Kirjoitetut vastaukset
-
Artikkelit
-
kiitos kuvista ja tekstistä- asia pihvi. siispä rakentelemaan tai hommailemaan tuota originaalivipstaakia.
@miki wrote:
Kuuma auttaa yleensä irroituksessa, iske vaikka peruna (tai kostea pesusieni) boorin sisälle jäähdyttämään ja tohota kaasuliekillä laakerikehää. Hitsipillilä saat tarkemman lopputuloksen, mutta tavallinen kaasupoltinkin käy. Ulosvetäjän ja jonkin sopivan välikappaleen avulla pitäisi lähteä. ÄLÄ riko vetolaipan pintaa ellei sisempi kehä ole sitä jo tuhonnut. Noita harvaboorisia ei kasva puissa, ja minullakin on yhden ehjän puute. Joissakin wanhuksissa (ami?) on erilainen olkatapin yläpään suojalevy, sellainen o-renkaalla ja lukkorenkaalla toteutettu versio, mutta muuten pitäisi olla uudemman kanssa yhteensopiva.
Tarkista samalla siitä käyttöön tulevasta vetolaipasta ettei ole laakeri joskus hirttänyt kiinni. kaikki näkemäni huonoksi sorvautuneet ovat menneet sisäpäästä. Noita tiheäboorisia kyllä löytyy ehjänä vaan ei harvoja.tänään ähelsin sen kanssa. Hankin sellaisen pienen kaasupolttimen Clas Ohlssonilta -muutakin käyttöä varten. Sillä lämmittelin tätä laakerikehää ja alkoihan se liikkua. Amerikan irrotusöljy varmaan sekin yön yli muhittuaan jelppasi. Parin lisälämmityskerran jälkeen irtosi. Olin kovasta tyytyväinen. Nyt pitäisi saada laakeri vielä pesästään pois ja uusi tilalle.
katselin Autoasin hyllyä täällä turussa – niillä oli sellaista kylmäspräytäkin. Sekin voisi olla toisena osapuolena irrotusprosessissa – vaan onhan se peruna hyvä ja luonnollinen vaihtoehto. Kiitos neuvoista.
lisään oman kokemukseni minäkin – tiinan lattianumero oli mystisen näköinen kuoppa. katsastaja suositteli uuden meistämistä. todettiin se lattipelti kelvottomaksi paikaksi. kokeiltiin sitten korin ovitolppaa johon meisti teki samanlaisen kuopan- ilman numeroa. Etsittiin sitten paikkaa – lopulta korissa, rintapellissä on se varapyörän takakannake-peltiliuska johon se saatiin vastaraudalla pidellen meistettyä. siinähän se sitten on ollut eikä kukaan ole myöhemminkään kuin ollut mielissään siitä. katsastajan ei tarvitse kumarrella taskulamppunsa kanssa eikä kuskin keräillä mattoja rullalle toimitusta varten..
@Isoo-Jukka wrote:
Nämä on juuri tyypillisiä vikoja, joita voi kuvitella alkavan ilmenenmään, kun osilla on ikää 30-40 vuotta ja enemmänkin ja hapettumat saaneet muhia riittävän pitkään.
Öljyäminen varmasti asiallinen toimenpide viimeistään nyt ja tilanteen seuraaminen ulkoapäinkin. Tuon poratun reiän voi toki tukkia ihan tiukasti istuvalla muovitulpallakin.
Pääsin vihdoin pakkasten mennessä kumolleen, vaihtamaan tukivarren tiinaani. Järkytys oli suuri kun näin missä kunnossa palaset olivat. sisältä syöpyneet osittain paperinohueksi. Päältäpäin ei vielä kesällä voidellessani oktapit, näkynyt mitään hälyttävää. Alkaako nyt olla sellainen vaihe sitikkaurheilussa jolloinka onnettomuudet alkavat yleistyä??
Tuo öljyäminen on hyvä vinkki – tein sen tähän uudisasennukseen. kiitos neuvoista kaikille. Heikoin paikka taitaa olla juuri se ohuin kohta siellä alhaalla hitsisauman vieressä. Siellä omassa tukivarressanikin seinämät olivat tosi ohuita. Taitavat olla muutenkin ohuempia sieltä.laitoin kuvia onnettomasta luomuksesta sivulleni http://rattisitikka.blogspot.com
tarkempi katselu on johtanut seuraavanlaiseen havaintoon …nyt jälleen kunnossa olevalla ajellessa katselin eteen valuvaa asfalttinauhaa – maantietä – silloin tällöin putkahtavia teräväreunaisia reikiä. Voisin kuvitella tukivarsiongelmani syntyneen siten, että olenpudonnut tällaiseen maantiereikään jolloin tukivarsi on saanut mojovan tällin ja samalla murtuman. Siitähän sinne sitten pääsi suolaa ja muuta kosteutta täydentämään vahinkoa-pikkuhiljaa. Murtumajäljet olivat sen sorttisia – osa vanhoja.
Nyt taas kevät pukkaa päälle ja kadut reikiintyvät. Eilen sai Turun puolessa oikein väistellä näitä koloja.@Akaile wrote:
Nyt on molemmat tukivarret vaihdettu eteen (Kp:n jousivarvan silmukka oli pahasti venynyt) ja käsitelty öljyllä. Ei oo paha homma etuihin nähden. m5 reikä kylkeen ja m6 kierteet ja pultti päälle. Ei tarvi paljon öljyä valuttaa sisään, koska kyl se siellä hakeutuu jos jonkinlaisiin lokeroihin ja nousee seinämiä pitkin ylöspäin koheesion avulla.
Ja lisäys aiempaan kilometrilukuun: Tukivarret alkuperäiset, joten 370 000km takana. Tuo 170 tkm on maalauksen jälkeen.
Kuvia laitan jos jotakuta kiinnostaa.
laita jokunen kuva. homma kiinnostaa varmaan muitakin. Tukivarsi on sen verran oleellinen osa henkivakuutusta. taidanpa ottaa vaarin siitä öljyreikä-ohjeesta ,kun saan “uuden” eurooppalaisen käykerön.
@Isoo-Jukka wrote:
Täällä olis tällaiset, mahdollisesti Ami Superista:
http://www.suomen2cvkilta.fi/forum/viewtopic.php?t=4226kiitos.sen verran muistikuvaa on säilynyt että näyttäisivät olevan samanlaiset kuin ennenvanhaa vorssalaistenkin kulkimessa. laitoin viestin.
@Akaile wrote:
Nyt kun päästiin kunnolla jarrujen maailmaan niin voisiko joku ojentaa, että miksi poljin menee suht alas ekalla painolla ja tokalla painolla ottaa jo ylhäällä oikein napakasti? Olen tän kanssa nyt koko kesän välillä pähkäillyt oikein urakallakin ja menee tosiaan katsastuksesta läpi kyllä, mutta hieman oudot ovat. Ilmattu on edestä ja takaa 150 kertaa tasaisella, nokka ylhäällä, perä ylhäällä eri variaatioilla maan ja taivaan väliltä. Takajarrukenkiä on säännöllisesti tuotu säädöistä lähemmäksi rumpua ja kerran avasinkin takarummut ja tarkistin sillä erikoistyökalulla, että ne on ok ja olihan ne. Etu palat ja levyt on uudet ja käsijarru pitää hyvin. Jarruputket ja kaikki tiivisteet on uudet ja pääsylinterikään ei vuoda. Eli millä selittäisitte polkimen vapaaliikkeen?
Mulla oli samanlaista vikaa keväällä. Kävin katsastamassakin sellaisenaan – no ei se vielä siinä vaiheessa niin kovin paha ollutkaan mutta katsastusmies silti rypisti otsaansa – mutta oikaisi samassa – menköön nyt kun lupasin katsoa sitä tarkemmin. Homma kuitenkin alkoi muuttua vähitellen hankalaksi parantaen mm keskittymistä kaupunkiajossa. Lopulta meni pääsylinterin vaihdoksi. . Vian huomasin siitä ettei jarruneste vähentynyt purkissa vaikka johkin sitä polkimella lykkäsin putkiston täydeltä. No, sinne purkkiinhan se palasi..Vaihdon jälkeen ok.
Näitä korjauskumisarjoja näyttää olevan vaikea saada. Oikeastaan oli koko komponentin vaihto melkeinpä mieleistäkin siinä kahden sadekuuronkin välissä sillä sitikalla oli seuraavaksi aamuksi laivalippu aurinkolipan päällä. Etukäteen jännittikin ajatus jarruttelun suorittamisesta toinen käsi käsijarrulla – Tukholmassa.@Isoo-Jukka wrote:
Franzosella noita on ollut varaosina
http://www.franzose.de/en/AlleShops/Katalog/Zylinderkopf/ANR10250/
mutta varaosatilanne näyttää nyt punaista.Retrodesignillä pitäisi osaa olla hintaan 9,90 kpl. Löytyy luettelosta:
http://piecesdetachees2cv.free.fr/02-03.pdfKiinnitys lienee jonkinlainen puristussovite?
Joskus on tullut mieleen, että noita kenties voisi korjata sopivan mittaisella putkella jatkamalla. Putken sisällä ei ole painetta, joten homma ei liene kovin hankala toteuttaa.
Mutta kokemusta ei ole minulla korjaamisesta, lyttäämisestä toki kylläkin 😉
kiitos neuvoista ja osoitteista. ohutta tavaraa .. asennettaessa ne kai menevätkin. aikoihin ihan ehjiä en ole nähnytkään. tilataan siis, jos vaikka sitten senkin ilon sitten taas saisi kokea etteivät öljyt puhaltuisi muuten hyvien brillien vierestä ulos.
katselin putkien jatkamista: rautakauppoihin/Etolaan/harrasteliikkeisiin kun on viime vuosien aikana ilmaantunut pikkutelineitä joissa samannäköistä ja -oloista ohutta alumiiniputkea on tyrkyllä. jatkaminenkin siten varmaan onnistuu jos vain mitat menee edes jotenkin samalle millin kymmennykselle.
😀@Musta Hattuinen Mies wrote:
Yleensä mitä olen neljänkymmenen vuoden aikana kaasuttimien kanssa ollut tekemisissä olen yleensä toimimattomuuden syyn saanut selville..
Mutta onhan tietenkin vaikeaa olla näin kaukaa katsoen korjaamassa mitään,, kun pitäisi itse päästä kopeloimaan ne palikat niin vois ehkä saada toimiin tai sitten niissä on jokin selvä havaittava vika jos menee hylkyyn..
Yleensä on ollut joko akselit väljät,, tai kanavat tukossa,, tai suuttimet niin tyhjäkäynti kuin tehokäynti suuttimet kun muutkin väärät..
Koneeseen alunperin tarkoitetussa kaasuttimessa on koneen haukkaamaan ilmamäärään sopivan kokoinen kurkku johon on laskennallisesti ja kokeellisesti valittu oikean kokoiset suuttimet seoksen saamiseksi oikeaksi koko käynti kierrosten alueella.. Kaasuttimessa on kolme erillistä toiminta aluetta,, on kylmäkäynnistin osio,, joutokäynti osio sekä tehokäynti osio..
Nämä kaikki pitäisi saada toimiin optimaalisesti toistensa kanssa kimpassa,, joka onkin sitten kotikonstein aika haastava operaatio,, kun käytettävissä ei ole laporatorio tasoisia mittalaitteita… 😯 ❓ 💡..neljänkymmenvuoden kaasutinopiskelu..hmm taidankin olla jo reilusti yli satavuotias kun pääsen näistä perille! joo. no. pitää käydä kaikki vielä läpi. arvostan näitä ja edellisiäkin neuvojasi, kiitos niistä.
kyllähän näissä pitkään laatikoissa maanneissa vekottimissa on kaikenlaista nöyhtää ja kivettymää kertynyt kanaviinkin vaikka niitä puhaltelee paineella ei kaikki irtoa kuin kiviporalla, olen huomannut.
tämä haasteellinen laite on kunnoltaan parempi kuin muut käsillä olevat, joten kiinnostaa sen verran että jaksaa ruuvailla sitä konehuoneeseen ja taas työpöydälle.
yritin irroittaa kahdestakin laitteesta kiihdytyspumpun “sitä missä se pikkuruinen pallo on” -laitetta kehnolla menestyksellä… no, eiköhän näille sitten aikanaan hymyillä näillekin probleemille?@Musta Hattuinen Mies wrote:
Oletko tarkastanut että tyhjäkäynnillä kaasuläppä menee kiinni,, muutoin kyllä huutaa kone kierroksilla,, eikä tyhjäkäynti piiri toimi vaikka kuinka yrittää säätä niitä suuttimia,, ennenkuin kaasuläppä sulkee ilman ja bensan saannin minimiin tehokäynti puolelta?? Vasta silloin koneen imemä alipaine saa virtauksen aikaiseksi tyhjäkäynti kanavan ja niiden säätösuuttimien kautta…. ❓
kiva kun vastasit, otan askareen uudelleen tarkastelun alle kunhan päivä taas valkenee. nämä kaasutinhommat ovat jääneet tosi huonolle opiskelulle joten lienee aika korjata sekin “säätö” kohdalleen.
@texwiller wrote:
niin vähän olen joutunut kaasarien kanssa pelaamaan, huomasin. laatikosta löysin 34 pics 6 rungon, johon sitten kasasin kirjan mukaan oikean sorttiset suuttimet: pääsuutin 155, air corr. jet AB, idling jet 40,
bypass jet 50, neulaventtiili 2.3. siinähän niitä. akselinkin tiivistelin kun löysin korjausosasia.
ahkerasti luin asennoista kaasarin säädön suhteen eri lähteistä, vaan tyhjäkäynnin säätö ei oikein ottanut luonnistuakseen. ylhäällä takana,vasemmalla on ilmaruuvi ja alhaalla seosruuvi. sitten vielä se stoppari.
mikähän lie näille kaikille ruuvisille se sopivin alkuasento jotta edes pysyisi käynnissä koko saha sen aikaa että ehtisin hypätä ohjauspuolelta konehuoneeseen?
no pisti kuitenkin vielä purkamaankin- löytyi roska uimurikammion toisesta suuttimesta, siinä nurkassa, pääsuuttimen vieressä..
tiinassa kutosen kone ja nykyinen kaasari aika löysä. akselit hölskyy sinne tänne mutta vielä sentään minua vaivaista eteenpäin vie sekin.ei oikein säätäminen tahdo onnistua. tänään vaihdoin mokoman kaikenlaisen askartelun jälkeen paikoilleen – oikein uusin tiivistein.
olisikohan vieläkin joku roska jossain kanaalissa – moottori ryntää valtaville kierroksille eikä oikein millään asetuksilla tahdo asettua edes jonkinlaiselle tasaiselle joutokäynnille hienosäätöä varten.
pakko on rynnätä itse avainta virtalukossa vääntämään jotta moinen kidutushuuto lakkaisi ( oma ja koneen). uskottavuus naapurin silmissä alkaa mennä joten mikä neuvoksi?tässä kaasarimallissa on molemmat, tyhjäkäynnin seosruuvi ja ilmaruuvi.
@Akaile wrote:
Sellainenkin juttu on, että teflonien kanssa menee jokunen aika ennenkuin ne “asettuu”. Itelläkin vielä keväällä tiina tötsäytteli sinista savua mutta muutaman tuhannen jälkeen ei enää tullu.
koneen kasaus kun on loppusuoralla, lisään sen verran tähän teflonijuttuun; kun kutoskone oli vielä auki, poikkesin niiden kanssa täkäläisellä, vorssalaisella, tunnetulla virityspajalla. varistin teflonit mustaan kouraan..mestari laittoi lasit silmilleen, niitä pyöritteli aikansa kädessään ja sanoi että paremmat voitaisiin laittaa näiden tilalle ja ripotteli teflonit takaisin taskuuni. no,laitettiin. vielä kone ei ole nokalla saakka joten vertailua ei ole voitu ihan vielä nähdä ja tehdä. kerron sitten.
@Jasu wrote:
Ilman venttiilikoppia ja tulppia pyöritystä, veivillä kunnes pyörittäjältä kunto loppuu ja startilla siitä eteenpäin niin pitkään kunnes öljyä kansille asti tulee, sitten tulpat kiinni ja kone käyntiin…
Näin niitä on tullut käynnistelyä…
kiitos neuvoista..tämän koneen kasaamisesta on tovi aikaa ( pitkälti toista vuotta ) joten proseduurit olivat unohtuneet kun näitä toimivia koneita on aina sopivasti tullut vastaan. tämän projektin laakerien öljyämisiä en muista enää. toivottavasi öljyt kuulien väleihin löytävät kunhan ahkerasti konetta veivaan.
Vai luuletteko että pitäisi stefat kaivaa ulos ja öljytä laakerit kuitenkin? 😯uusi(ttu) kone on kuitenkin ollut mukava projekti. Nurmeksen kymppikokouksen pura/kokoa2ckonekilpailijoiden suorituksesta liikutuin niin paljon että hain oitis forssaan päästyäni Erkon romikselta nelkun koneen. Mahdoinko edes kotona käydä siinä välissä. oi niitä aikoja. sitä palapeliä sitten purin kokosin, purin kokosin..
näin eläkeläisenä voi ihmetellä aikoja jolloin vielä oli varaa ostiskella nokka- ja muitakin akseleita, sylinterisarjoja. -minkä taakseen jättää sen edestään löytää voisi kai onnitella nyt itseään..ja enköhän saa nyt tämän pyörimään. kiitos. 😀
kiitos neuvoista. katsotaan ja raportoidaan hetimiten kunhan pääsen hohtimien varsiin kiinni . kaasutinkuvasia on kaikenlaisissa ohjekirjoissa paljonkin, silti jää moni asia yhtä suttuiseksi kuin ne kolmitahokuvatkin 🙂
löysin laatikosta 34 pics 6 kaasarirungon ja kalustin sen kirjan mukaan..
vanha pois ja tämä uusi kaasutinluomus tilalle. ja kas kummaa, vaikka en tätä uutta saanutkaan justeerattua tyhjäkäynnin osalta ( tukos kiihdytyspumpun suuttimessa varmaan se teki -mutta se on toinen juttu.. ) niin ei helissyt enää.
voisiko mokomassa olla että vanhan kaasarin joku läppä,akseli resonoi? tiivistelin läpänakselin päätäkin sen verran ettei liikkumavaraa olisi ollut…vai voisiko olla koho? mistä sellainen voisi johtua?
