Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Kertoisin ehkä ne yleisimpien kysymysten vastaukset: mikä vuosimalli, paljonko kuluttaa, huippunopeus, monelleko rekisteröity, paljonko ajettu, tehdäänkö niitä vielä, paljonko niitä on tehty, montako niitä on jäljellä, saako niihin varaosia ja onko kylmiä talvella 🙂
Kun kerta matkamessuista on kyse niin laita jotain matkailuun liittyvää; missä, milloin, miten ja kenen kanssa olet sillä matkustanut. Ja miten on mennyt.
Nyt tekee mieli mennä messuille…
Kiitos ja kumarrus:
Minulle voi laittaa vaikka yksityisviestinä, tai tulla kertomaan tapahtumissa, lisää juttuja; katsotaan jos saadaan ensi vuonna vastaava hömpötys pystyyn.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
24. päivä joulukuuta 2009
ARKIENKELI ILMESTYY
Jostain syystä painoin jarrua liftarin kohdalla. Yleensä ei näin tule tehtyä mutta ehkä todella raaka ilma ja tuulen riepottelema hahmo aiheuttivat reaktion. Hoikka, hapsutukkainen nuorimies astui kyytiin. Selvisi että suuntamme oli sama ja hänen matkantarpeensa lyhyt.
Rättärin leudossa lämmössä hän hetken päästä puhkesi puhumaan: ”Oli kuin enkeli olisi siihen tullut kun pysähdyit. Kaikki muut ajoivat ohi.”
Parin kilometrin jälkeen, liikennevaloissa hän poistui kyydistä ja hävisi katukuvaan ohuessa takissaan lumikiteiden piiskattavaksi.
Enkeli jäi odottamaan vihreitä.
23. päivä joulukuuta 2009
RÄTTÄRI KUIN RÄTTÄRI
Koirilla tunnetusti on pettämätön hajuaisti. Niiden rättäriaisti ei sen sijaan välttämättä ole niin vahva.
Kadullamme oli toinenkin rättäri, kaikenlisäksi saman värinen kuin oma. No nelijalkainen kävelyllä ajatuksissaan lontosti siihen takaoven viereen ja jäi odottamaan oven aukaisua.
Piti oikein sanoa että ”Ei se meidän ole.” Karvanaamakin sitten lopulta hoksasi asian ja sitä nolotti ja nauratti yhtä aikaa.
Eikä edes rättäriajelulle päässyt.
22. päivä joulukuuta 2009
NÄKYMÄTÖN MIES KEHOITTAA KAASUTTAMAAN
Ystäväni oli ostosreissulla parkeeraamassa kuumana päivänä parkkihalliin. Nainen joutui pulaan jonossa ylämäessä jyrkässä kurvissa kun rättäri sammui eikä monista yrityksistä huolimatta suostunut käynnistymään uudelleen.
Avoimesta katosta kuului ohikävelevän miehen ääni: ”Paina kaasu pohjaan!”.
Hruumm!, heti starttasi. Mies hävisi sanansa sanottuaan, ei edes kiitosta ehtinyt kuulla.
21. päivä joulukuuta 2009
ARKTINEN RENKAANVAIHTO
Miten vaihdetaan puhjennut rengas Kuolan Niemimaalla Murmanskin ja Nikelin välisellä tiellä lumimyrskyssä, pimeässä ja 32-asteen pakkasessa?
Vastaus on että erittäin nopeasti. Tarvitaan ehjän renkaan lisäksi kaksi hollantilaista jättiläistä jotka nostavat rättäriä takapuskurista sen verran että pyörä nousee ilmaan.
Uusi rengas alle, puhkoutunut mukaan ja ei muuta kuin taas arktisen arkiliikenteen sekaan.
20. päivä joulukuuta 2009
Y-KROMOSOMI PÄRISEE AALLOITTAIN
Maantiellä tuli pikkulasten kaksosvaunut vastaan. Sieltä siniset hanskat heiluttivat vimmatusti. Vaaleanpunaiset pitivät hillitysti vaunusta kiinni. Toisia kiinnostaa kaikki mikä liikkuu ja pitää ääntä, toisia mokomat eivät voisi vähempää liikauttaa. Rättärit yleensä kyllä kiinnostavat lapsia, molempia sukupuolia. Epäilen että se johtuu leluautomaisesta muodosta ja erikoisesta äänestä.
Jossain vaiheessa kiinnostus kääntyy päälaelleen, ehkä murrosiässä; tytöt ehkä silloin vasta tykkäävätkin, poikien mielestä rättäri voi olla nolo vehje.
Ystäväni teini-ikäinen poika kysyi kerran ihan vilpittömästi: ”MIKSI IHMEESSÄ ajat tuollaisella autolla?”
Hyvä kysymys.
19. päivä joulukuuta 2009
EI IHMETYTTÄNYT
“Tää meni rikki.” sanoin yhtenä aamuna naapurin isännälle joka näki lähtöni ja sen kun tulin samantien takaisin perä maata viistäen kun joku vipstaaki napsahti poikki rättärin alakerrasta.
”Sattuuhan sitä.” hän totesi retkottavaa ajopeliä katsoessaan ilmeenkään värähtämättä.
Kerrankos sitä nyt vieteriautosta vieteri venähtää.
18. päivä joulukuuta 2009
NELJÄN HENGEN HAALARIT
Vanhempi herrasmies tuli marketin parkkipaikalla iloisesti toteamaan että ”Sinulla on neljän hengen haalarit!” Mietin asuani ja sitä että kummalla meistä nyt heittää enemmän… ”Siksi niitä ennen vanhaan kutsuttiin – noita autoja.” Hän jatkoi.
Voi hyvät hykkyrät. Kaikkea sitä kuulee! Latasin ostokseni haalareihin ja kaupalta ajellessa mietin että onko ne kura-, työ-, kertakäyttö-, lappu-, koko-, suoja-, remontti-, ajo-, mainos-, toppa-, farkku-, teekkari-, pilkki-, kelkka-, laskettelu-, äitiys- vai discohaalarit?
Neljä pyörää ja sateenvarjo on vielä jotenkuten ymmärrettävä kielikuva mutta että haalarit!
17. päivä joulukuuta 2009
JULKINEN INVENTAARIO
Meillä on pienellä pihalla vähän turhan monta autoa, osa rättäreitä osa ei. Kerran yksi ohikulkija totesi että “Tässä talossa kaikki ajavat sitroääänillä.” Toisen kerran yksi sanoi kaverilleen että “Sille taudille on joku nimikin”.
Kaikkea sitä kuuleekin pensasaitaa kitkiessä. Vai vielä tauti. Olisi pitänyt pompata ylös ja huutaa että Eikä Tässä Vielä Kaikki: tulkaapas katsomaan mitä meidän pihasaunassa on! Eikä sisäsaunassakaan löylyjä ole pariin vuoteen otettu. Halkopinokin on hyvä paikka kaikelle tarpeelliselle mikä pitää säilyttää. Ja pannuhuone! Pysyy peltiosat kuivana.
Onneksi ei ole enempää säilytystilaa.
16. päivä joulukuuta 2009
ONCE IN A LIFETIME
Kesäduuniin kuului noutaa taiteilija tauluineen Helsingistä, laivalta, kotikaupunkiin. Taiteilija meni tauluautoon mutta vaimonsa tuli heti rättärikyytiin kun sellaisen kerta näki. Parikymmentä vuotta sitten ei etelänaapurimaalaiset juuri rättäreistä tienneet. Matkanteko katto auki oli hänelle kuulemma ’kerran elämässä’ -kokemus. Sain siitä syystä lahjankin.
Sen rättärin tienaaman maljakon nähdessä tulee juttu aina mieleen.
15. päivä joulukuuta 2009
SITIKKA SIMAHTAA, OSA 3
Siskon kanssa mökkireissupaluuruuhkassa, puolessa välissä matkaa käännettiin päitä bensa-asemalla täysin turhilla käynnistysyrityksillä. Rättäri oli ollut vasta pari viikkoa minulla enkä tuntenut sen sielua vielä.
Toivoton tilanne päättyi kun paikallinen ritari sen lopulta käyntiin työnsi.
Menopeliämme etukäteen jo epäilleelle maalaisserkulle tekstattiin iloisesti että: ”Hyvin meni kotimatka; VAIN KERRAN meidät työnnettiin käyntiin.”
14. päivä joulukuuta 2009
SITIKKA SIMAHTAA, OSA 2
Että sen piti kesken kulkueen sammua, eikä käyntiinlähdöstä toivoakaan vaikka asiantuntijoita oli yrittämässä enemmänkin. Ei muuta kuin köyden jatkoksi ja korvat luimussa päätepisteeseen. Vanha harrastaja lohdutti että ”Kyllä noissa Uusissa Malleissa on niitä lastentauteja.”
Ja eihän se tosiaan ollut vielä kuin vasta vajaa kolmekymppinen; aikuisuuden kynnyksellä.
13. päivä joulukuuta 2009
SÄHKÖPOSTIA SISKOLTA:
” Toissapäivänä siirrettiin sätkää pois lumihangesta, talliin. Se oli ihan poikittain tallin oveen nähden, eli sitä piti kääntää ja vääntää. (akku oli mennyt tyhjäks, siks työnnettiin) No kun renkaat oli linkussa, niin sätkä käännähti ja takapyörä meni mun varpaiden päälle. Mä vaan huudahdin, että jalka jäi alle (vrt Kummeli/letti jäi väliin).
Ei ole onneks älyttömän painava laite, tuskin huomasin onnettomuutta.
Tuuli oli puskenut oven “tiivisteen” raosta lunta sisään paineella, oli kuulemma koko laite ihan märkä sisältä, Siellä puhku sit lämmitin epämääräsen ajan.
Sellasta kaikkee.”
12. päivä joulukuuta 2009
SITIKKA SIMAHTAA, OSA 1
Siskon kanssa ajeltiin taajamien välillä ja huonolla tiellä tuli yht’äkkiä hiljaista. Moottori sammui ja kälätys kopissa myös. Kävelyllä ollut pariskunta pysähtyi kanssamme ihmettelemään asiaa. Kyllästyivät hetken päästä ja jatkoivat matkaa.
Muistin siinä sitten sen yhden johdon joka välillä hölläsi itsekseen – no sehän se oli tälläkin kertaa.
Olimme älyvapaalla tuulella ja ajaessamme pariskunnan ohi heilutimme ikkunasta hanskahyllyllä sattumalta ollutta sähköjohdonpätkää ja huusimme iloisesti että ”Johto vain oli irti!”
