle on harrastus tämä
Vaikka rättäri olis kuinka rämä

Moni sanoo että heikkoa tekoa on sätkä tää
Pitäiskö käyttää kypärää

Silti maailmankokoukseen Ranskaan lähden
Vaikka vaan periaatteen tähden

Jos jättää ruotsinlautta
Pitää vetää pohjanmaan kautta

(Pohossa nähdään – kai se mökki on meille varattu…)