H a i I u o t o (IS) Maanantaina 8. elokuuta 1988
Kun rättisitikka lokakuussa täyttää neljäkymmentä vuotta , ei kriisistä ole tietoakaan, Sätkä elää ja voi hyvin. Samoin sätkäaate. – Tämä on pysyväisluonteista hulluutta, vakuuttaa Timo Lassila, oululainen 2CV-mies. Sätkäväki kokoontui viikonloppuna perinteiseen hartaustilaisuuteensa, Kalottikokoukseen Hailuotoon.
Iloista ja kummallista 2CV:tä on valmistettu teollisesti neljäkymmentä vuotta ensi lokakuussa. Kaikki sai alkunsa, kun Andre Citroen päätti 1936 tehdä sateensuojan, jossa on neljä pyörää ja joka kuljettaa neljä aikuista eväineen.
Vaatimukseksi asetettiin, että kynnöspeltoa ylitettäessä kulkimeen sijoitetussa munakorissa yksikään kananmuna ei saa rikkoutua.
Ranskassa ryhdyttiin toimeen, mutta sota tuli väliin. Teolliseen tuotantoon rättisitikka pääsi vasta 1948. Nyt Ranska on lopettanut rättäreiden valmistuksen. Enää niitä tehdään vain Portugalissa. Suomeen sätkiä ei ole tuotu muutamaan vuoteen, mutta innokkaat hakevat niitä omin päin ulkomailta. Viime vuonna rekisteröitiiin yhdeksän uutta 2CV:tä.
Rättisitikkahullut eivät silti ole huolissaan mallin tulevaisuudesta. Neljänkymmenen vuoden kriisistä ei ole tietoakaan. – Kaikkea muuta. Aate elää ja voi hyvin, 2CV-killan Oulun jaoksen puuhamies Timo Lassila vakuuttaa.
Apua vaikka uskovaisille
Maailmalla liikkuu rättäreistä jos jonkinlaista tarinaa. Yksi on se, että kun öljy loppui, niin kuljettaja pusersi moottorin voiteeksi banaanin.
Myös suomalainen sankaritarina on olemassa. Kemiläinen Toivo Huhtakangas, 75, oli menossa Tervolaan seuroihin keskellä talvea, pahimman lumimyräkän aikana. – Niin me oltiin uskovaisten seuroihin menossa. Siinä oli sitten tienposkessa sellainen Transit, jossa istui seuroihin menevä kuoro. Niiden auto oli jääny kinokseen. Minä käskin kuoron johtajan viereeni istumaan.
– Ja 2CV meni, perkele, kinosten läpi että heilahti. – Se johtaja oli lihava mies. Kyllä se ihmetteli. Ja onhan siitä jo aikaa, viisitoista vuotta , Toivo muistelee.
Hyvin ihmeellinen kulkuneuvo
Toivo Huhtakangas on jo vanha sätkämies. Ikää on varttia vaille sata. Rättisitikka hänellä on ollut jo pitkästi yli kaksikymmentä vuotta. – EnsimmКisen ostin -62. Sitä ennen minulla oli IFA, mutta sen kanssa sai aina pelätä, että jää taipaleelle . Siitä tuli aivan maha kipeäksi. Tämän kanssa ei niitä vaivoja ole ollut.
Kaikkiaan 2CV on hyvin ihmeellinen kulkuneuvo. Vaikka se on suunniteltu kesäolosuhteisiin, niin se käy myös Suomeen. Varsinkin talvella se on oikein peto menemään. – Ja jos se jää kiinni, niin mies istuu painoksi konepellin päälle ja kuski ajaa, kyllä sitten lähtee, Toivo neuvoo.
Eikä sätkä ole edes kylmä, vakuutetaan. – Aina sisällä lämpimämpää on kuin ulkona. Tai ei ainakaan kylmempää. Ja jos joku saa sätkän kaatumaan, hän on ihmemies. Jousitus on sellainen , että rattaat ovat maassa, vaikka auto on 45 asteen kulmassa. –Siinä saa varoa, ettei kyynärpää raappaa maata kurveissa, turkulainen Jari Laaksonen pohtii.
Kaikki kehuvat omaansa. Niin myös Jari. Hänellä on 2CV Dyane. – Ajattele! Maksoin tästä 1 200 markkaa. Nyt olen ajellut jo 60 000 kilometriä, eikä vikoja ole ollut. Ei mikään vauhtihirmu. Lujaa kulkuneuvolla ei pääse. Sata kilometriä tunnissa alkaa olla jo ennätysvauhtia . Rekkojen ohi on turha yrittää, mutta imussa on mukava ajella.
Auton teknisyydestä tärkeintä on tietää, että moottori kestää vähintään yhden moottorin iän. Rättäri on pysynyt samanlaisena läpi vuosien. Sen takia esimerkiksi yhden sätkän moottori käy mihin tahansa toiseen. Vuosimallista ei ole väliä. – Runko ja tekniikka eivät ole muuttuneet. Siksi varaosista ei tule puutetta, Lassila vakuuttaa.
Japsi-Nissanin kyytiin rättäriporukkaa ei saa kirveelläkään. Saabeja vierastetaan yhtä paljon. – Ne on niitä autoja, jotka pyyhkäisevät ylämäessä keltaisen viivan kohdalla ohi. Näkee , että siellä on poikaset asialla, Toivo Huhtakangas panettelee.
– Mutta siitähän rättäri on huono, että kolaripaikalle se yleensä ehtii vasta viimeisenä, Toivo Huhtakangas jatkaa salaviisaasti.
TIMO HAAPALA
[/time-restrict]
.
