Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
Motonet myy myös 2CV:n elektronisia säätimiä. Itselläni on jo ollut ja toiminutkin sellainen jokusen vuoden.
Vika voi olla myös laturissa, hiilet loppu ja liukupinnat kuluneet. Testi: Jännitemittari kiinni laturin lähtöön, siihen paksumpaan johtoon. Kun ohuempaan napaan syöttää suoraan +12V pitäisi laturin antaa täydet pihalle jos on kunnossa. Eli jännitemittarin lukemat nousee selvästi tai tyhjäkäynnillä huomaa kuinka koneen kierrokset hieman laskee.
Rauno
Mansessa juuri nyt kotitersassilla henkistä valmistautumista huomisiin koitoksiin, eli aamulla lähtö kohti Mansoniemeä.
Pitäkää kelit kunnossa ja sateet kurissa ja ennenkaikkea tappakaa kaikki itikat jo tänään,Rauno ja Mervi
Toivottavasti linkitys pelaa, tuolta löytyy Joelin ilmoittama selvitys laakereista ja hankintapaikoista.
Rauno
Täällä olisi yksi puolikuntoinen astianpesukone odottamassa noutajaa. Loppuhuuhtelu puuttuu ja siksi meni vaihtoon. Ei maksa mitään, riittää kun hakee pois ennenkuin vien sen Nekalan romuvarastolle.
Rauno
Moro taas,
Kävin päivittämässä taulukkoani, eli lisäsin MCDA:n ja Franzosen luetteloiden kuvat mitä heillä on tarjottavana lootan sisälle.
Rauno
http://www.kolumbus.fi/rauno.tuomainen/lootan_laakerit.htm” onclick=”window.open(this.href);return false;
Moro,
Löytyisikö täältä mitään apuja:
http://www.kolumbus.fi/rauno.tuomainen/lootan_laakerit.htm” onclick=”window.open(this.href);return false;
Tein itselleni viime kesänä vaihteistoremppaa ja hienona kuningasajatuksena oli samalla kerätä tietoa julkaistavaksi muillekin. Homma tuli tehtyä, mutta tämä kirjallinen puoli jäi vähän vaiheeseen. Tosin aika pitkälle siinä pääsin.
Huom! Korostan siis että tiedot ovat puutteellisia ja kaikkia asioita en täysin selvittänyt. Tästä olisi tosin hyvä lahtökohta jollekin joka haluaisi wikiin tehdä täydellisen esitylsen lootan laakereista, korvaavista vaihtoehdoista + menetelmät joilla ja joista voidaan korvaavia laakereita tehdä.
Rauno
Olen myös muuttanut oman 6V:n 12 voltille sopivaksi. Asiaa edesauttoi huomattavasti se, että sain imu-pakosarjan jossa oli kiinnike ulkopuoliselle laturille.
Esim. Motonetista uusi laturi, säädin ja kasa polttimoita. Omassani on mekaaninen lasinpyyhin, joten sitä ei tarvitse vaihtaa, myös startin vaihtaminen on turhaa.Eräässä Tampereen koulutustapahtumassa oli ohjelmana etupyörän laakerin vaihto. Kuvallinen ohje löytyy osoitteesta:
https://www.2cv.fi/tampere” onclick=”window.open(this.href);return false;
-vasemmasta reunasta klikkaamalla Uutisia, ilmoituksia avautuu sivu jossa on mm. jutut koulutuksista.Juttu jäi sen verran kesken että kasaus puuttuu, mutta suunnilleen päinvastaisessa järjestyksessä se onnistuu.
Rauno
ps. sivuja vaivanneet “kielioppivirheet” on korjattu ja ne pitäisi nyt toimia uusimmissakin selaimissa
Juu, siellä nähtiin.
Me käytiin testaamassa vanhalla itäsaksalaisella mukulakivikadun pätkällä onko Pakussa irtonaisia osia, tuhlaamassa loput Saksan eurot ja ottamassa hiukan iltapalaa ennen laivan lähtöä.Rauno
Keskiviikko 3.8 2011
Kauas on pitkä matka ja Salbrisiin vielä pidempi. Nyt retki alkaa olla hyvästelyjä vaille valmis. Viimeinen varsinainen etappi, eli laivalla Rostockista Helsinkiin on meneillään. Hesassa porukka hajoaa kukin taholleen muistelemaan mennyttä seikkailua ja surkuttelemaan paluuta takaisin normaaliin viikko- ja työrytmiin.Sunnuntaina shamppanjamaakunnasta lähdettyämme otettiin suunta kohti Moselin laaksoa Verdunin kautta ja Luxemburgin läpi. Belgia oli niin lähellä, että Ollin ja Irmelin oli suorastaan pakko käydä syömässä sopat siellä. Roomalaisten v. 180 jkr rakentama Porta Negra kuvattiin Trierissä, josta jatkettiin Mosel- joen vartta kohti lumoavan kaunista Bernkastel-Kuesia . Leiripaikka oli pienessä Erdenin kylässä. Kämppärin vieressä oli paikallinen viininvalmistaja, jolta sai maistaa ja ostaa viinejä.
Maanantaina jatkoimme vielä jonkin matkaa Moselin vartta, jonka jälkeen oli pakko kääntää nokat kohti pohjoista. Viimeinen yöpyminen oli Kasselin korkeudella Warburgissa, josta eilen tiistaina hurautettiin loput 500km Rostockiin. Ryhmä on reissusta vähän väsynyt ja rähjääntynyt, mutta iloisella mielellä ja nauru raikuu edelleen laivassakin. Huippusakkia!
Ryhmäkuvassa noin vasemmalta oikealle katsottuna.
Olli, Nina, Seija, Silja, Suvi, Timo, Kaisa, Sirkka, Mervi, Rauno, Jukka
Kari, Irmeli, Olli
Tuomas ja Linnea.Ryhmän sananikkari Seija oli joutoaikoinaan kirjoitellut loppulaulun, jonka ensiesitys Irmelin laulamana ja Ollin säestyksellä ja esitettiin laivan ravintolassa (Hermannin ja Miinan valssin sävelin).
Kiitokset vielä kerran koko hulvattomalle ja hyvälle porukalle reissusta! Seuraavissa seikkailuissa tavataan,
Mervi ja Rauno
Lauantai 30.7.2011
Pariisin perusnähtävyydet käytiin bongaamassa ja tietysti Andren hauta. Pariisi on upea paikka, mutta turistikaudella ihmisiä aivan liikaa. Eilen tultiin takaisin Salbrisiin ja valitsemamme leiri kylän reunalta osoittautuikin oivalliseksi ratkaisuksi. Kylälle oli matkaa vain puron yli ja tapahtumapaikalle noin 500m. Alueella kauempana olevat joutuivat kuulemma kävelemään jopa pari kilometriä tapahtuma- ja myyntialueelle. Ainoana puutteena meidän leirissä oli suihkujen puute, lähimmät olivat varsinaisella tapahtuma-alueella.Ettei nyt pelkästään tulisi haukuttua tapahtumaa, oli siellä jotain hyvääkin. Varaosamyyjiä ja myös tavaraa oli joka lähtöön. Itse tutustuin alueeseen vain pari tuntia, mutta kaikki tarpeellinen löytyi helposti ja sopivaan hintaankin.
Nyt lauantaiaamuna jätettiin Salbris taakse ja lähdettiin kohti sivistystä. Pakollinen linnaan tutustuminen Loiren varrella heti aamusta, jonka jälkeen kohti Champagnen keskusta Epernayta ja Chalons-en-Champagnea. Poikkesimme parissa shampanjan valmistuspaikassa, ja pakolliset tuliaiset tuli tietysti tehtyä ja lisäksi erikoisuus, VALMY. Valmy ja muut vastaavat ovat alueen shampanjoitua olutta. Mausta en osaa sanoa vielä mitään, koska pullot ovat vielä tiukasti kiinni.
Tiistai 27.7.2011
Leiriltä lähdettiin ripeästi ja reippaasti liikkeelle ja etenimme mukavasti aamulla yhdentoista kieppeille Salbrisiin etelästä saapuvien jonon päähän.Kukaan ei olisi voinut kuvitella ranskalaisten tapaa hoitaa jonotusta. Tällaista katastrofia ei voida kyllä hetkessä suunnitella. Ainakin meidän kohdalla kaikki kiroukset tuntui olleen langettu päällemme. Ensin oli kokoontuminen parkkialueelle noin 10km ennen kylää, siellä oltiin tunti. Tämän jälkeen päästiin muutama kilometri eteenpäin, jonka jälkeen alkoi noin 5h odotus ennen kuin päästiin kylään. Kylässä ennakkomaksukuponkien alustava tarkastus ja autot taas isolle nurmikenturalle riveihin, josta tosi hissukseen autoja purettiin eteenpäin kohti aluetta. Tällä avoimella kenturalla oltiin pimeän tuloon asti, ja oli aika tehdä jo jotain päätöksiä. Tässä vaiheessa oli jo tullut tietoa, että jonotusten ohi päästettiin autoja ja ennakkomaksuilla ei ollut mitään merkitystä alueelle pääsyn suhteen. Kenturalle ei järjestetty mitään virallisia tiedotuksia saati ruokahuoltoa. Alueen reunassa olleet kolme vessaa olivat jo tukossa vaikka kenturalla oli vielä satoja autoja.
Odotusta ja odotusta.Jotain sentään tapahtui, nimittäin tälläkin alueella alettiin luovuttamaan rannekkeita ja infokasseja. Kun myös huomattiin, että tältä meidän kenturalta oli huomattavasti lyhyempi matka alueen esiintymis- ja myytipisteisiin kuin todennäköiseltä mahdolliselta leirialueelta josta saisimme paikan – jos saisimme – niin päätös oli helppo. Leiri laitettiin pystyyn alueen reunassa olevan joen rantaan ja käveltiin varsinaiselle alueelle hakemaan iltapalaa. Odotusaikamme oli siis noin 11tuntia ja emme olleet edes päässeet varsinaiselle portille. Näin meni eka päivä ja yö, eli ei päästy edes kokoukseen asti.
Pimeä tulee ja kaikki ei ole vielä edes alueella. Meillä jo leiri tehty.Vaihdoin muutaman sanan paikallisen 2CV harrastajan kanssa ja ihmettelin hänelle että kuinka on mahdollista näin epäonnistuneet järjestelyt. Lopuksi hän totesi että Ranskassa on sanonta C`est la vie, eli sellaista sattuu..
Keskiviikko 27.7
Keskiviikkona oli tarkoitus siirtää autot alueelle ja lähteä Pariisiin. Ennen kuin lähdimme liikkeelle, niin tälle alueelle alkoi tulla lisää väkeä pystyttämään leirejään. Kielitaitoin Kari sai selville että varsinainen alue on aivan täysi ja sinne ei mahdu enää ketään. Siis automme jäivät siihen missä leirimme oli ollut ja ei muuta kuin junalla Pariisiin.
Leirimme Salbriksen keskustassa joen varrella.Täällä ollaan nyt Pariisissa. Muutaman tunnin kävely on takana ja kohta pääsee lakanoiden väliin nukkumaan. Eikä ole muuten mitään epäilystä etteikö vessat ja suihku toimisi ja etteikö niissä olisi tilaa ja lämmintä vettä.
Tiistai 26.7 klo 8:40
Olimme lauantaina ajaneet Andorrasta ilman ongelmia Citroen kämppäri La Diegeen. Kämppärillä oli jo aikaisemmin tullut Isoo Jukan porukka joten suomalaisia olikin mukava joukko. Ton, kämppärin pitäjä järjesti B&B- illan lauantaina joten ilta sujui varsin leppoisissa merkeissä.
Sunnuntai on lepopäivä ja silloin on hyvää aikaa korjata sätkiä, tietysti vasta kirkonmenojen jälkeen . Lähdimme tutustumaan lähialueen paikkoihin ja ensimmäisen kohteen, eli kirkon jälkeen Pakun vetojärjestelmä alkoi pitämään ihmeellisiä oireita. Kytkin ei irroittanut, moottorijarrutuksessa kolmosella kuului pahaa rutinaa, myös vedossa alkoi kuulumaan pahaa ääntä. Ei muuta kuin Karin kanssa kohti kämppäriä ja loput porukasta jatkoi kohteiden bongausta. Pakun veto loppui kokonaan ja viimeiset 4km tultiin narun jatkona perille. Oireet tuntuivat tosi ikäviltä, onko laatikko sökö, löytyykö jostain varaosi?. Paljon pahoja kysymyksiä mielessä.
Ei muuta kuin hommiin, olihan lepopäivä ja siten aikaa. Kun kaikki oli purettu, niin ongelmaksi osoittautui ”räjähtänyt” kytkinlevy, eli keskusta oli murtunut irti. Ollilla oli onneksi käytetty levy mukana, joten varaosat saatiin omasta takaa. 4-5 tunnin päästä oli koeajo ja kaikki tuntui taas moitteettomalta.
Vielä erittäin suuret kiitokset Karille ja Ollille siitä kiltahengestä jonka he osoittivat auttamalla korjauksessa ja varaosissa.Maanantaina oli noin 300km ajo Chateaurouxiin. Tunnin ajon jälkeen Jukan Dyanen takapää alkoi vetelemään ja kadunvarsianalyysin mukaan napamutteri oli löysällä. Tarkempi analyysi olikin pahempi. Navasta oli hävinnyt kaikki kierteet, mutteri oli ehjä. Tilanne oli siis varsin paha. Ei muuta kuin pyörä paikalleen ja hissukseen etsimään hitsaustaitoista korjaamoa. Korjaamo löytyi ja heidän siestansa jälkeen poika pääsi tutkimaan tilannetta. Kaput, oli asiantuntijan kommentti. Kieliongelmista huolimatta poika ymmärsi mitä me halutaan. Rumpu mahdollisimman hyvin paikalleen, laakeri ja kiristysmutteri mahdollisimman hyvin kiinni ja Esabin sähköliimaa perään. Näin tehtiin, ja hyvä tuli. Ranskan poika hoiti homman hyvin ja nopeasti, myös edullisesti koska väkisin piti hänelle korvaus työstä antaa. Pyörä näyttää nyt olevan kunnossa ja perille päästiin ilman ongelmia.
Tänään tiistaina ajetaan kokouspaikalle ihmettelemään mikä siellä on tilanne. Odotusarvona oletamme että jonot ovat hirveät, saapas nähdä.
Perjantai 23.7. klo 9:00.
Mutkien, siis todellisten mutkien kautta eilen saavuttiin Espanjan kautta Andorraan. Noin 200kmn matka Välimeren rannalta tänne vuoristoon kesti kaikkine pysähdyksineen noin 9 tuntia. Hyvin kuitenkin kulkimet jaksoivat kavuta mäkiä ylös ja taas välillä iloisesti rallatella alas laaksoon. Jollain on joskus ollut kova homma kun on tuupannut nämä maat ja mannut melkoisiin kurttuihin ja siksiköhän maisemat tasamaan ihmisestä näyttävät niin mykistävän upeilta.
Heti Andorran rajanylityksen jälkeen meininki muuttui paljon vilkkaammaksi, ja tietysti halvemmaksi. Joitain hintoja: Super 98 litrahinta 1,27 Euroa, olut kaupassa 0.69 Euroa litra, Pastis 2,95 jne. Majapaikkamme sijaitsi korkealla vuoren rinteessä, josta näköalat alas laaksoon ja kaupunkiin olivat komeat.
Juna on lastattu.
Autojunassa
Pyreneiden vuoristoa.
Andorrassa.
