Kai L. Bremer
Syntynyt: 19. tammikuuta 1935 Viipurissa.
Kuka: Kustantaja, toimittaja, Mobilisti-lehden luoja, museoautomies, filosofi.
Ensimmäinen auto: Chrysler vm. 1928.
Nykyinen auto: International-pakettiauto vm.1949.
Varastoissa: Kymmeniä museoautoja, määrää ei paljasteta.
Motto: Vanhassa autossa ei ole tärkeintä arvo, hinta tai merkki. Vasta kunnollinen tarina tekee vanhasta autosta sielukkaan.
Artkkelin lähde: Kauppalehti Online
Jos ja kun autolla on sielu, armoitettu mobiiliharrastuksen isä Kai L. Bremer on sen löytänyt. Hän opettaa, että vanhaa autoa voi rakastaa ehdoitta, vaikka sen kone pettää.
Maailmassa on harvoja ihmisiä, joiden kanssa voisi jutella loputtomiin ja aloittaa sitten uuden kierroksen samasta asiasta mutta toisesta näkökulmasta. Siinä viikot vierivät. Tuollainen veitikka on kuuluisaan moottori-, ilmailu- ja autosukuun kuuluva Kai L. Bremer. Hän on kiehtova sekoitus nippeli-insinööriä ja romanttisen romaanin ensirakastajaa. Häneltä eivät tarinat ja juonenkäänteet lopu.
”En tiedä, miten minusta tuli automies. Isäni oli upseeri, inhorealisti ja pianisti. Kotona ei ollut autoa. Olin yksinäinenkin, kun ei ollut liutaa sisaruksia. Urheilussa olin täysi vätys. Ehkä tässä syy, miksi kiinnostuin autoista yli 75 vuotta sitten asuessamme Kouvolassa.”
Bremerin isä yleni everstiksi asti, joten pienenä sytykkeenä harrastukselle oli armeijan virka-auto, vuoden 1939-mallinen Mercury. Sen rekisteritunnus oli SA 135.
Sodanjälkeinen aika oli autoja ajatellen kurjaa. Aina oli kuitenkin Julineja, Rosenlewejä ja tietysti legendaarinen SPJ Keinänen. Heillä oli rahaa ja rohkeutta, ja he saivat hankittua autoja. Bremer muistaa myös tulevan mainostoimistolegendan, Yrjö Turkaman, joka kaasutteli 28-mallin Hupbolla ilman korttia jo 16-vuotiaasta saakka. ”Kukaan ei siihen puuttunut.”
”Itse jymähdin kunnolla viisivuotiaan tasolle vasta 22-vuotiaana. Ostin silloin ensimmäiseksi autokseni Chryslerin vuodelta 1928. Sillä autolla ajoin omat hääajonikin.”
Tarinaan kuuluu, että tuo Chrysler on mukana tässäkin haastattelussa. Olemme Mobilisti-lehtitalon alakerrassa Helsingin Metsälässä, jossa on Chryslerin ohella esillä neljä muuta autoa Bremerin omasta kokoelmasta. Sen suuruutta hän ei suostu millään paljastamaan.
”Chrysler oli avioeroauto. Kauppakirjaan tuli ehto, että jos avioliitto eheytyy, kauppa peruuntuu. Ei ole myyjä hakenut Chrysleriä pois. Meille se on ollut perheenjäsen 57 vuotta.”
Helsingissä oli 1952 melko upea ja täysin 1930-luvun peruja oleva taksikanta. Kun olympialaiset tulivat, ne eivät enää kelvanneetkaan, vaan Helsinkiin haalattiin Chicagosta romukunnossa olevia vuoden 1949 Checkereitä takseiksi. ”Vieläkin hävettää.”
Arvoautoja, rautatieantiikkia ja kulkemisen kulttuuria romutettiin niin, ettei kulkupelejä viety edes huutokauppoihin. Kun autojen tuonti vapautui säännöstelystä 1962, silloinkin romuttamoon ajettiin valtava määrä hienoja autoja. ”Ihmiset olivat tosikkoja. He halusivat uutta ja aarteista jäivät jäljelle vain rippeet. Vanhojen autojen harrastajat olivat kummajaisia. Museovirastokaan ei puolustanut kulkuneuvoja.”
Bremer itse työskenteli autoalalla, kokeili jopa huoltoaseman pitämistä ja toimi hetken Ford Oy:n huolto-osastolla. Toimittajana ja kannanottajana hän oli niin hyvä ja provokatiivinen, että sai Moottori-lehdestä potkut.
Arvot alkoivat muuttua. Bremer päätti ottaa riskin ja toteuttaa unelmansa. Hän perusti Mobilistin - ajoneuvokulttuurin ja alan harrastajien äänenkannattajan vuoden 1979 alussa. Oma lehti kylvi hyvään maahaan. Sydänverellä, tunteella ja myös ehtymättömällä paatoksella ja uniikilla kuvituksella lastatusta lehdestä tuli nopeasti kulttituote. Ensimmäinen painos taisi olla 800 lehteä.
Värikannen mobilisti sai Scan-auton avulla 1981. Ikuisia herkkuja lehdessä ovat laaja yleisönosasto, Kuvatalkoot-palsta ja automainoksilla somistetut merkkiesittelyt idästä ja lännestä.
”Lehti lähti liikkeelle hitaasti, mutta tasaisesti. Levikki kasvoi. En koskaan satsannut mainontaan. Periaatteeni oli, että tehdään lehteä, ei rynnäköidä. 1990-luvun alku oli vaikea.”
Bremer on jo jäänyt pois Mobilistin päivärytmistä ja yrittää olla puuttumatta Jan Enqvistin johtamaan lehteen. Mobilistin levikki on tänään vakuuttavasti yli 20 000 kappaletta. Lukijoita on 108 000. On se menestys. Bremerillä on leikkikalunaan Mobilisti Senior -lehti. Sen levikki on noin 5 000 kappaletta.
”Ei tämä ole itsestäänselvyys. Ei tämä ole helposti tullut. Aina on ollut rinnalle pyrkijöitä.”
Tunnustus työstä on ollut monenkirjavaa. Kaikki autojen maahantuojat eivät ole vieläkään ilmoittaneet Mobilistissa. Osa taas on luottanut Bremeriin ja lehtiin niin, että on tuonut jopa omat museaaliset arkistonsa Mobilistiin. Näin on tehnyt joku valokuvaajakin.
”Tunnustus oli tämäkin. Fred Geitel, hän oli hyvin vaikea ihminen, halusi kerran jutella kanssani. Pelkäsin, että mitä nyt seuraa. Hän sanoikin: Sinulla on korkeimman antama tehtävä. Hoida se kunnolla.”
Myös Geitel on ollut autoalan legenda.
Mikä on sitten mobiiliharrastuksen tulevaisuus? Bremeriä ärsyttää kovasti se, että yhä useampi on kiinnostunut museoautonsa arvosta. Bremerille itse autoyksilö on tärkeämpi. Parasta on se, kun säilyneellä autolla on tarina. Auto on myös harrastajansa kuva. Vanhojen vuosikymmenien auto elää kauneimmin sellaisissa silmissä, jotka ovat auton nähneet liikenteessä omana aikanaan.
Bremer tietää myös, että säilyneitä autoja saattaa sittenkin olla enemmän kuin yleisesti tiedetään. Joka viikko jostakin putkahtaa esiin uusi ja kaunis harvinaisuus.
”Harrastus voi paremmin kehä kolmosen ulkopuolella. Siellä on vielä edullista tilaa rakentaa ja säilyttää. Varsinkin vanhat kuorma-autot ovat pohjoissuomalaisten herkkua.”
Jos harrastuksen aloittaa nyt, hyvä startti voisi olla Uudessakaupungissa valmistettu Saab. Se on kuitenkin kaikista henkilöautoista se suomalaisin.
Jonkinlaisia nyrkkisääntöjä ovat nämäkin. Nykyvuosikymmenien autojen kunnossapito on vaikeaa. Eurooppalaisista autoista parhaiten varaosia saa saksalaisiin malleihin. Amerikkalaisiin autoihin, vanhoihinkin malleihin, varaosia saa. Japanilaisten automobiilien varaosia ei ole olemassakaan.
”Lähimenneisyyden Chrysler voisi olla se malli, jonka juuri nyt voisin itse pelastaa.”