Citroën 2CV, jota myös hyötykulkimeksi kutsutaan, kehittely alkoi a.D. 1936 Ranskojen maalla, kuuluisan hammaspyörätehtailijan, hyötykulkijoiden korkeasti kunnioittaman Andre Citroënin seuraajan mahtikäskyllä:
“Tehkää kuljin, jossa on neljä pyörää ja sateensuoja, kuljettamaan neljää aikuista ja heidän viiden leiviskän eväitään niin maalla kuin kaupungissa 50 km:n tuntinopeudella. Kynnöspeltoa ylitettäessä ei kulkimeen sijoitetussa munakorissa tule yhdenkään munan rikkoutua.”
Pierre Boulangerin johdolla valmistui Levalloisin tehtaalla toukokuussa 1939 250 hyötykuljinta esittelyyn, jota ei koskaan kuitenkaan saatu markkinoille. Samoihin aikoihin alkoi toinen maailmansota, jonka tiimellyksessä tuhottiin prototyypit omatoimisesti yhtä lukuunottamatta.
Prototyypin moottori oli jo silloin hyväksi koettu kaksisylinterinen boxer, tosin kyllä vesijäähdytteinen. Pyörien ripustus erillisin tukivarsin enteili tämän päivän ratkaisua. Korin päälinjat kangaskattoineen olivat nykymuotoa. Etuikkunat avautuivat samoin kuin nykyään – tämä siksi, että suuntamerkki annettiin maan tavan mukaan vain kättä ojentamalla. Sodan aikana Pierre jatkoi Citroën 2CV:n kehittelyä. Hyötykulkimen kantamuoto oli lopullisesti valmiina vuonna 1948. Lokakuun 7 päivänä kyseisenä vuonna Pierre Boulanger, Pariisin autonäyttelyn avajaisissa, poisti peitteen uuden luomuksen yltä. Ja siinä se oli, ensimmäinen myyntiin tarkoitettu Citroën 2CV. Moottori oli ilmajäähdytteinen boxer, jonka kuutiotilavuus oli 375 ccm ja joka kehitti 9 SAE-hevosvoimaa vauhdittaen sätkän 55 km:n tuntinopeuteen.
Yleisön reaktiot olivat tyrmistyneitä. Kysyipä joku tietämätön aivan tosissaan: “Mihin sitä on tarkoitus käyttää?” Pian alkoivat kuitenkin huhut 2CV:n monista eduista levitä ja myynti nousi huimaavasti. Kaksi vuotta myöhemmin 2CV:n toimitusaika oli kuusi vuotta, vaikka tuotanto oli 100 hyötykuljinta päivässä.
Suomeen ensimmäiset Citroën 2CV-pohjaiset kulkimet tuotiin vuonna 1952 (2 kpl) ja vuoteen 1980 mennessä niitä oli tuotu jo 7261 kappaletta. Maahantuoja ilmoitti vuonna 1982 lopettavansa Citroen 2CV:n tuonnin. Tämän jälkeen ovat kiltalaiset omatoimisesti tuoneet maahan uusia kulkimia. 2CV:n valmistus loppui Ranskassa 1988 ja lopulta Portugalissakin 27.7.1990. Useimmat suomalaiset tuntevat kulkimen lempinimellä rättäri tai rättisitikka. Auto kutsutaan alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti myös nimellä hyötykuljin.
Citroen 2CV:n kehitys
1954 kuutiotilavuus 425 ccm, 12 SAE-hevosvoimaa ja huippunopeus 75 km/h.
1961 13.5 SAE-hevosvoimaa, huippunopeus 85 km/h.
1963 18 SAE-hevosvoimaa, huippunopeus 95 km/h.
1967 Citroën Dyane tuli markkinoille
1970 2CV4 tuli markkinoille, 24 SAE-hevosvoimaa, huippunopeus 102 km/h.
1976 2CV6 tuli markkinoille Suomessa.