Plein Nord – Plein Hiver

1500 km 40 asteen pakkasessa 2CV:llä

”Hulluja nuo ranskalaiset” siinä Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa annettu ”tuomio” kahdelle nuorelle miehelle Patrice Farion ja Christain Wayser (molemmat 21 vuotiaita), jotka olivat päättäneet toteuttaa projektin ajaa keskitalvella perus-Rättärillä Hammerfestiin Euroopan pohjoisimpaan kaupunkiin. Reitti Nordkappiin, joka kesäaikaan on suhteellisen helppo, on lähes täysin ylipääsemätön talvella; lunta on useita metrejä ja lämpötila voi alueella laskea jopa 40 astetta pakkaselle.  Vuonna 1961 norjalainen agronomi Henrik Tveit onnistui ajamaan rättärillä lumipeitteisen reitin Altasta Kautokeinon kautta Karasjoelle, Tämä tapahtui huhtikuussa. Patrice ja Christian taas olivat päättäneet toteuttaa retkensä helmikuussa.  Ja tälle 1500 kilometrin retkelle napapiirin pohjoispuolelle he päätyivät valitsemaan mahdollisimman vaativat olosuhteet- talvi oli kovin mitä Skandinavia oli kokenut yli sataan vuoteen. 

He lähtivät Pariisista tammikuun 31. päivänä 1966 ja ajellen vuorotellen kaksi tuntia kerrallaan he saapuivat muutama päivä myöhemmin Luulajaan, 990 km Tukholmasta pohjoiseen. Luulajassa he viimeistelivät varustuksensa hankkimalla useita villapuseroita,  kaksi anorakkia, turkisvuoratut saappaat sekä yhden myssyn (kahdelle ! )  Ajoneuvona heillä oli 2CV vuosimallia 1964, joka oli varustettu Michelin X renkailla ilman nastoja tai ketjuja.  Tämän lisäksi autoon pakattiin kaksi lapiota, hinausköysi, ensiapulaukku sekä C-vitamiinivalmistetta tiivisteenä.  Hansikkaita ja sukkia vielä hankittiin lainaksi ja sen jälkeen Suuren Pohjolan retkikunta olikin valmiina jatkamaan matkaa. 

Helmikuun 26.  he jättivät Luulajan taakseen. He ohittivat Suomen rajan vähän puolen yön jälkeen ja jatkoivat sieltä Rovaniemelle, missä he ylittivät napapiirin. Kuutamossa maisema oli aavikkomaista ja sinistä. Seuraavana aamuna he nauttivat kahvia Ivalossa Inarijärven rannalla ja jatkoivat välittömästi matkaa, mutta lähtivätkin väärään suuntaan.  Vajaa kolmekymmentä kilometriä ajettuaan heidän matkansa pysähtyi suuriin punaisilla raidoilla varustettuihin esteisiin,  väylän molemmin puolin oli piikkilanka-aitaa, kaukaisuudessa näkyivät vartiotornit: Neuvostoliiton raja. Puna-armeijan sotilaat tulivat esiin ja lähettivät heidät matkoihinsa. 

Inarin jälkeen heillä meni päivä ja yö tundraa ylittäessään.  Sää oli pilvinen ja ulkolämpötila putosi 37 pakkasasteeseen, auton sisällä lämpötilan ollessa +8 astetta.  Tuuli vaikeutti auton kulkua, näkyvyys oli lähes nolla. Heidän täytyi pysähtyä ja odottaa neljä tuntia, että myrsky laantuisi. He jättivät moottorin käyntiin.  Lämpötila putosi entisestään, -41 ulkona ja  autossakin -10 astetta. Sitten tultiin vuorille, mitkä ylitettiin kävelyvauhtia. Jyrkänteen reunat oli vaikea havaita ja  yksikin virheliike olisi merkinnyt katastrofia. 

Autokunta saapui Norjan puolelle revontulien loistaessa jylhissä maisemissa. Puoleen päivään mennessä he saapuivat Kvalöy-saaren luo, missä Hammerfestin kaupunki sijaitsee, samalla leveysasteella kuin pohjoisin Alaska.  He opettivat viikon ajan ranskan kieltä paikallisessa koulussa ja aloittivat sitten paluumatkan.  Tie kulki korkeiden lumikinosten läpi, lumivallit olivat kaksi kertaa auton korkuiset. Sää oli selkeä ja todella kylmä – pakkasta 48 astetta. Auton sisälläkin mitattiin retken alhaisin lämpötila. Illalla he saapuvat Karasjoelle, lähellä Suomen rajaa. Karasjoella oli alkamassa juhla, sadat lappalaiset parit olivat turkiksiin pukeutuneina päästä varpaisiin ja tanssivat salissa, jonka lämpötila oli  -10 astetta.  Yhdeltä yöllä, kun ranskalaiset lähtivät tanssiaisista, ulkona oli 49 astetta pakkasta.  Patricen ajaessa Christian joutui jatkuvasti raapimaan puhtaaksi tuulilasia, mihin heidän hengityksensä kostea höyry tiivistyi jääksi.  Tundran yli johtava tie oli pitkä ja suora, Kaamasen kohdalla tie teki mutkan – sen ainoan.  Kylmästä kankeana, kädet ohjauspyörällä ja jalka kaasulla, Patrice ei kyennyt liikkumaan riittävän nopeasti. Auto ajautui suoraan kinokseen.  He lapioivat auton pois,  lokasuojat olivat hieman vääntyneet, mutta moottorille ei käynyt kuinkaan.  Loppumatka sujuikin ongelmitta ja he saapuivat takaisin Pariisiin huhtikuun 10. päivänä. 

A 9.000-mile drive by 2 CV at -40°F

“Madness!” was the unanimous verdict of the Swedes, Finns and Norwegians when they heard of the project of two 21-year-old Frenchmen, Patrice Farion and Christian Wayse, to drive to Hammerfest, the most Northerly town in Europe, in a 2 CV in midwinter. The road to the North Cape, so easy in summer, is totally impassable in winter; the snow is many feet deep and the temperature is in the neighbourhood of -40° F. In 1961 a Norwegian agronomist, Henrik Tveit, succeeded in driving a 2 CV across snowbound Finnmark (Alta – Kautokeino – Karasjok, 155 miles). That was in the month of April. Patrice and Christian planned their trip for February. And for the 9.000-mile drive north of the Arctic Circle they chose the most rigorous winter Scandinavia had suffered for more than a hundred years.

They left Paris in January 31st. 1966, and relieving each other at the wheel every two hours reached LuleК, 615 miles north of Stockholm, a few days later. There, they completed their equipment: several pullovers, two parkas, fur-lined boots, and a cap (between the two of them!). The car was a 1964 production-line model 2 CV with Michelin X tyres, without studs or chains. Emergency gear included two shovels, rope, a first aid kit, and concentrated vitamin C.

At 8 p.m. on February 26th. they left Luleå,  crossed the Finnish frontier shortly after midnight, and crossed the Arctic Circle at Rovaniemi. Everything was deserted in the moonlight. Next morning, after coffee at Ivalo on Lake Inari, they forged ahead – but took the wrong direction. 18 miles further on they were stopped by large barriers striped with red; barbed wire on both sides af the track, andlook-out towers in the distance. The Soviet frontier. A red Army soldier came out and sent them back.

After Inari they spent a day and a night crossing the tundra. The weather became overcast and the temperature dropped to -36° F. outside the car and 46.4° F. inside. Visibility was almost zero, and they had to stop for four hours while the weather cleared. Then came the mountains, which they crossed at walking pace. The precipice was invisible, and a single false move would have meant disaster. And so into Norway, with the Aurora Borealis shining over the deserted plain. By midday they were facing the island of Kvalöy, where Hammerfest is located, at the same latitude as the extreme north af Alaska. For a week they taught French at a local school, then started the trip back . The snow was piled high on both sides of the road; the weather was clear, but the cold intense: -56°F. In the evening they arrived at Karasjok, on the Finnish frontier, where a ball was in progress; hundreds of Lapp couples, swathed in furs from head to foot, dancing in a hall where the temperature was 14°F. At 1 am., w,hen the two Frenchmen took their leave, the temperature outside was -58°F. Inside the car, the thermometer was stuck at its minimum: -13°F.

While Patrice drove, Christian constantly scraped the windscreen clear of the ice formed by their breath. The road across the tundra was long and straight, but at a spot called Kaamanen there was a bend – the only one. Petrified by cold, hands on the stering wheel and foot on the accelarator, Patrice was incapable of movement; the car drove straight into the wall of snow. They shovelled it out; the fenders were slightly bent but the engine was safe. The rest of the journey was without incident; they arrived in Paris on April 10th.

PAR -40° UN RAID DE 1500 KM EN 2 CV

« lis sont fous ces Fran~ais >>, tel etait le jugement definitif de tous ceux qui, en Suede, Finlande, Norvege, connurent le projet de Patrice Farion et Christian Wayser (21 ans chacun) : en plein hiver, avec une simple 2 CV, rallier Hammerfest, la ville la plus septentrionale d ‘E urope. La route du Cap Nord, en ete si facile, est en hiver totalement coupee : la neige atteint plusieurs metres d ‘epaisseur et la temperature oscille autour de -40°. Et, pour parcourir plus de 1.500 km a l ‘interieur du cercle polaire, Patrice et Christian avaient choisi l’ hiver le plus rude que, de memoire de lapons, la Scandinavie efit connu depuis plus d’un siecle.

Partis de Paris le 31 janvier 1966, ils se relaient au volant toutes Ies deux heures et parviennent en quelques jours a Luleå, 990 km au nord de Stockholm. lis y completent leur equipement : des pulls (plusieurs couches), deux parkas, des chaussures fourrees et une toque (pour deux !). La voiture : 2 CV 1964 de serie, pneus Michelin X, sans clous ni chaines. Materiel de secours : deux pelles, des cordes, une pharmacie d’urgence et des vitamines C concentrees.

Ils empruntent des gants et des chaussettes et s ‘estiment prets pour leur expedition « grand Nord». Le 26 fevrier a 20 h ils quittent Luleå. Ils passent la frontiere finlandaise peu apres minuit et franchissent le Cercle polaire a  Rovaniemi. Tout est desertique et bleu sous la lune. Au matin ils prennent un cafe a Ivalo, sur le lac Inari, repartent aussitôt et se trompent de route : au bout de 30 km ils sont arretes par de grands panneaux barres de rouge. Barbeles de part et d ‘autre de la piste, miradors au loin … ils viennent de franchir la frontiere sovietique, et s’empressent de rebrousser chemin …

Apres Inari ils abordent la traversee de la toundra : une nuit et un jour. Le temps se couvre et la temperature descend. Le thermometre exterieur indique – 37° ; le thermometre interieur + 8°. Le vent souleve la voiture. La visibilite est presque nulle. Ils doivent s’arreter et attendre pendant quatre heures que la tempete s’apaise un peu. Ils laissent tourner le moteur. 11 fait – 41° dehors, – 10 a l’interieur Puis c’est la montagne. Ils la franchissent au pas. Le precipice est invisible, une fausse manreuvre serait tragique. Ils entrent en Norvege. Aurore boreale sur la plaine desertique. A midi ils parviennent devant l’ile de Kvalöy ou se trouve Hammerfest, sur la latitude de б1’e xtreme Nord de I’ Alaska. Pendant une semaine ils donnent des cours de français au lycee puis prennent la route du retour. Elle est creusee dans la neige et les murs qui la bordent sont deux fois hauts comme la voiture. Le temps est clair, le froid vif : – 48°. Dans la soiree, ils arrivent a Karasjok, sur la frontiere finnoise. II y a bal a Karasjok: des centaines de couples lapons couverts de fourrures de la tete aux pieds evoluent gracieusement dans une salle ou il fait – 10°. A 1 heure, quand les deux francais quittent le bal, il fait – 49° dehors. Patrice conduit, Christian racle sans cesse le pare-brise ou leurs haleines se transforment en glace. La toundra est longue, une longue ligne droite. Au lieu dit Kaamanen, il y a pourtant un virage, un seul. Petrifie par le froid, le pied sur l ‘accelerateur, les mains sur le volant, Patrice ne peut bouger. La voiture va droit dans un mur de neige. Ils la degagent a la pelle. Les ailes sont froissees mais le moteur tourne rond … Le reste du voyage est sans histoire : retour par petites etapes et, Je 10 avril, Paris.