Kesä alkaa kääntyä syksyyn ja useimmat rättärit siirtyy taas tallien perukoille. Mutta toivottavasti ihmiset jaksaa silti liikkua syksyn tapahtumiin ja jaoksien omiin juttuihin. Mukavaa on ollut huomata ihmisten liikkuneen hyvin tänäkin kesänä, vaikka säät kuritti ihan riittävästi meitä Suomessa. Itse olen päässyt liian harvoihin tapahtumiin mukaan, mutta yritetään petrata.
Tästä Nyytisestä saamme lukea, Helgen kertomana, kuinka harvinaisia rättäreitä siirtyy meiltä ulkomaille. Seuraan kovasti huolestuneena kyseisenlaista kehitystä ja toivon, että näitä yksilöitä tarjottaisiin suomeen ensin. Toki täällä on markkinat melko rajalliset, mutta aina kannattaa yrittää. Ei liene kenenkään etu, että myymme kaikki aarteemme pois?
Itse pyrin tuomaan yhden harvinaisuuden takaisin liikenteeseen, 2cv4 vm. 1970. Sikäli kyseessä on harvinaisuus, että maahantuontitietojen mukaan kyseessä on käsitykseni mukaan pienimmällä valmistenumerolla suomeen tuotu 2cv4. Yksilön siitä tekee se, että kyseinen laite on ns. välimalli, joka on sekoitus -69 vanhuksen ja -70 nelkun osia ja lopputulos nelkkua muistuttava ilmestys. Kun aikanaan tajusin ostaneeni todellisen yksilön, päätin saattaa sen museoitavaan kuntoon. Nyt se on rekisteröintikatsastettu ja valmiina ajoon. Penkit aiheuttaa vielä työtä, sillä kyseistä verhoilumateriaalia ei enää ole saatavilla. Ne työstän vielä talven aikana ja ensi kesänä sitten museokilpiin. Tämän yksilön näkee melko varmasti Mikkelin Möötissä, johon toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi, nähdään siellä.
Julle
